Osallistuin toukokuun lopussa ECPRD:n (European Centre for Parliamentary Research and Documentation) järjestämään, parlamenttikirjastoja käsittelevään seminaariin Wienissä. Seminaarin otsikko oli "Parliamentary libraries – Sharing knowledge".
ECPRD koostuu 46 jäsenmaan ja neljän tarkkailijajäsenmaan parlamenteista sekä lisäksi kolmen järjestön (EU, EN, WEU) parlamentaarisesta edustuksesta. Kaksikamarisista jäsenparlamenteista kummallakin kamarilla on edustus järjestössä. Sihteeristö toimii Euroopan parlamentissa.
ECPRD muodostaa parlamenttien välisen verkoston, jonka tavoitteena on vaihtaa tietoa, ideoita, kokemuksia ja parhaita käytäntöjä. Lisäksi pyritään lähempään yhteistyöhön, julkaistaan ECPRD:n piirissä tehtyä tutkimusta sekä edistetään tietotekniikan käyttöä ja kehittämistä parlamenteissa.
ECPRD:n organisaatio rakentuu parlamenttien pääsihteerien tapaamisista, ECPRD-kirjeenvaihtajista (1 kustakin parlamentista tai parlamentin kamarista), toimeenpanevasta komiteasta sekä neljästä intressiryhmästä. Näistä intressiryhmistä yksi on nimeltään "Area of Interest: Parliamentary Libraries, Research and Archives" (muut kolme intressiryhmää keskittyvät parlamenttien parhaisiin toimintakäytäntöihin, tieto- ja viestintätekniikkaan sekä makrotaloudelliseen tutkimukseen). Ryhmän toimintaa vetää koordinaattori, joka tällä hetkellä on kirjaston johtaja Elisabeth Dietrich-Schulz Itävallan parlamentista. Intressiryhmän seminaari pidettiin uuden koordinaattorin aloitteesta Wienissä; konferenssin isäntänä oli Itävallan parlamentti.
Kyselytietojen vertailua
Seminaaria edelsi Dietrich-Schulzin parlamentteihin alkuvuodesta lähettämä kysely, jossa sekä parlamenttikirjastoista, parlamenttien tutkijapalveluista (Research Services) että parlamenttien arkistoista kysyttiin laajasti vertailutietoa mm. henkilöstöstä, tiloista, budjetista, kokoelmista, yhteistyön muodoista sekä digitointihankkeista.
Merkittävä osa ECPRD:n toiminnasta koostuu juuri tällaisesta erilaisten kyselyjen tai yksittäisten kysymysten välittämisestä parlamenttien välillä. Kyselyissä keskeisinä aiheina ovat parlamenttien toiminta sekä lainsäädäntö. Parlamentit siis kyselevät muista parlamenteista, miten jokin asia on järjestetty kussakin parlamentissa tai millaista lainsäädäntöä eri aiheista eri maissa on säädetty. Yhteyshenkilönä toimii kunkin maan ECPRD-kirjeenvaihtaja, joka huolehtii siitä, että kysymyksiin vastataan. Vastaukset julkaistaan ECPRD:n verkkosivuilla, jotka tosin ovat käyttäjätunnusten takana vain ECPRD:n piiriin kuuluvien kesken katsottavana. Julkisilla verkkosivuilla on yleistietoa ECPRD:stä.
Seminaarissa käytiin läpi kyselyn antia, mutta ennen kaikkea saimme mukaamme kyselyn aineiston, jonka läpikäyntiin ja omaan analysointiin menee varmasti enemmänkin aikaa. Se tulee kuitenkin olemaan hedelmällinen tapa saada vertailutietoa muista parlamenttikirjastoista oman kirjaston toimintojen ja palvelujen kehittämiseksi. Muiden ratkaisuja vertailemalla saa itsekin uusia ideoita ja oivalluksia. Järjestäjien kunniaksi on todettava, että he olivat ehtineet tehdä jo jonkin verran vertailujakin. Lisäksi he olivat arvioineet eri parlamenttikirjastojen verkkopalveluja. Oli mukava tuoda kotiin kehuja Eduskunnan kirjaston avoimista ja onnistuneista webbisivuista!
Kyselyyn vastanneiden parlamenttikirjastojen aivan tarkka määrä ei tuloksista ja yhteenvedosta selviä, mutta elleivät kaikki niin lähes kaikki parlamenttikirjastot ovat vastanneet, koska vastauksia kirjastoja koskevan kyselyn osaan on 48.
Eroja avoimuudessa, kokoelmissa ja asiakaskunnassa
Yhteenvetoa oli tehty mm. kirjasto- ja tietopalvelun henkilökunnan määrästä ja sen suhteesta parlamentin jäsenten määrään. Eduskunnan kirjastossa henkilökunnan määrä on suurimmasta päästä. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä muistaa Eduskunnan kirjaston julkisuus ja avoimuus kaikille. 39 % vastanneista parlamenttikirjastoista on avoimia kaikille, sen lisäksi 28 % on ns. hybridikirjastoja, jotka ovat rajatusti auki esimerkiksi tietyille käyttäjäryhmille tai vain tiettyinä aikoina. Kirjastokomitea tai -hallitus on 40 %:lla vastanneista parlamenttikirjastoista, tutkijapalvelu 70 %:lla. Budjettien vaihteluväli on laaja: alle 50 00 eurosta yli 10 miljoonaan euroon.
Eduskunnan kirjaston kokoelma on kahdeksanneksi suurin kyselyyn vastanneiden kirjastojen kokoelmista. Suurimmat kokoelmat löytyvät Saksasta, Italiasta ja Venäjältä. Parlamenttikirjaston asiakasmäärissä Eduskunnan kirjasto pitää kärkeä yhdessä Venäjän kanssa, mutta molemmat kirjastot ovatkin yleisölle julkisia. Lainojen määrä suhteessa asiakasmäärään on myös korkealla Eduskunnan kirjaston osalta.
Koulutus- ja digitointikokemuksia
Vertailuaineisto ja sen analysointi oli ehdottomasti seminaarin paras anti. Silti ei voi väheksyä toista seminaaripäivää, jolloin vertailtiin alustuksin ja keskustellen eri parlamenttien kokemuksia koulutuksesta, yhteistyöstä ja digitoinnista. Erityisesti koulutuksen osalta vaihdettiin kokemuksia siitä, millaista koulutusta järjestetään ja onko se pelkkää tiedonlähdekoulutusta. Joillakin parlamenttikirjastoilla on tarjolla seminaareja, jotka on osoitettu myös suurelle yleisölle. Osa kirjastoista haluaa keskittyä vain oman parlamentin väen kouluttamiseen, osa taas on valinnut kohderyhmäkseen esimerkiksi kirjastonhoitajat.
Digitointiprojektit näyttävät olevan parlamenttienkin arkea. Käynnissä oli useita projekteja eri puolilla Eurooppaa – mm. Tšekin ja Slovakian vaikuttava yhteisprojekti, jossa valtiopäiväasiakirjat digitoidaan 1800-luvun puolivälistä eli Itävallan hallinnan ajoilta lähtien. Toinen vaikutuksen tehnyt hanke oli Tšekin projekti, jossa böömiläiset asiakirjat 1400-luvulta sekä yksittäisiä asiakirjoja jopa 1000-luvulta tuotetaan verkossa vapaasti luettavaksi.
Matkan annista ei voi unohtaa tuttujen tapaamista ja uusien tuttavuuksien syntyä. Seminaarissa oli samoja ihmisiä, jotka olen tavannut mm. IFLA:ssa, joten oli mukavaa nähdä heitä jälleen.
Kristiina Hakala
PS Muutamia valokuvia seminaarimatkalta Picasa:ssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti