Kuluneen kevään aikana on julkaistu kolme tietoyhteiskuntakehitykseen kantaa ottavaa kirjaa, joiden aihepiirinä on ubiikkiteknologia: Mika Mannermaan Jokuveli, Tulevaisuusvaliokunnan ja Tietotekniikan liiton Silmät auki - Tietoyhteiskunnan uhat ja mahdollisuudet sekä Eduskunnan kirjaston Paratiisi vai panoptikon -näkökulmia ubiikkiyhteiskuntaan.
Mitä sitten on ubiikki? Ubiquitous -termin alkuperäinen merkitys palaa kristillisen teologiaan ja hengelliseen kokemukseen - Kristuksen kaikkialle ulottuvaan läsnäoloon. Siitä uuden teknologian kehittäjät ovat lainanneet "läsnäolon" ja "kaikkialle ulottuvuuden". Ubiikkiteknologia tarkoittaa kaikkialle ympäristöön leviäviä ja arkisiin esineisiin sulautuvia tietoteknologian muotoja.
Läpinäkyvä kansalainen
Ubiikkipalvelut tunnistavat ja paikantavat käyttäjän hänen huomaamattaan eri paikoissa. Palvelut tuovat käyttäjille yhä tarkempaa tietoa esimerkiksi tiloista, tuotteista, palveluista tai paikalla olevista henkilöistä. Toisaalta ne antavat palvelujen tarjoajille ennen näkemättömän tehokkaat välineet koota ja yhdistellä tietoa käyttäjistä.
Ubiikkiteknologian ongelmana on tunnistamisen, paikannuksen ja tiedonkeruun käytäntöjen leviäminen joka paikkaan. Näiden käytäntöjen kääntöpuolena on kansalaisten seurannan ja valvonnan laajentuminen. Kansalaisen jalanjäljet tulevat näkyviksi joka paikassa, jonne ubiikkiteknologian ote ulottuu.
Massiivinen tiedonkeruu lisää riskejä
Tunnistuksen ja tiedonkeruun laajentumisesta syntyy uudenlaisia riskejä – erityisesti henkilöön liittyvien tapahtuma- ja taustatietojen yhdistely saattaa hänet alttiiksi väärinkäytöksille. Uudet käytännöt vaikuttavat kansalaisten oikeuksiin, yhteiskunnan eri toimijoiden toimivaltaan ja yhteiskunnan turvallisuuteen.
Ubiikkimaailma tulee ravistelemaan kansalaisen yksityisyyden, tietosuojan ja sananvapauden rajoja. Tunnistuksen ja paikannuksen leviäminen merkitsee uudenlaista läpinäkyvyyttä. Käyttäjä voidaan tunnistettaessa arvioida ja sijoittaa tiettyyn ryhmään. Hänen palvelujaan voidaan kohdentaa tai rajata hänen profiilinsa, taustatietojensa tai aiemman käyttäytymisensä mukaiseksi.
Monet verkon hakupalvelut ja verkkokaupat toimivat jo ubiikinomaisesti. Samankaltainen toimintamalli on siirtymässä fyysiseen ympäristöön. Esimerkiksi kauppakeskukseen sisään astuessa tai lentokentällä liikkuessa tunnistettu asiakas voitaisiin taustatietojensa perusteella arvioida, hänen toimiaan voitaisiin ohjailla ja hänen liikkumistaan seurata.
Onko rehellisellä ihmisellä mitään pelättävää?
Onko rehellisellä ihmisellä sitten mitään pelättävää? Ja kukapa olisi kiinnostunut minun tiedoistani? Tiedonkeruun ja käytön todellisuus on monimutkaisempi.
Tiedonkeruusta on tullut liiketoimintaa, yhteiskunnallista säätelyä ja turvallisuusvalvontaa. Esimerkiksi amerikkalaisissa ja brittiläisissä tiedonkeruuyritysten tietokannoissa on miljardeja asiakastietoja. Kuluttajia koskevat tiedot saattavat ulottua koko elämän historian alueelle – koulutukseen, asumiseen, terveyteen, kulutukseen, talouteen ja ihmissuhteisiin. Näitä tietoja voidaan jälleenmyydä yrityksille, viranomaisille ja jopa tavallisille kuluttajille.
Syvemmän ja tarkemman tiedonkeruun vaikutukset ulottuvat kaikkialle, jossa henkilöitä halutaan arvioida. Ne tulevat esiin esimerkiksi lainoja ja vakuutuksia haettaessa, työpaikoilla, liikenteessä, sosiaali- ja terveyspalveluissa ja järjestyksen ja turvallisuuden valvonnassa. Ne vaikuttavat palvelujen saantiin ja niiden tasoon, sisäänpääsyyn alueille ja tiloihin - jopa ihmissuhteisiin.
Muuttuvat tiedon käsittelyn periaatteet
Kyse ei ole vain tietyn yksityishenkilön yleisestä kiinnostavuudesta, vaan niistä tiedoista ja periaatteista, joiden varassa meihin kaikkiin liittyviä päätöksiä, suosituksia ja rajauksia tulevaisuudessa tullaan tekemään. Jos kehityksen suuntaa ei arvioida ja siihen puututa, voi lopputulos harhautua teille, jossa kansalaisen oikeudet kaventuvat nopeasti. Jälkiä yksityisyyden kaventumisesta on jo nähtävillä esimerkiksi Kiinassa, Venäjällä ja USA:ssa.
Ubiikkiyhteiskuntaa ja sen kääntöpuolia olisikin ymmärrettävä ajoissa, jotta sen riskit voidaan tunnistaa ja jotta niihin voitaisiin puuttua. Mainituissa julkaisuissa ubiikkia katsotaan erilaisista näkökulmista erilaisten hyötyjen ja haittojen suhteen. Se on tarpeen kokonaiskuvan löytämiseksi.
Päivikki Karhula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti