Avajaisviikolta

Eduskunnan kirjasto avautui maanantaina 19.5. Aika Postitalon tiloissa oli sinänsä mielenkiintoista ja sijaintikin erinomainen, mutta palvelumme olivat tilojen pienuudesta johtuen hieman vajavaiset, lukusali minikokoa ja aineistot hajautettuina moneen paikkaan.

Avajaispäivänä 19.5. muutama asia oli vielä ns. vaiheessa. Alkukeväästä kävi ilmi, ettei Unigrafia enää tarjoa kopiokortteja ja -koneita Eduskunnan kirjaston käyttöön ja siinä vaiheessa tuli kiire nopeasti kehitellä korvaava ratkaisu. Tällainen löydettiinkin ja otettiin suoraan käyttöön aikapulasta johtuen  ilman testausta. Hankimmekin tästä nyt kokemuksia ja teemme palvelun hienosäätöä saatujen kokemusten perusteella myöhemmin.

Asiakastietokoneiden asennus Eduskunnan tietohallinnon kiireiden takia ajoittui avaamista edeltä viikolle ja hyvistä suunnitelmista huolimatta joitakin ongelmia ja viivästyksiä esiintyi mm. asiakasverkon ja varsinkin erikoistyöasemien käyttöönotossa. Valtaosin nämä ongelmat saatiin kuitenkin ratkaistua maanantaihin mennessä. Avajaispäivänä tekniikka ja palvelut toimivatkin jo kohtuullisen hyvini. Henkilökunta hieman hapuili etsiessään eri paikkoihin siirrettyjä aineistoja ja asiakaspalvelupisteen tavaratkin tuntuivat olevan väärissä paikoissa.Todennäköisesti kesäkeleistä johtuen varsinaista  kävijäryntäystä ei ilmennyt ja näin saatoimme vielä täydentää puuttuvia palikoita ja harjoitella uuden kopiointi- ja tulostuspalvelun käyttöönottoa.  Kuluneen viikon aikana yleisölle järjestettiin päivittäin useita esittelykierroksia ja niihin osallistui sekä eduskunnan väkeä että muuta yleisöä. Helpottavaa oli havaita,että ainakin osa vanhoista asiakkaistamme löysivät tiensä kirjastoon heti ensimmäisinä päivinä - joukossa mm. suurlähettiläs Klaus Törnudd - Eduskunnan kirjaston käyttäjä vuodesta 1949!

Nyt perjantaina näyttää siltä, että viikko on sujunut hyvin. Tilat ja tekniikka toimivat. Joidenkin ohjeiden, esitteiden tilakarttojen teko on vielä vaiheessa. Nämä valmistuvat lähiviikkojen aikana. Ja mikä tärkeintä eli palvelut ovat entisellään, tai mielestämme entistä paremmat. Peruskorjauksen myötä löytyvät uudet tilat asiakaskonsultoinnille, ilmastointi toimii nyt myös lukusalissa ja uutuutena tiloja on tarjolla myös työryhmätyöskentelyyn. Tervetuloa vanhat ja uudet asiakkaat tutustumaan Eduskunnan kirjaston uusittuihin tiloihin Aurorankatu kuuteen! Viralliset avajaiset järjestetään ensi syksynä.

Heikki Rajala

Takaisin Aurorankadulle

Eduskunnan kirjaston tilojen kaksi vuotta kestänyt peruskorjaus on saatu päätökseen ja kirjasto avataan 19.5.

Kirjaston tilasuunnittelu käynnistyi vuonna 2006, kun päätös eduskuntakiinteistöjen peruskorjauksesta tehtiin. Jo nyt voidaan ilolla todeta, että monet kirjaston henkilökunnan peruskorjaukselle asettamat toiminnalliset tavoitteet ovat toteutuneet. Olemme saaneet upean uuden kokous- ja koulutustilan ajanmukaisine laitteineen, suorastaan ylellisen ryhmätyötilan, kauniisti entisöidyn lukusalin, lisää avointa asiakastilaa ja asiakkaille pääsyn laajempiin kokoelmiin sekä rauhallisen tutkijainsalin. Vaikka kirjaston asiakastilat ovat museoviraston suojelemat, voitiin pääosa toiveista toteuttaa.

Kirjastoon tulo ja kerrosten välillä liikkuminen on esteetöntä uuden henkilöhissin ansiosta. Asiakastiloihin on myös palautettu kokolattiamatto, joka luo miellyttävän akustiikan muuten kaikuviin tiloihin.

Palvelukerrokseen sijoitetun sanomalehtien lukutilan kalusteet ovat siirreltäviä niin, että näyttelytilaa voidaan muunnella tarpeen mukaan.

Kokoelmia on sijoitettu uudelleen niin, että valtiopäiväasiakirjojen täydellinen sarja on arvoisellaan paikalla palvelukerroksessa ja lukusalissa, aikakauslehdet on sijoitettu avokokoelmiin, joihin asiakkailla on pääsy.

Asiakaspalvelu on keskitetty yhteen palvelupisteeseen, jossa toimivat sekä lainaus, neuvonta, tietopalvelu, kaukopalvelu että arkiston asiakaspalvelu. Asiakaspalvelupisteen yhteydessä on myös asiakasneuvottelutila. Palvelupisteen toiminnallisuus tulee testattua vasta käytössä ja muutoksia voidaan toteuttaa, kun kokemuksia kertyy.

Henkilökunnan työhuoneissa on ergonomiset sähköpöydät ja koko talossa hyvä ilmastointi, henkilökunnan yhteinen kahvihuone on viihtyisä.

Eduskuntakiinteistön vuoteen 2017 jatkuvan peruskorjauksen vuoksi kirjaston henkilökunnasta puolet, verkkopalvelu ja kokoelmapalvelu, työskentelevät vielä väistötiloissa yli kolme vuotta. Asiakaspalvelussa työskentelevä neuvonnan, tietopalvelun ja arkiston henkilökunta on sijoitettu kaksi henkilöä yhden hengen työhuoneisiin, jotka on väliaikaisesti kalustettu kahdelle hengelle.  Kirjaston toiminnan kannalta perusasiat – kokoelmat ja asiakaspalvelu – ovat nyt paikoillaan ja toiminnassa.

Marja Oksa-Pallasvuo

Eduskunnan kirjasto - monipuolisen EU-tiedon keidas

Luotettavan ja syventävän tiedon saaminen EU:sta on hyödyllistä meille jokaiselle. Tänään 9. toukokuuta vietettävänä Eurooppa-päivänä onkin sopiva hetki kirjoittaa muutama sana Eduskunnan kirjastosta EU-tiedon kirjastona. Eduskunnan kirjastolla on siinä ominaisuudessa aika pitkät perinteet: se on toiminut vuodesta 1974 lähtien EU:n tallekirjastona, joka on saanut kokoelmiinsa EU:n tärkeimmät asiakirjat ja julkaisut.

EU:n oman julkaisutuotannon lisäksi kirjaston kokoelmiin hankitaan runsaasti myös muuta EU-aiheista kirjallisuutta. Julkaisuja ja kirjallisuutta voi etsiä kirjaston Selma-kokoelmatietokannasta.

Monasti kuulee sanottavan 80 % kansallisesta lainsäädännöstä olevan EU-peräistä. Tämän paikkansa pitävyyttä on useammin kuin kerran kysytty Eduskunnan kirjaston tietopalvelusta.Asiakas on saanut perusteellisen vastauksen, tässä yhteydessä todettakoon lyhyesti todellisuuden olevan huomattavan monitahoinen. Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ei ole ja tulos riippuu hyvin paljon tarkastelun kohteena olevasta yhteiskuntaelämän osasta.

Eduskunnan kirjastossa on tehty erilaisia tietopaketteja EU-tiedon löytämiseksi. Verkkosivujen kautta voi käyttää useita EU-tietokantoja. Keskeiset EU-tietokannat löytyvät EU-tiedonlähdeoppaasta ja lisää voi etsiä Elki -linkkitietokannasta. Euroopan talouskriisi –tietopakettiin  on koottuna keskeisimpiä Euroopan talouskriisiin liittyviä päätöksiä ja asiakirjoja. EU-tietoon erikoistunut tietoasiantuntija seuraa jatkuvasti aihealuettaan ja päivittää tietopaketteja.

Asiakkaille järjestetään tiedonhallintakoulutusta EU-tiedonlähteistä. Keväisin ja syksyisin järjestettävissä kaikille avoimissa koulutuksissa on yleensä sekä EU-tiedonlähteitä yleisemmin esittelevä että EU-oikeuden tiedonlähteisiin keskittyvä osuus. Tänä vuonna pidettävien EU-parlamenttivaalien johdosta kohdistui kevään EU-tiedonlähdekoulutus nimenomaan EU-parlamentin tiedonlähteisiin.  EU-aiheiset koulutukset ovat useimmiten sijoittuneet kärkeen avointen koulutusten suosituimmuudessa. Lisäksi annetaan räätälöityjä koulutuksia eri asiakasryhmille.

Eduskunnan kirjastossa koetetaan siis parhaalla mahdollisella tavalla vastata tiedontarpeeseen koskien Euroopan unionin toimintaa, päätöksentekoa ja unionissa tehtyjä päätöksiä. Jokainen voimme osaltamme vaikuttaa tulevien vuosien päätöksiin himpun verran, kun käytämme äänioikeuttamme ja äänestämme tässä kuussa pidettävissä europarlamenttivaaleissa. Ennakkoäänestys alkaa jo ensi viikolla, ei siis kun vaaliuurnille!

Mirja Pakarinen

Linkkejä:
Vaalit.fi, Europarlamenttivaalit
Euroopan parlamentti, vaalit 2014
Oikeustieteen professorit Yle-kyselyssä: EU-lainsäädäntö toi Suomeen kovat arvot. YLE, uutiset 5.5.2014

Juhlaperinnettä vai juridiikkaa?

Kouluissa ja päiväkodeissa järjestettävät perinteiset ja uskonnolliset juhlatilaisuudet ovat olleet taas esillä viime aikoina. Valtioelimet ja viranomaiset ovat antaneet mietintöjä ja ratkaisuja. Media on siteerannut, kommentoinut ja analysoinut.  On blogikirjoittelua, some-puuskahduksia ja vetoomuksia puolesta ja vastaan.  Keskustelua on käyty sekä analyyttisemmin että spontaanimmin. ”Suvivirsikeskustelu” taisi tänä keväänä lähteä liikkeelle apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen maaliskuussa antamasta ratkaisusta viime vuonna tehdyssä kanteluasiassa, jossa oikeuskansleria pyydettiin selvittämään uskonnon harjoittamista kouluajalla, ja sen perustuslainmukaisuutta.

Mitä sitten ovat ne lähteet ja asiakirjat, joiden pohjalta keskustelu virisi? Ja mistä ne löytyvät?

Apulaisoikeuskanslerin ratkaisussa (OKV/230/1/2013) ei ollut kyse vain suvivirrestä, vaan myös siitä, noudatetaanko kouluajalla järjestettävissä tilaisuuksissa Suomen perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen yhdenvertaisuutta sekä uskonnon- ja omantunnon vapautta koskevia säännöksiä. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että Opetushallituksen olisi aiheellista harkita vuonna 2006 asiasta laatimansa tiedotteen tarkistamista niiltä osin. Lehtitietojen mukaan Opetushallituksessa aiotaan tehdä pieniä tarkennuksia ohjeistukseen lähinnä juhlista pois jäävien osalta.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi huhtikuun lopussa mietintönsä (PeVM 2/2014 vp) oikeuskanslerin kertomuksesta toimintavuodelta 2012. Samassa yhteydessä perustuslakivaliokunta totesi (kertomuskauteen sinänsä liittymättömänä asiana) kantanaan koulujen juhlatilaisuuksista, ettei esimerkiksi yksittäisen virren laulaminen tee juhlasta uskonnon harjoittamista. Toisaalta perustuslakivaliokunta painotti tarvetta huolehtia siitä, että oppilaalle jää aito vapaus valita osallistuuko hän sellaisiin tilaisuuksiin, joissa on tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä.

Uskonnonvapaus lienee kansainvälisesti kaikkein vanhin perusoikeus ja se luetaan ns. klassisiin vapausoikeuksiin. Suomessa perustuslain 11 § sisältää yleislausekkeen uskonnon ja omantunnon vapaudesta sekä luettelon sen tärkeimmistä ulottuvuuksista.  Suomi on liittynyt myös useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka turvaavat uskonnon ja omantunnon vapauden. Yksi niistä on Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 18-19/1990) , jonka säännöksiä tulkitsee Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. EIT:n oikeuskäytännöstä löytyy lukuisia 9 artiklaa käsitteleviä tapauksia. Suomi ei ole saanut tuomioita tämän ajatuksen-, omatunnon- ja uskonnonvapausartiklan nojalla.

Juhlaperinnettä vai juridiikkaa –keskustelun lisäksi kannattaa tutkia myös alkuperäisiä asiakirjoja ja taustoja laajemmin. Usein huomaa, että asiat eivät ole mustavalkoisia, ja että eri näkökulmia voi vertailla kiihkottomastikin. Silloin parhaassa tapauksessa oma ajatusmaailma laajenee ja ymmärrys lisääntyy.

Marja Autio

EU-keskustelua Faktabaarissa

Faktabaarin perusajatus on erinomainen. Yhdysvalloissa poliittisten toimijoiden puheiden　todenmukaisuutta vahtimaan perustettiin vuonna 2003 faktantarkistuspalvelu　FactCheck.org. Faktabaarin perustajien ajatuksena oli tarjota vastaavaa palvelua Suomessa.

Palvelun takana on joukko nuoria journalisteja ja asiantuntijoita, jotka kaivautuvat EU-ilmiöiden taakse ja tarvittaessa oikaisevat, tuovat taustoja tai lisätietoja. Toteutuksen taustalla ovat myös Avoin yhteiskunta ry ja ulkoministeriön alainen Eurooppatiedotus.
 

Faktabaarin ohjelmanjulistus kuuluu: "Faktabaari on poliittisesti sitoutumaton ja kaikille avoin kansalaispalvelu. Se ei toimi minkään poliittisen puolueen puolesta tai puoluetta vastaan." Faktabaaria　toimitetaan vapaaehtoispohjalta sinunkin　tuellasi. Tuellasi ei tässä tarkoiteta rahallista apua, vaan vinkkejä taustoittamista edellyttävistä aiheista.

Palvelu kertoo käyvänsä toukokuussa käytävien EU:n parlamenttivaalien kimppuun. "Faktabaari haluaa omalta osaltaan varmistaa, että vaalikampanjointi käydään　tosiasioilla." Mediassa esitetty väite joko todennetaan tai osoitetaan virheelliseksi liikennevaloilla: punainen on väärin, vihreä totta. Keltainen on puoliksi oikein tai väärin, puolitotuus kuitenkin ja edellyttää lisätietoa.　

Sivuston sisältämä lähdearsenaali herättää kunnioitusta ja antaa lukijalle mahdollisuuden käydä syventävään dialogiin. Faktabaarin hienous on juuri tässä: se ei yritä kertoa kaikkea itse, vaan faktajournalismin keinoin antaa väitteille - kuten se lupaakin - faktapohjan.　

Kaisa Paavilainen

Merkkivuodet ja institutionaalinen muisti

Eduskunnan kirjaston satavuotista avoimuutta juhlittiin viime vuonna. Viimeiset säännöllisen valtiopäivätoiminnan 150-vuotisjuhlallisuudet vietetään tulevana kesänä. Muutaman vuoden päästä koko kansakunta muistaa satavuotista itsenäisyyttään.

Merkkivuodet ovat institutionaalisen muistin tärkein käytinvoima. Kun tulee kuluneeksi tasavuosia, kansalliset instituutiot katsovat taaksepäin etsien historiastaan katkoksia ja jatkuvuuksia. Yhteisen tarinan valikoivalla kertaamisella pyritään aina vahvistamaan instituutiota.

Mitä tapahtuu, kun instituutio muistelee? Yleensä perustetaan sen jäsenistä ja ulkopuolisista asiantuntijoista koostuva työryhmä, jonka tehtävänä on esittää yhteisestä menneisyydestä instituution hyväksyttävissä oleva tulkinta. Instituutio valitsee näkökulman, asiantuntijat varmistavat sen, että esitetyt tulkinnat vastaavat kulloinkin vallitsevaa historiakuvaa. Näkökulma kiteytetään usein merkkivuoden nimeen, otsikkoon tai sloganiin.    

Eduskunnalla ja sen kirjastolla oli merkkivuosinaan pääviestit, joita pyrittiin levittämään kaikkien tietoisuuteen:

• valtiopäivien kokoontuminen on Suomessa ollut säännöllistä 150 vuotta
• Eduskunnan kirjasto on ollut avoin kaikille kansalaisille sata vuotta

Parlamenttien säännöllinen kokoontuminen ei ole itsestäänselvyys, sillä monen eurooppalaisenkin valtion historiaan kuuluu kansanvallan tukahduttanut totalitaarinen jakso. Myös kaikille avoin Eduskunnan kirjasto on kansainvälisessä parlamenttikirjastojen vertailussa pikemminkin poikkeus kuin sääntö ja näin pitkäikäisenä suorastaan harvinaisuus.

Instituution historian esittämisen keinot ovat moninaiset. Merkkivuosi kirjastossa toteutettiin avoimuuden historiaa luodanneella aikajanalla (verkkosovellus), muistitietoseminaarilla, Parlamentti-pop-konsertilla sekä osallistumalla kolmeen eduskunnan ulkopuoliseen messu- tms. tapahtumaan. Kirjastokaistalla julkaistiin puolituntinen avoimuusvideo, joka perustui kirjaston asiantuntijoiden haastatteluihin:

Avoimuuden historiasta ammentamalla pyrittiin madaltamaan kansalaisten kynnystä käyttää Eduskunnan kirjaston palveluja. Seuraava kirjaston oma juhlavuosi koittaa 2022, kun perustamisesta tulee kuluneeksi 150 vuotta.

Säännöllisen valtiopäivätoiminnan alkamista 150 vuotta sitten juhlittiin näyttävämmin. Ohjelma sisälsi eduskunnan juhlaistunnon, juhlarahan ja -postimerkin julkaisun, valtiopäivätanssiaiset Rautatieasemalla, historia-aiheisia näyttelyitä ja esitelmäsarjan (yhteistyössä Kansallisarkiston kanssa), radio-ohjelmia ja draamadokumentin (yhteistyössä YLE:n kanssa), sarjan valtiopäiväpaikkoihin kiinnittyneitä lyhytelokuvia (yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa), kaksi entisten kansanedustajien haastattelusarjaa, kansanedustajien kouluvierailuja sekä lukuisia kansalaistapahtumia. Historiapoliittisesti merkkivuosiohjelma huipentui, kun eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma laski seppeleet Aleksanteri II:n ja J.V. Snellmanin patsaille Helsingin keskustassa.

Niin ihmiset kuin instituutiotkin kaipaavat pyöreiden merkkivuosien juhlintaa. Erityisen merkittävää pian ohitetuissa merkkivuosissa on ollut se, että niistä on pyritty tekemään eliittijuhlien sijaan avoimia kansalaistapahtumia. Merkkivuosien juhlinta ei tiettävästi ole poikinut kielteistä julkisuutta kuten joskus aikaisemmin on käynyt. Kun kansanedustuslaitos juhlii kansalaistapahtumin, on kulutkin helpompi hyväksyä. 

Milloin merkkivuosipanostuksia voidaan pitää instituution kannalta onnistuneina? Säännöllisen valtiopäivätoiminnan käynnistyminen Suomessa vuonna 1863 sekä Eduskunnan kirjaston pitkäikäinen avoimuus – tai ylipäätään avoimuus kaikille kansalaisille – eivät ennen merkkivuosia olleet laajasti tunnettuja seikkoja. Asiaa tutkimatta on vaikeaa arvioida, miten hyvin pääviestit on lopulta omaksuttu.

Tuoreessa muistissa ovat vielä yksikamarisen eduskunnan satavuotisjuhlallisuudet 2007 sekä Porvoon valtiopäivien 200-vuotisjuhlinta 2009. Kansallisen parlamentti-instituutio näkökulmasta kyse oli edustuksellisen instituution synnystä (1809), sen kokoontumisten muuttumisesta säännöllisiksi sekä säätyvaltiopäivien reformista kansanvaltaisemmaksi eduskunnaksi. Seuraava murrosvaihe, itsenäistyminen ja sisällissota, tarkoitti kansan ja sen edustuslaitoksen kahtiajakautumista, kriisiä ja hidasta eheytymistä. Murrosten kuvaamisen kautta instituutio hahmottaa kansanvallan vahvistumisen suurta kertomusta, jonka halutaan kantavan pitkälle tulevaisuuteen.

Kun instituutio muistelee historiaansa, se ei välttämättä tuota uutta tietoa. Kyse on pikemminkin jo tunnetun historian kokoamisesta ja esittämisestä tarkoitukseen sopivalla tavalla. Poikkeuksiakin toki on, kuten Eduskuntatutkimuksen keskuksen perustaminen kirjoittamaan ja julkaisemaan 12-osaista teossarjaa Suomen eduskunta 100 vuotta. Kun kyse on merkkivuoteen liittyvästä tilaustutkimuksesta, voi aina kysyä, tavoitellaanko sittenkään kriittisesti instituutioon suhtautuvaa lopputulosta. Merkkivuosien jälkeensä jättämä aineisto ei niinkään kerro uutta siitä, mitä 150 vuotta sitten valtiopäivillä tai 100 vuotta sitten Eduskunnan kirjastossa tapahtui, vaan pikemminkin siitä, mitä niistä vuonna 2013 haluttiin muistaa.

Joni Krekola