Kuinka kirjat vaikuttavat

Vuonna 1906 yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija Upton Sinclair julkaisi kirjan The Jungle.  Kirja oli karhea kuvaus Chicagoon  muuttaneiden siirtolaisten elämästä ja työstä.  Sen päähenkilö työskenteli teurastamossa, jätteiden, lian ja veren tahrimana.

Kun kirja julkaistiin, presidentti Theodore Roosevelt luki sen. Aluksi hän suhtautui hyvin kriittisesti kirjaan: ”suurin osa kirjassa kuvatuista asioista on mielikuvituksellista liioittelua tai suoranaista valehtelua.” Kirja jäi kuitenkin vaivamaan Rooseveltia ja hän päätti nimittää muutaman tutkijan selvittämään, työskennelläänkö teurastamoissa todella kirjailijan kuvaamalla tavalla.

Vaikka tutkijoiden raportissa kiistettiinkin kirjailijan karkeimmat kuvaukset, kirja kuitenkin muutti yhdysvaltalaista elintarvikelainsäädäntöä. Se synnytti niin paljon julkista keskustelua lihatuotteiden turvallisuudesta, että lainsäätä-jän oli pakko toimia. Kongressi sääti nopeasti lait lihatuotteiden tarkastamisesta ja puhtaista elintarvikkeista.

Tämä on loistava esimerkki, kuinka kirjat saattavat vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Myös Suomesta löytyy muutamia vastaavia esimerkkejä.

Vuonna 1961 Pekka Kuusi julkaisi kirjan 60 –luvun sosiaalipolitiikka. Tähän kirjaan viitattiin usein eduskunta-keskusteluissa ja joskus on sanottu, että jokainen kansanedustaja luki tämän kirjan. Kirjoittaja itse arvioi, että eduskunta toteutti seuraavina vuosikymmeninä lähes kaikki esitykset, mitä kirjassa oli esitetty.

Vuonna 1964 Erik Allardt julkaisi kirjan Yhteiskunnan rakenne ja sosiaalinen paine. Allardt loi kirjassa ns. solidaarisuusteorian, jolla oli myös poliittinen ulottuvuus. Hänen mukaansa sallivuuden lisääminen integroi ihmiset yhteiskuntaan. Tästä syystä esimerkiksi kommunisteja ei tule sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle vaan ottaa heidät mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan tasavertaisina ihmisinä. Tämä lisää heidän solidaarisuuttaan  suomalaista yhteiskuntaa kohtaan. Kirjan lukemisen jälkeen presidentti Kekkonen päätyi johtopäätökseen, että kommunistit voidaan ottaa myös hallitusvastuuseen. Paasion I hallitus nimitettiin vuonna 1966. Hallituksessa oli kolme SKDL:n edustajaa, myös SKP.stä.

Vuonna 1972 julkaistiin Risto Näätäsen kirja  Maantiekuolema. Samana vuonna maamme liikenteessä kuoli 1 156 ihmistä. Järkyttävä määrä kun ottaa huomioon, että vuonna 2011 liikennekuolemia oli 288. Kirjassaan Näätänen esitti liikennekuolemien ehkäisemistä  mm. nopeusrajoitusten tiukentamisella ja keskikaistojen rakentamisella. Presidentti Kekkonen luki kirjan ja uuden vuoden puheessaan vuonna 1973 otti esille asian, miksi Suomessa ei ole yleisiä nopeusrajoituksia kuten Ruotsissa ja Norjassa. Kekkosen puheen jälkeen asiaan alkoi käsitellä työryhmä, jonka työn  tuloksena Suomeen säädettiin tiekohtaiset nopeusrajoitukset elokuussa 1973.  

Kirjoilla on vaikutusta !

 

Timo Turja