Parlamenttikirjasto

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Kuinka apteekki ja mielen apteekki löytävät toisensa

Lääkkeiden saatavuutta harvaan asutuilla seuduilla halutaan parantaa. On syntynyt ajatus lääkeautomaattien sijoittamisesta esimerkiksi saaristoon ja Pohjois-Suomeen.

Mikäli historia toistaa itseään, pian saatamme kuulla samankaltaisia uutisia kirja-automaattien sijoittamisesta syrjäseuduille.

1920-luvulla nimittäin Apteekkariliitto ja valtion silloinen kirjastotoimisto yllättäen löysivät yhteisen intressin. Myös tuolloin oli ongelmana se, että syrjäseuduilla asuvat ihmiset eivät päässeet lääkäriin tai saaneet lääkkeitä. Apteekkariliitto kehitti ajatuksen, että lääkkeitä kuljetettaisiin talvisin hevosreellä esimerkiksi syrjäseutujen suurimpiin taloihin, jotka toimisivat tällä tavoin lääkehuollon paikallisena keskuksena. Samalla syntyi ajatus, että näissä hevoskuljetuksissa voitaisiin viedä syrjäseuduille myös kirjoja. Valtion budjettivaroista myönnetyillä määrärahoilla tämänkaltaisia yhdistettyjä lääke- ja kirjalähetyksiä muutaman vuoden ajan todellakin myös tehtiin. Valtion kirjastotoimiston ja apteekkariliiton yhteinen toiminta tuotti näin ollen tulosta.

Timo Turja

1 kommentti:

Jyrki Hakapää kirjoitti...

Kirjojen ja lääkkeiden levittäminen yhdessä on tätäkin varhaisempi ilmiö Suomen maaperällä. Ennen Kustannusyhdistyksen perustamista 1858 lähes joka kymmenes suuriruhtinaskunnan kirjakauppias oli myös apteekkari. Silloinkaan ei pienessä kaupungissa erikoistuminen kannattanut, vaan yrittäjän oli parempi kerätä erilaisia myyntitoimia yhteen.

Mikkeliläisessä Cederwallerin kirjakaupassa kerrottiin vuonna 1862 olevan tarjolla "monenlaista myytävää: Brönnörin Pilkkuvettä, Syöpäläispulveria, Rusakan pulveria, Oppikirja Karjanhoidosssa [...]".