Suomen yliopistokirjastot – myös Eduskunnan kirjasto - ovat kokeneet vuoden 2008 lopulla kaksi isoa kokoelmatietokantojaan koskevaa muutosta.
Kirjastojen käyttämä tiedontallennusformaatti vaihtui kansallisesta kansainväliseksi MARC 21 –formaatiksi. Samalla kirjastotietokannoissa muutettiin miljoonia julkaisutietoja uuden formaatin mukaisiksi. Formaatin vaihdolla mm. helpotetaan tietueiden vaihtoa järjestelmien ja tietokantojen välillä.
Myös Suomen yliopistokirjastojen yhteisluettelon Lindan kirjastojärjestelmä vaihtui. Muutos koskettaa kirjastoja, jotka yhteistyönä tuottavat Linda-tietokannan, nyt siis Aleph-kirjastojärjestelmällä.
Kirjastot jatkavat omien kokoelmatietokantojensa päivittämistä Voyager-järjestelmällä. Lähes kahdeksan vuotta käytössä ollut Voyager ja uusi Aleph ovat kansainvälisesti laajasti käytettyjä järjestelmiä, ja molemmat ovat Ex Libris Groupin tuotteita.
Kuulostaako monimutkaiselta? Tämän kuvion toteuttamiseksi ovat tekniset ratkaisut olemassa. Kansalliskirjasto on tarjonnut työkaluja ja koordinoinut muutosprosessia kansallisesti.
Kirjasto valmistautuu muutokseen
Hyvissä ajoin ennen formaattikonversiota aloitimme Eduskunnan kirjastossa tietokantakorjaukset. Selma-tietokannan huollolla pyrimme laadukkaampaan tietokantaan. Historiallisista kerroksista paljastui luettelointikäytäntöjä, joita korjattiin formaattikonversion onnistumiseksi. Kenttiä, joiden koodimuotoiselle sisällölle ei ollut enää käyttöä, päätettiin poistaa. Asiasanalistauksista löytyi termejä, joiden käyttö ei ollut vakiintunut jne.
Minun, sinun ja meidän luettelomme
Tuotantosuunta on nyt yhteisestä paikalliseen. Lindaa tuottavat kirjastot luetteloivat (tai poimivat muista lähteistä) ensiksi yhteisluetteloon, josta tietueet siirtyvät paikallisiin tietokantoihin. Aiemmin kirjastot päivittivät ensiksi omaa tietokantaansa, josta tiedot siirtyivät yhteisluetteloon.
Ideaalitilanne on se, että yhteisesti tuotetun tietokannan tietueet kelpaavat kirjastoille mahdollisimman hyvin sellaisenaan. Voisiko julkaisu tulla luetteloiduksi vain kerran maailmanlaajuisessa kirjastoverkossa? Pääsemme lähemmäksi tätä tavoitetta, jos käytössä ovat samat säännöt ja sovellusohjeet. Tässä vaiheessa on tärkeintä päivittää yhteisiä toimintaperiaatteita kansallisella tasolla.
Voisimme kutsua vaikkapa ”push-teknologiaksi” Lindasta kirjastotietokantoihin tulevaa tietuevirtaa. Kirjaston tekemien omien päivitysten lisäksi se voi antaa muiden kirjastojen Lindassa tekemien päivitysten tulla omaan tietokantaansa. Se, että tietueet rikastuvat muiden päivityksillä, on hyvä asia. Tiedonhaun kannalta on vaikea ajatella, että tietoa olisi haettavana liikaa. Mutta voiko kirjasto antaa tietokantansa muuttua ”hallitsemattomasti”?
Kolikon toinen puoli on se, että kirjasto vastaa viime kädessä omasta tietokannastaan. Kirjastoilla voi olla hyviä ja säilyttämisen arvoisia käytäntöjä. Esimerkiksi Eduskunnan kirjastolla on laajat kansainvälisten järjestöjen kokoelmat, joita koskevia tietoja kirjaston Selma-tietokannassa on auktorisoitu johdonmukaisiksi. Kirjastoluetteloiden sisäisellä yhdenmukaisuudella tuetaan tiedonhakua ja voidaan esittää hakutulokset ymmärrettävästi.
Eduskunnan kirjaston Selma-tietokanta on asiakaskäytössä, ja uudet kirjat luetteloidaan Lindaan, josta tiedot siirtyvät Selmaan.
Tämänhetkisen tiedon mukaan yliopistokirjastojen kokoelmatietokannoista uudelleen rakennettu Linda-yhteisluettelo avataan helmikuun alussa asiakaskäyttöön.
Kaisa Paavilainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti