Käsiini etsiytyi Candida Höferin kookas valokuvateos kirjastoista eri puolilla maailmaa. Höferin valokuvat keskittyvät kirjastojen sisätiloihin, erityisesti lukusaleihin. Näissä kuvissa kirjastot vaikuttavat puolisakraaleilta tiloilta, vakavan mietiskelyn ja hiljentymisen kammioilta. Ihmisiä – asiakkaita tai virkailijoita – ei kuvissa näy.
Höferin teoksen alussa on englanninkielinen käännös Umberto Econ esseestä De Bibliotheca, joka perustuu vuonna 1981 pidettyyn juhlaesitelmään. Eco ei tyydy pelkkään hymistelyyn, vaan pohtii ilkikurisesti mm. sitä, millainen on huonoin mahdollinen kirjasto. Kirjastojen kannalta olennaisin kysymys on Econ mukaan se, onko perimmäinen tarkoitus suojella ja varjella aineistoa vai palvella asiakkaita ja saada aineistolle maksimaalinen määrä lukijoita.
Vaikka Eco ei suoraan vastaa kysymykseen, hänen esimerkkikirjastonsa Toronton ja Yalen yliopistosta ovat selvästi asiakassuuntautuneita. Esimerkiksi Yalessa asiakas saa läpikäydä aineistoa kahvia siemaillen, mikä ei suojeluun ja kontrolliin keskittyvissä kirjastoissa olisi lainkaan mahdollista. Varastokirjastomaisuuden sijaan palvelukirjastoissa asiakkaat pääsevät myös kaikkein pyhimpään eli kokoelmatiloihin. Erilaisia kieltotauluja ja monimutkaisia sääntöjä on mahdollisimman vähän.
Palvelusuuntautunutkin kirjasto haluaa toki myös suojella aineistoa. Kirjasto kuitenkin ottaa tietoisesti sen riskin, että kirjoja toisinaan turmellaan, varastetaan ja siirretään hyllyssä väärään paikkaan. Vandalismi ja sen sietäminen sekä vandalismin aiheuttamien vahinkojen minimoiminen on olennainen osa suurten palvelukirjastojen toimintaa.
Palvelu- tai suojelusuuntautuneisuus on jaottelu, jolla voidaan hahmottaa monenlaisten kirjastojen perimmäistä toimintafilosofiaa. Olen itse näin toisaalla tehnyt raportoidessani eurooppalaisten parlamenttikirjastojen kokouksesta.
Kimmo Tuominen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti