Parlamenttikirjasto

maanantai 4. toukokuuta 2009

Eduskunta, kieli ja sanat

Eduskunta on lakisäätävä elin. Eduskunta on kuitenkin myös paljon muuta. Harva tulee ajatelleeksi, että eduskunta on myös kieltä luova ja säätelevä yhteisö.

Kaikkein selvimmin tämä on tullut näkyviin Nykysuomen sanakirjan syntymisessä. Tämä suomenkielen tärkein auktorisoitu opas on syntynyt eduskunta-aloitteen pohjalta. Vuonna 1927 maalaisliiton kansanedustaja Antti Kukkonen teki aloitteen, jonka mukaan "hallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin suomen kirja- ja sivistyskielen kantasanakirjan aikaansaamiseksi."

Sanakirjan syntymisen taustalla olivat kansanedustajien lainsäädäntötyössä kokemat vaikeudet. Lakitekstien selkeyttä ja yksiselitteisyyttä oli vaikea valvoa, koska lainsäätäjillä ei ollut auktorisoitua tulkintaa eri termien ja käsitteiden merkityksestä. Nykysuomen sanakirjan alkuperäinen tarkoitus oli määritellä kansanedustajille kunkin suomen kielen sanan tarkka merkitys ja oikea kirjoitusasu. Vuonna 1961 sanakirjan viimeinen osa valmistui.

Sana voi kaataa hallituksen
Juuri eduskunnassa ollaan tarkkoja sanojen merkityksestä. Yksi väärä sana voi kaataa jopa hallituksen.

Vuonna 1933 maata hallitsi Kivimäen vähemmistöhallitus, jolle maalaisliitto aikoi välikysymyskeskustelussa esittää seuraavan sisältöisen ponsiehdotuksen: "Eduskunta haluaa kiinnittää hallituksen huomiota siihen suureen merkitykseen, mikä kunnollisilla työpalkoilla on maa taloudelliseen elämään ja kehottaa hallitusta edelleen toimimaan niin, että niin hyvin valtion välittömässä valvonnassa kuin valtion omistamien osakeyhtiöiden suorittamissa töissä maksetaan kohtuulliset palkat."

Tästä edelleen - sanasta syntyi suuri poliittinen kiista maalaisliiton ja sosialidemokraatien välille, jotka eivät olisi tällaista muotoilua hyväksyneet. Sosialidemokraatit uhkasivat kaataa hallituksen, ellei sanaa poistettaisi. Lopulta sana poistettiin ja hallitus sai myös sosialidemokraattien tuen.

- Timo Turja

Edelle/en, -nsä, adv. ; murt. ja runok. myös: eelleen 1. Paikasta : eteenpäin, edemmäksi. / Astua, kulkea, ajaa e. Matkustan Tukholmaan ja sieltä e. Hiihti tyynesti e. Kuljettaa, toimittaa a. E. lähetettävä kirje, sähkösanoma. 2. Ajasta: jatkuvasti, yhä, vielä. / Kalastajat e. kadoksissa. Määräys on e. voimassa. 3. Aikaisemman, edellisen lisäksi, vielä, edellä mainitun lisäksi, / Mietinnössä sanotaan e. , että ---

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Sanastoltaan yli 50 vuotta vanhaa Nykysuomen sanakirjaa ei missään nimessä pidä käyttää 2000-luvun kielenkäytön oppaana, minään auktoriteettina sitä ei voi enää pitää.

Miksi näin: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=595