Arvokas lahja ja kirjaston perustaminen

Kesäkuun alussa avattiin juhlanäyttely ”Eduskunnan kirjasto – poimintoja 150 vuoden historiasta”. Kirjaston vaiheita esittelevän aikajanan ja valokuvien lisäksi näyttelyssä on viisi vitriiniä. Vitriinien sisällöstä kerrotaan lyhyesti näyttelyesitteessä.

Tämä juttu liittyy ensimmäiseen vitriiniin ”Kirjalahjoitus Ruotsista ja Eduskunnan kirjaston perustaminen”.

Syksyllä 1871 Suomen säätyvaltiopäiville lahjoitettiin suuri määrä Ruotsin valtiopäiväasiakirjoja. Lahjan lähettäjä oli Ruotsin parlamentin kirjastonhoitaja tohtori D.M. Sandahl yhdessä muutaman valtiopäivämiehen kanssa.

Lahja sisälsi yhteensä 111 nidettä pöytäkirjoja, esityksiä ja valiokuntien mietintöjä ja lausuntoja. Säätyvaltiopäivien ajalta oli vuodelta 1786 ritariston ja aateliston pöytäkirja. Muut niteet olivat kaksikamarisilta valtiopäiviltä vuosilta 1867-1871. 

Lahjoitukseen liittyi ehdotus, jonka mukaan Ruotsin ja Suomen valtiopäivät aloittaisivat valtiopäiväasiakirjojen vaihdon. Uusi Suometar kirjoitti 22.9.1871, että Suomessakin perustettaisiin ”valtiopäiväkirjasto eli -arkisto”, joka vastaisi vaihdosta.

Kirjaston perustamisasiakirjana pidetään säätyjen vastausta 3.6.1872 keisarin antamaan esitykseen rahavarain määräämisestä valtiopäiväkustannusten suorittamista varten. Vastauksessa säädyt ilmoittivat päättäneensä perustaa valtiopäiväkirjaston ja -arkiston. 

Lisäksi säädyt päättivät perustaa taloudenhoitajan viran, seuraaviin valtiopäiviin saakka. Taloudenhoitajan tehtävänä oli huolehtia valtiopäivillä syntyneistä asiakirjoista, painetuista kirjoista ja eduskuntatyötä varten hankitusta kirjallisuudesta. Vuonna 1891 perustettiin erityinen kirjastonhoitajan toimi ja samalla erotettiin kirjaston ja arkiston hoito taloudenhoitajan tehtävistä.

Kirjaston kokoelmat karttuivat hitaasti.Vuonna 1888 kokoelmissa oli noin 1200 nidosta. Kirjallisuuden ostamiseen ei ollut määrärahaa, joten kokoelmat kasvoivat vaihdoin ja lahjoin. Valtiopäiväasiakirjoja vaihdettiin Ruotsin valtiopäiväkirjaston kanssa. Tanskan kansankäräjäin kirjaston kanssa valtiopäiväasiakirjojen vaihto alkoi vuonna 1878. 

Aluksi kirjastoa pidetään auki kerran viikossa.Vuonna 1905 kirjastoa pidetään auki 3 tuntia päivässä. Vain eduskuntaa palveleva kirjasto muuttui kaikille avoimeksi kirjastoksi vuonna 1913.

Eläköön Eduskunnan kirjasto! 

Teksti ja kuvat: Päivi Erkkilä

Linkkejä:
Eduskunnan kirjaston perustamisasiakirja 3.6.1872 
Uusi Suometar 22.9.1871  
Eduskunnan kirjasto – poimintoja 150 vuoden historiasta. Tiedote juhlanäyttelystä
Eduskunnan kirjaston historia 

Arkiston aarteita Eduskunnan kirjaston 150 vuotisen historian juhlanäyttelyssä

Eduskunnan kirjasto täytti 150 vuotta 3.6.2022. Juhlanäyttelyn Eduskunnan kirjasto – poimintoja 150 vuoden historiasta rakentamisessa myös Eduskunnan arkisto oli mukana. Osallistuimme tähän mielellämme, koska Eduskunnan arkistossa on paljon historiallisia aineistoja, jotka pääsevät harvemmin näkemään päivän valoa ja halusimme tuoda esille näitä arvokkaita aineistoja liittyen eduskuntaan ja sen toimintaan. 

Eduskunnan arkisto on toiminut Eduskunnan kirjaston yhteydessä vuodesta 1872 asti, jolloin säädyt perustivat arkiston ja kirjaston huolehtimaan asiakirjoistaan. Yksikamarisen eduskunnan aloitettua toimintansa vuonna 1907 Valtiopäiväkirjasto ja -arkisto nimettiin Eduskunnan kirjastoksi. Koska juhlimme tänä vuonna Eduskunnan kirjaston ja arkiston 150-vuotista taivalta, halusimme valita näyttelyyn aineistoja noilta varhaisemmilta vuosilta.

Ensimmäiseksi asiakirjaksi valitsimme vitriinimme kuvan patsasluonnoksesta, joka liittyy Keisari Aleksanteri II:n patsaan suunnittelukilpailuun, jonka Suomen säätyvaltiopäivät järjestivät vuonna 1884. Tähän kilpailuun kutsuttiin kaikki tuon ajan tunnetuimmat suomalaiset kuvanveistäjät ja säädyt valitsivat kilpailun voittajiksi kuvanveistäjät Johannes Takasen ja Walter Runebergin. 

Takasen kuoltua vuonna 1885, jäi veistosten toteutus Walter Runebergille. 

Aleksanteri II:n patsas paljastettiin vuonna 1894 Senaatintorille muistona hänen valtakautensa aikana virinneestä edustuksellisesta kansanvallasta Suomessa ja sen kautta alkaneesta merkittävästä lainsäädäntötyöstä. Eduskunnan arkiston kokoelmista löytyykin paljon asiakirjoja liittyen tähän patsaskilpailuun sekä patsaan rakentamiseen liittyviä asiakirjoja, kuten tositteita, kirjelmiä, laskelmia, luonnoksia ja materiaalinäytteitä.

Vitriinistämme on myös kaksi valtakirjaa säätyvaltiopäiviltä. Valtiopäiville valituille edustajille kirjoitettiin valtiopäivämiehen valtakirja, joita löytyy arkiston kokoelmista paljon. Vitriiniimme valitsimme porvoolaisen pappissäätyyn kuuluvan valtiopäämiehen, Lappeenrannan ja Lappeen kirkkoherra Johan Mattias Hackzellin (1816-1882) sekä Lapinjärven kirkkoherra Alexander Ferdinand Boreniuksen (1807-1881) valtakirjat. 

Tämän lisäksi valitsimme vitriiniimme asiakirjoja, joissa käsitellään 1800-luvun loppupuolen paloviinakysymystä.  Vuoden 1885 valtiopäivillä keskusteltiinkin aiheesta paljon. Eduskunnan arkiston kokoelmat sisältävätkin eri puolilta Suomea kerättyjä ja valtiopäivämiehille toimitettuja adresseja, nimilistoja ja anomuksia, joilla kannatettiin väkijuomien valmistuksen ja myynnin rajoituksia ja kieltoja. Vitriiniin valitsimme kaksi asiakirjaa, jotka sisältävät vuoden 1885 valtiopäiville osoitetun anomuksen ja nimilistan tähän liittyen.

Olette lämpimästi tervetulleita tutustumaan Eduskunnan kirjaston näyttelyyn sekä kirjaston kokoelmiin ja palveluihin. Näyttelymme on avoinna vuoden 2022 loppuun asti.

Soili Lintunen

Lähteet

Eduskunnan kirjasto. Eduskunnan kirjaston historia. 

Eduskunta. Demokratian polku 3. Senaatintori ja Aleksanteri II:n patsas.  

Eduskunta. Järjestäytyminen. Valtiopäivien avajaiset. 

Lindgren, Liisa 2000. Monumentum: muistomerkkien aatteita ja aikaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Julkaisun saatavuus Eduskunnan kirjastossa.

J.V. Snellman. Alexander Ferdinand Borenius. 

Kansallisbibliografia 2017. Johan Matias Hackzell. 

Eurooppa-foorumi Turussa 24.8.-26.8.2022

Sain mahdollisuuden osallistua läsnä olevana osallistujana Turun Eurooppa-foorumiin jälleen parin vuoden tauon jälkeen. Oli ilo kohdata muita EU-verkostojen jäseniä kasvotusten eikä pelkästään verkon välityksellä. 

Järjestyksessään viides foorumi kokosi Turkuun 24.–26.8.2022 keskustelemaan lähes 900 päättäjää, asiantuntijaa ja kansalaista. Kolmen päivän aikana toteutettiin 45 ohjelmaosuutta 40 ohjelmajärjestäjän ja 200 puhujan voimin. Livelähetyksissä vieraili tapahtuman aikana 3600 uniikkia kävijää. Foorumin aikana osallistujat keskustelivat aktiivisesti niin paikan päällä, tapahtuma-alustan kautta kuin sosiaalisessa mediassakin. Foorumin järjestelyissä korostettiin EU:n nuorten teemavuotta, moniäänisyyttä ja kaikkien kansalaisten mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa EU-keskusteluun.

Kaikki vuoden 2022 Eurooppa-foorumin ohjelmat ovat katsottavissa myöhemmin videotallenteina Eurooppa-foorumin sivujen kautta osoitteessa www.europeforum.fi.

Lukuisien kiinnostavien esitysten joukosta haluan esitellä niistä erityisesti kaksi tapahtumaa, joihin osallistuin; keskustelun vihreästä siirtymästä sekä keskustelun Euroopan unionin puolustuksen työkalupakista. Energia- ja ilmastopolitiikka sekä turvallisuuspolitiikka ovat Euroopan unionissa erittäin ajankohtaisia ja tärkeitä aiheita.

Torstaina 25.8. otsikolla ”Vihreä siirtymä: onko EU:lla pallo hallussa?” kävivät keskustelua yliasiamies Jyrki Katainen (Sitra), puheenjohtaja Susan Saarinen (Turun Eurooppanuoret ry), Euroopan parlamentin jäsenet Henna Virkkunen (EPP, kok.) ja Ville Niinistö (Greens/EFA, vihr.). Moderaattorina toimi kansalaisviestinnän päällikkö, Ismo Ulvila, Euroopan komission Suomen-edustustosta. 

Ismo Ulvila totesi tilaisuuden aluksi, että energiakriisi vaikuttaa vihreään siirtymään nopeuttavasti. Sen jälkeen järjestettiin yleisöäänestys, jonka tuloksena oli selkeästi, että vihreätä siirtymää pitää kiihdyttää. Jyrki Katainen korosti, että meidän pitää mennä oikeaan suuntaan, enää ei saa sijoittaa fossiilisiin energialähteisiin. Markkinatalous menee vääjäämättä kiertotalouden suuntaan. 

Ville Niinistö näki, että kyseessä on fossiilisen energian kriisi. Sillä ei voi enää pyörittää taloutta. Naiiviuden aika on ohi, emme enää voi olla riippuvaisia diktaattoreista, kuten Putinista. Henna Virkkunen korosti, että meidän on investoitava puhtaisiin energialähteisiin. Olemme olleet liian riippuvaisia tuontienergiasta. Susan Saarinen tiivisti, että vihreä energia tarkoittaa hyvinvointia, turvallisuutta, koulutusta ja demokratiaa.

Niinistö muistutti, että tänä syksynä viedään energialakipaketti maaliin. Mitä nopeammin lait saadaan voimaan, sitä pikemmin markkinoilla alkaa tapahtua yritystoiminnan muodossa. Saarinen huomautti, että siirtymä on liian hidasta, mutta ymmärsi, että kompromissien teko on hankalaa.

Katainen esitti systeemisen muutoksen -käsitteen; komissio haluaa, että kaikki relevantit näkökohdat otetaan mukaan samaan pakettiin. EU on Kataisen mukaan edellä muita maailman toimijoita systeemisen muutoksen tekijänä. EU:lla on päätetyt standardit sähkönkulutukselle esimerkiksi televisioissa ja jääkaapeissa. Tämän vuoksi Kiinakin joutuu ne ottamaan huomioon omassa tavaran tuotannossaan. Virkkunen huomautti, että meillä on jo täydellinen riippuvuus Kiinasta esimerkiksi akuissa ja eri komponenteissa.

Niinistö muistutti, että maapallo on rajallinen. Kaivostuotanto kuluttaa maapalloa kaikkialla. Haasteena on, miten koko tuotantoketju saadaan ympäristökestäväksi? Metsien käyttö saatava resurssitehokkaammaksi. Pitää luoda maankäytölle, kiertotaloudelle taloudellista arvoa! Virkkusen mukaan pohjoismaiden on näytettävä tässä esimerkkiä, meillä on jo riittävästi mineraaleja. Katainen lisäsi, että koko maailmaa ei voi suojella. Markkinoiden on luotava lisää luontoa.

Keskustelun päätteeksi Ismo Ulvila totesi, että Euroopassa on fossiilisen energian hintakriisi. Komission Repower-ehdotuksen tavoitteisiin päästään muun muassa lisäämällä ilmalämpöpumppujen ja aurinkopaneelien käyttöä. Lyhytaikainen tavoite on saada ensi talvena sähkö riittämään.  Energian säästäminen on ainoa järkevä vaihtoehto tässä tilanteessa. 

Perjantaina 26.8. ohjelmassa oli keskustelu EU:n puolustuksen työkalupakista. Puhujina olivat Jonas Cederlöf (Euroopan komissio/puolustusteollisuuden ja avaruuden pääosasto), kansainvälisten suhteiden johtaja Rasmus Hindren (Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus), Euroopan parlamentin jäsenet Henna Virkkunen (EPP, kok.) ja Eero Heinäluoma (S&D, sd.) ja EU-nuorisodelegaatti Lotta Tuominen (Allianssi ry). Moderaattorina toimi Antti Peltomäki, pitkän linjan EU-politiikan vaikuttaja ja tekijä.

Antti Peltomäki aloitti keskustelun kysymällä: Onko EU päässyt puolustuksellisesta kääpiösarjasta ylöspäin?

Jonas Cederlöf totesi, että komission puheenjohtaja von der Leyenin geopoliittinen unioni on toiminut. EU:n puolustus on suuri harmaa alue, paljon tulkinnanvaraa on nykyisissäkin perussopimuksissa. Strategisesta kompassista voi nostaa kokonaisturvallisuuden sekä EU:n aseman avaruuspalveluiden suurvaltana. Cederlöfin mukaan puolustusteollisuudella on toinen sopimuspohja kuin varsinaisella puolustuksella. Menevät kuitenkin limittäin. Omat lainalaisuudet molemmilla, osittain noudattavat normaalia markkinataloutta. Eurooppalaiset voivat ostaa parhaan mahdollisen asejärjestelmän, joka sattuu olemaan eurooppalainen.

Rasmus Hindrenin mukaan EU:n puolustuksen työkalupakki on olemassa, enimmäkseen potentiaalina. Jalka jarrulla ja kaasulla samaan aikaan. Haasteita instituutiot JA jäsenmaat. Ristivetoa on olemassa komission ja jäsenmaiden välillä. Rajaa ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden välillä ei enää ole. Vastustajat pyrkivät hyödyntämään näitä ongelmia. EU on tehnyt paljon viimeisen 10 vuoden aikana puolustuksen kehittämiseksi. Hindren näkee, että jäsenmaissa on usein erilaiset intressit, strategisen kompassin pitäisi auttaa siinä mielessä yhteisten kantojen muodostamisessa. Yksimielisyysperiaate on joskus hankaloittava tekijä.

Henna Virkkunen esitti, että komissio tuo puolustukseen liittyviä aloitteita, mutta jäsenmaat ovat usein hangoitelleet vastaan. Maantieteellinen sijainti ja historia määrittävät ao. jäsenmaan asenteet. Päätöksenteko vaikeata, koska yksimielisyyden vaatimus. Virkkunen peräänkuulutti muutosta tietyissä kysymyksissä, joissa määräenemmistöillä voisi päättää. Välttämättä ei tarvitsisi muuttaa perussopimuksia. EU:n puolustus täydentää Natoa. EU:n puolustus on keskittynyt puolustusteollisuuteen, eri rahastojen kautta. Esimerkiksi Sotilaallisen infrastruktuurin rahaston avulla lentokentät ja satamat saatetaan sellaiseen kuntoon, jotta niitä voidaan puolustuksellisesti käyttää. 

Eero Heinäluoma näkee, että puolustusyhteistyö tulee kuin paikallisjuna, hitaasti mutta varmasti. Kaikissa olosuhteissa tarvitaan Euroopan omaa suorituskykyä. Pitkä nimihirviö, yhteinen turvallisuus ja puolustuspolitiikka vertaa Nato. On luontevaa, että tehdään unionissa yhdessä puolustusyhteistyötä. Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys vähentää jännitteitä. Pysyvä rakenteellinen yhteistyö voidaan kehittää puolustukseen. Heinäluoma uskoo, että jossain vaiheessa nähdään EU:n puolustusministereiden neuvosto, ehkä jo ensi kaudella. Hän myös muistutti, että Rauhanrahasto antaa aseita Ukrainalle. 

Lotta Tuomisen mukaan arvopohja on EU:n vahvuus, puolustamme eurooppalaisia arvoja. Hänenkin mukaansa EU:n pitäisi osittain luopua yksimielisyysvaatimuksesta puolustuspolitiikassa. Tuominen esitti huolensa nuorison lisääntyneestä pahoinvoinnista, joka on omiaan antamaan tilaa populistisille ääriliikkeille. Strategisessa kompassissa hän näki, että on otettu hienosti huomioon naiset, muttei nuoria. Nuoret ovat tärkeä osa turvallisuuspolitiikkaa. Lotta Tuominen on syntynyt vuonna 2000, Putin on ollut vallassa koko ajan. Lopuksi hän pohdiskeli, että mitä seurauksia yhteiskunnassa on, jos katkaistaan yhteydet kansalaisiin ja kansalaisliikkeisiin?

Lopuksi vielä keskusteltiin siitä, että mikä on Euroopan unionin puolustussuunta? Kuuluvatko Afrikka, Lähi-itä, Aasia EU:n intresseihin?

Heinäluoman mielestä itä on puolustuksen pääsuunta. Muut alueet eivät silti menetä merkitystään. Kyseessä on Mosaiikki, EU vaikuttaa globaalisti. Cederlöfin mukaan instrumentit tarjoavat mahdollisuuden ratkaisuihin omista lähtökohdistaan, sama ratkaisu voi palvella montaa tavoitetta. 

Virkkunen näkee, että turpo on laajaa turvallisuuspolitiikkaa, Nato vastaa kollektiivisesta turvallisuudesta. Rauhanturvaaminen on kauempana tapahtuvaa toimintaa. Esimerkkeinä hän luetteli humanitaarisen avun Ukrainassa, tilapäisen suojelun pakolaisille, ruoka-avun, sanktiot...työkaluja kyllä EU:lta löytyy.

Hindrenin mielestä EU:lla on itä keskeisenä painopisteenä turvallisuuspolitiikassa. Muita haasteita ovat kyberuhkat ja sisäinen polarisaatio. Tuominen kiteytti monien haasteiden olevan globaaleja. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja EU:n on puolustettava arvojaan kaikkialla.

Teksti ja kuvat:

Tommi Peuhkurinen

Erään harjoittelijan päiväkirja

 

Ensivaikutelma

Raitiovaunumatka ja kävely Kansallismuseon ohi Aurorankadulle. Narsissit tervehtivät minua Eduskuntatalon reunustalla. Pitkän pandemiatalven jälkeen aloitan korkeakouluharjoittelun Eduskunnan kirjaston tietopalvelussa. Ja vieläpä paikan päällä, mitä luksusta!

Ensimmäisen kuukauden aikana saan kattavan perehdytyksen. Tutustun Eduskunnan kirjaston eri osa-alueisiin, tuleviin tehtäviini ja laajemmin eduskuntaan organisaationa. Suunnistan eduskunnan käytävillä sekä kirjavarastossa kartta kädessä. Kollegat neuvovat lämpimästi uuden edessä. Työhuoneeni ikkunasta näkyy roosa töölöläistalo ja kesä on alkamassa.

Syvennyn työhön ja vastaan tietopyyntöihin

Tietopalvelun korkeakouluharjoittelijana toimin tietopalvelupäivystäjänä. Vastaan tietopyyntöihin eri asiakasryhmille, kuten tutkijoille, asianajotoimistoille ja kansalaisille. Vastauksia laatiessani tutustun muun muassa säätyvaltiopäivien asiakirjoihin, Iso-Britannian Kansallisarkiston kokoelmiin, EU-tiedonlähteisiin ja YK-asiakirjoihin. Välillä tietoa etsitään myös mikrofilmilukulaitteella ja KAVI-työasemalla, toisinaan varaston syövereistä. Digitaaliset ja painetut aineistot sekä erilaiset tietokannat täydentävät toisiaan.

On palkitsevaa, kun omalla toiminnallaan auttaa kysyjää oikeiden tiedonlähteiden äärelle. Eniten kysymyksiä tulee kirjaston keskeisimmästä aineistosta, valtiopäiväasiakirjoista. Tällöin työ palvelee demokratiaa, kun eduskunnan toimintaa tehdään näkyvämmäksi. Laajemmin tietopalvelu tarjoaa yhden vastauksen siihen, miten tehdä tietoa saavutettavammaksi maailmassa, joka tulvii (mis)informaatiota.

Tehtävänkuvaani kuuluu myös työstää muutamaa tekstiä, jotka julkaistaan eduskunnan sivuilla. Näitä tietopaketteja varten perehdyn lainsäädäntöprosessin eri vaiheisiin ja tutkin valtiopäiväasiakirjoja sekä muita lähteitä. Itse kirjaston toiminta tulee tutuksi, kun toimin kirjaston asiakaspalvelussa, teen kirjasuosituksia verkkoon ja valitsen asiasanoja uutuusteoksia. Huolehdin myös aineistoihin liittyvästä sisäisestä viestinnästä, seuraan lakihankkeiden etenemistä ja teen laajempaa tiedonhakua kollegani kanssa.

Syyskuu tulee nopeammin kuin osasin odottaa

Alkusyksy, ja harjoittelu lähenee loppuaan. Raitiovaunumatka vaihtuu metromatkaksi uuden kodin myötä ja kesämekko kevyttoppatakiksi. Yhtäkkiä asiat, jotka olivat uusia, ovat muuttuneet tutuiksi. Aika on kulunut nopeasti, mistä saan kiittää työkavereitteni seuraa ja tukea sekä monipuolisia ja kiinnostavia työtehtäviäni.

Harjoittelussa opittua voin kantaa mukanani tulevaan. Tiedonhaku-, tiedonhallinta-, viestintä- ja kirjoitustaitoni ovat hioutuneet. Substanssiosaamiseni liittyen eduskunnan ja valtionhallinnon toimintaan syventynyt. Kirjaston prosessit ovat olleet minulle täysin uusi aluevaltaus. Yhteiset palaverit kollegoiden kanssa ovat opettaneet asiantuntijatyön arkea, ja olen oppinut tasapainottelemaan avun kysymisen, yhteistyön ja itsenäisten työtehtävien välillä.

Katselen punertavia puita Eduskuntakadun vieressä ja lähden kotiin.

1. Harjoittelun myötä lukemiseksi voi tarttua mm. eduskunnan historiaa, kansalaistoiminnan muutoksia, sotien jälkeisen ajan työpsykologiaa sekä salaliittoteorioita.
2. Eduskunta ja sen ympäristö on täynnä kiinnostavia yksityiskohtia ja taidetta, jota bongailla työpäivien aikana.
3. Harjoittelussa pääsee myös tutustumaan esimerkiksi vallan kuppilaan, uima-altaaseen ja saunaan.

Verna Ruokonen

EUROOPPA-FOORUMI TURUSSA 25.8-27.8.2021

Järjestyksessään neljäs Eurooppa-foorumi järjestettiin 25.–27. elokuuta jo perinteisesti Turussa. Eurooppa-foorumi on alusta yhteiskunnalliselle keskustelulle, jossa pohditaan Suomen tämänhetkistä ja tulevaa roolia Euroopassa ja Euroopan Unionissa pidemmän aikavälin perspektiivistä. Eurooppa-foorumissa tapaavat ihmiset elämän eri osa-alueilta: eri näkemyksiä edustavat poliittiset päättäjät, kansalaisjärjestöt, elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt, asiantuntijat ja kansalaiset. Tapahtuman seminaareissa, paneelikeskusteluissa, kyselytunneilla ja kansalaiskeskusteluissa pyritään käymään rakentavaa vuoropuhelua Euroopasta ja Euroopan Unionin merkityksestä ja kehityksestä.

Tapahtuma järjestettiin toista kertaa terveysturvallisena hybriditapahtumana, jossa suuri yleisö osallistui keskusteluihin verkon välityksellä. Itsekin osallistuin tapahtumaan viime vuoden tapaan etänä. Kaikki tapahtuman ohjelmat ovat katsottavissa myöhemmin videotallenteina Eurooppa-foorumin sivujen kautta osoitteessa www.europeforum.fi. Kolmen päivän aikana toteutettiin yli 30 ohjelmaosuutta, ja livelähetyksissä vieraili tapahtuman aikana yli 2700 uniikkia kävijää.

Käsittelen tässä blogikirjoituksessani kolmea foorumissa käytyä tiedeaiheista keskustelutilaisuutta, jotka käsittelivät tekoälyä, rokotteita ja ilmastonmuutosta.

 

Hyvä paha tekoäly - Voiko tekoäly olla vastuullisempi kuin käyttäjänsä?

Hyvä paha tekoäly - Voiko tekoäly olla vastuullisempi kuin käyttäjänsä? -keskusteluun osallistuivat Turun yliopiston professori Tapio Salakoski, Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja Elina Kontio, Åbo Akademin professori Johan Lilius, Åbo Akademin lehtori Anna-Greta Nyström sekä Turun yliopiston oikeustieteen apulaisprofessori Mika Viljanen.

Tilaisuuden aluksi professori Wendy Hall Ada Lovelace-instituutista ja professori M.A.Girolami Alan Turing-instituutista lähettivät videotervehdyksensä keskusteluun osallistujille. He pitivät tekoälyn kenties suurimpana riskinä, että sen toimintaan vaikuttaa liiaksi omat ennakkoasenteemme. Tekoäly ei ainakaan vielä kykene toimimaan objektiivisella tavalla. Arkielämäämme miellyttävinä/helpottavina piirteinä Girolami mainitsi, että esimerkiksi Amazon ohjaa meille mieltymystemme mukaisia tuotteita. Tai että voimme löytää vanhan kaverin Facebookin avulla. He kuitenkin muistuttivat, että varsinainen tekoäly on vielä kaukana tulevaisuudessa. Emme vieläkään tiedä esimerkiksi, mitä tietoisuus on.

Elina Kontio totesi, että tekoäly mahdollistaa meille tehokkaammat, paremmat päätökset terveydenhuollossa. Pystymme keräämään dataa yhä useammasta paikasta sekä myös käsittelemään sitä. Esimerkiksi kuvantamisdatan analysointi kehittyy tekoälyn myötä. Johan Lilius esitti, että tekoälyn tuottamat tehokkuus- ja rahalliset hyödyt on punnittava huolella. Meillä ei ole työkaluja arvioida datan riittävyyttä; keskeinen ongelma yleensäkin tekoälyn käytössä. Emme siis tiedä, mikä on riittävä määrä dataa. Yleensä yhteiskunta päättää, mikä on sovelias riskitaso; ”tämä on nyt ok” ja sen mukaan toimitaan.

Anna-Greta Nyströmin mukaan olemme vielä alkutaipaleella tekoälyn suhteen. Esimerkiksi tilanne, jossa huippukirurgi tekee työn New Yorkissa ja joku robotti pystyisi kopioimaan sen ja tekemään saman työn Turussa. Siellä emme vielä ole. Mika Viljanen esitti, että säädämme lakeja, jotka pyrkivät ratkomaan jonkun tieteen paradigman. Esimerkkinä EU:n tietosuoja-asetus (GDPR), joka tuli voimaan vuonna 2018. Viljasen mielestä se kehikko, jota asetus säänteli oli peräisin jostain 1970-luvulta, eikä sitä oltu päivitetty tähän päivään. Salakoski muistutti puolestaan, että Kiina on irrallaan läntisestä eettisestä kehikosta, esimerkkinä heillä käytössä olevat kasvojentunnistusohjelmat.

Datan luotettavuudesta Kontio huomautti, että data on hyvin validoitua, mikäli se tulee luotettavista lähteistä. Luotamme laitteisiin, jotka tuottavat oikean tiedon. Terveydenhuollon tuottama tieto perustuu näyttöön. Mutta voimmeko luottaa esimerkiksi kansalaisen itse ottamaan verenpainemittaustulokseen? Se riippuu oleellisesti käytetystä laitteesta.

Mika Viljanen näki uhkana sen, että ihmiset eivät opi enää asiantuntijoiksi, koska asiantuntijatyö katoaa tekoälyn myötä. Hän jatkoi mainitsemalla pörssikurssiromahduksen USA:ssa, ongelma oli pieni häiriö ja algoritmi lähti treidaamaan omaan suuntaansa. Algoritmien käyttö jo itsessään johtaa ongelmiin, riskien toteutumiseen. Eli riskipotentiaalia tuo se, että tekoälyjärjestelmä systematisoi toimintaa (kone tekee juuri sitä, mitä se on ohjelmoitu tekemään) & kiihdyttää toiminnan vauhtia (varoventtiilit häviävät). Hän jatkoi kysymällä vastaamisvelvollisuudesta (accountability)ja siitä kuka maksaa (liability). Kuka vastaa, jos puhutaan vahingonkorvausvastuusta, rikosoikeudellisesta vastuusta? Ei varmaan kukaan, Viljanen totesi.

 

Rokotteet ja infokuplat

Toisena keskustelun aiheena oli rokotteet ja infokuplat. Keskustelijoina olivat Turun yliopiston tohtorikoulutettava Kristiina Makkonen, psykologian dosentti Anna Soveri, tutkimusassistentti Rasmus Sirén, valtiotieteen professori Kim Strandberg ja lääkäri, professori Juhani Knuuti.

Mikä aiheessa kiinnosti osanottajia? Juhani Knuuti kertoi, että tiedeviestintä kiinnostaa. Lääketiede tutkitun tiedon alueella on vain 200 vuotta vanhaa. Rokotteet ovat yksi keskeisistä lääketieteen saavutuksista. Sieltä se hänen halunsa vaikuttaa tulee, koska rokotteet kyseenalaistetaan. Rokotevastaisia on ihmisissä vain muutama prosentti, epäröiviä on jo enemmän. Tämän takia epäröivien tulee olla viestinnän kohde. Ilman luottamusta mikään viesti ei mene perille. Jos ihminen ei luota terveydenhuoltojärjestelmään, ei hän luota myöskään järjestelmän laatimiin viesteihin!

Kristiina Makkonen muistutti, että WHO:n mukaan rokote-epäröinti on top 10:ssä terveysuhissa. Kouluissa voisi opettaa, miten eri rokotteet toimivat. Anna Soveri kysyi, miksi osa ihmisistä ei halua ottaa rokotetta? Tähän pitää yrittää vaikuttaa viestinnän parantamisella ja virheellisen tiedon korjaamisella. Virheellinen tieto usein johtaa rokote-epäröintiin. Korjaava tieto ei jää kuitenkaan yhtä hyvin ihmisen mieliin kuin alkuperäinen virheellinen tieto.  Jos päätän ottaa rokotteen, luotan asiantuntijatietoon. Silloin hyödyt ovat suuremmat kuin riskit/haitat. Soveri näki ongelmana sen, että nykyään tulee tieteellisiksi kutsuttuja julkaisuja verkkoon, joita ei ole vertaisarvioitu. Hän jatkoi, että pandemia on juuri tällainen tilanne, jossa syntyy rokotekriittisyyttä, jopa salaliittoteorioita. Ihmiset etsivät kriisiin jotain kontrollia, joka auttaa selviytymään tilanteesta.

Kim Strandberg kysyi, miksi ihminen joutuu infokuplaan? Nuoren ihmisen on hankala tunnistaa oikea tieto, tutkittu tieto. Informaatiovirta on niin suurta somessa. Knuuti lopetti tilaisuuden optimistisemmalla sävyllä ja totesi, että suurin osa suomalaisista on fiksua, koulutettua porukkaa. Siksi väestö pystyy ymmärtämään luotettavan tiedon.

 

Fit for 55: EU:n ilmastopaketti läpivalaisussa - miten Suomen tulisi suhtautua?

Kolmantena aiheena oli Fit for 55: EU:n ilmastopaketti läpivalaisussa-miten Suomen tulisi suhtautua? Keskusteluun osallistuivat europarlamentaarikko Ville Niinistö, Valtioneuvoston kanslian EU-erityisasiantuntija Johanna Kentala-Lehtonen sekä ST1- energiayhtiön johtaja Timo Huhtisaari.

Euroopan komissio julkaisi 14.7.2021 laajan säädösehdotuspaketin (Fit for 55), jonka tavoitteena on vähentää EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Johanna Kentala-Lehtonen esitteli ilmastopaketin keskustelun aluksi. Kyseessä on iso kokonaisuus, jolla on vaikutuksia kaikille talouden sektoreille. Vuonna 2019 EU ilmoitti ilmastoneutraaliuden olevan tavoitteena vuoteen 2050 mennessä. Green deal-ohjelma toimii siihen keinona. Vuoteen 2030 mennessä tulee vähentää päästöjä 55 %:lla vuoteen 1990 verrattuna. Fit for 55-Paketti sisältää keinot tähän tavoitteeseen. 55-valmiuspaketti koostuu toimenpiteistä seuraaville aloille: ilmastotoimet, päästökauppa, uusiutuva energia, energiaverotus, liikennepäästöt, lento- ja meriliikenne sekä sosiaalinen ilmastorahasto. Valtioneuvoston tiedotteessa on esitelty tarkemmin lainsäädäntöpaketin sisältöä.

Ville Niinistö totesi, että olemme jo hukanneet vuosikymmeniä, koska emme ole muuttaneet taloutta kestäväksi. Suomen hiilineutraaliustavoite on vuosi 2035. EU:lla sama tavoite on vuosi 2050. Tämän vuoksi kaikki investoinnit tulee olla jo tällä hetkellä päästöttömiä. Niinistön mukaan energiantuotanto on helpompi puoli, vaikeampi on se kulutuspuoli. Tuuli- ja aurinkoenergian kasvu jatkuu. Aurinkoenergia tulee olemaan globaalisti johtava energiamuoto. Niinistö muistutti, että jäsenmaat ja parlamentti neuvottelevat lopulliset ilmastolait; niitä ei ole vielä hyväksytty! Tämä on vasta esitys. Seuraavat 1-2 vuotta neuvotellaan ja hiotaan pakettia. Hän lisäsi, että kaikki ilmastoskenaariot lähtevät siitä, että energiateollisuus on hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Siksi Fitfor55-paketin toimeenpanon tulee olla ripeää ja energiantuottajien päästöt on laskettava nopeasti.

Timo Huhtisaari kertoi, että kesällä tullut komission ilmastopaketti ei ollut yllätys. Hän uskoi, että pääsemme kyllä näihin päästötavoitteisiin. Yhdeksän vuotta eli vuosi 2030 on kyllä mahdottomuus. Sitä kohti on tietenkin mentävä. Ehkä vuosi 2035 olisi realistisempi? Hän lisäsi, että sähkö tulee korvaamaan henkilöliikenteessä nykyisiä energiamuotoja. Huhtisaari lopetti esityksensä kehotukseen: ”Kääritään hihat ja aletaan hommiin!”

 

Tommi Peuhkurinen

Valokuvat: Turun kaupunki - ePressi 

Parantumaton maailmanparantaja Jyrki Kasvi

Kuva: Jyrki Kasvi luovuttamassa vaalikampanja-aineistojaan
Eduskunnan kirjaston johtaja Antti Virrankoskelle.

Jo toinen koronakevät on ollut monelle lajitoverille raskasta aikaa. Itse olen saanut voimia yllättävästä suunnasta, veteraanikansanedustaja Jyrki Kasvilta, joka siirrettiin saattohoitoon tammikuussa 2021. 

Jyrki Kasvi ehti toimia vihreiden kansanedustajana 12 vuotta. Häneltä diagnosoitiin virtsarakon syöpä jo keväällä 2003. Taistelu uusiutuvien terveysongelmien kanssa on jatkunut eduskuntatyön lomassa. Voimat eivät riittäneet enää edustajanpaikan uusimiseen kevään 2019 eduskuntavaaleissa. 

Veteraanikansanedustaja Jyrki Kasvi antoi viime joulun alla haastattelunsa Eduskunnan muistitietoarkiston kokoelmaan. Noin viisituntinen haastattelu tehtiin etänä Teamsin videoyhteyden välityksellä. Tämä sopii erityisesti Kasvin tapaukseen: hän on kansanedustajanakin pyrkinyt siihen, että Suomi olisi sekä maailman edistynein että arvoiltaan kehittynein digitaalinen yhteiskunta.

Valmis veteraanihaastattelu tavataan lähettää haastateltavalle tarkastuskierroksen jälkeen. Kun tieto Kasvin syöpähoitojen lopettamisesta oli tullut julkisuuteen tammikuun lopulla, minua arvelutti lähestyä Kasvia vähäpätöisellä asialla. Sähköpostivastaus (”Hola!”) tuli kuitenkin nopeasti ja hommat hoituivat tehokkaasti. Kasvi luki haastattelutekstin ja teki hyödyllisiä tarkennuksia, kiitos niistä!

Veteraanihaastattelun lopussa keskusteltiin kampanjamateriaaleista, joita Jyrki Kasvillekin oli kertynyt monista vaaleista. Maanantaina 19.4.2021 hän kävi luovuttamassa kampanja-aineistojaan osaksi Eduskunnan kirjaston vaalimainoskokoelmaa. Lämmin kiitos tästäkin lahjoituksesta!

Me kaikki lähdemme täältä, kun aika on täysi. Jyrki Kasvi on jakanut pysäyttäviä kokemuksiaan julkisuudessa, mutta kaikissa henkilöjutuissa on ollut mukana toivoa: onko kääntämättä vielä kiviä, joiden avulla matkaa voidaan pidentää? Ei voi kuin ihmetellä asennetta ja hengen vahvuutta, joka hänestä on tänä keväänä välittynyt. 

Tulevaisuuteen katsovan parantumattoman maailmanparantajan elämänasenne avautuu myös Kasvin lempimotosta: ennemmin naiivi ja väärässä kuin kyyninen ja oikeassa.

Joni Krekola
Eduskunnan muistitietoarkiston tutkija

Linkki: Eduskunnan muistietoarkisto

”Älä mainitse koronaa kertomuksessa”

 
Kirjaston vuosi 2020 oli mitä merkillisin. 

Kun tuli aika toimittaa kirjaston toimintakertomus, tuskailin ajatuksella, miten masentava tarina siitä tulisi, korona sitä ja korona tuota. Ennätin sanomaan ääneen sisällöntuottajille, että ”voisitteko olla mainitsematta koronaa tekstissänne kovin montaa kertaa”. Mutta eihän se niin mene. Minut palautettiin nopeasti maanpinnalle. Kertomus kun on myös historiadokumentti. 

Kertomus valmistui totutun prosessin mukaisesti. Sisältö koottiin, toimitettiin, kuvitettiin, oikoluettiin, käännettiin, taitettiin, oikoluettiin, painettiin ja luovutettiin istuntoyksikköön eduskuntakäsittelyä odottamaan.  

Siitä tuli asiallinen valtiopäiväasiakirja. Ehkä totisempi kuin normaalisti. Virallisen tekstin rivien välistä voi kuitenkin lukea myös tarinoita seuraavista, historiallisista asioista.  

Vuosi 2020 oli tunteiden vuosi. 

Tiuhaan vaihtuvien, ehkä ennen harvoin tarvittujen ja mieltä painavien tunteiden vuosi.  

Hätäännys, epätietoisuus! Meidän oli suljettava kirjasto maaliskuussa kertaheitolla. Kiireistä tiedottamista asiakkaille. Sulun kesto? Miten toimimme? Miten voimme palvella asiakkaita? Mitä vastaamme kysyvälle? Apua!

Pelonsekainen ilo, pettymys! Kesän tullen saimme luvan avata kirjaston, vaikkakin rajoitetuin palveluin. Asiakaspalveluun suojapleksit, asiakkaille tarkoin rajattu reitti kirjojen palautukseen ja varausten noutoon. Erilaista, outoa, mutta kuitenkin toimivaa. Työterveyslääkärimme tarkastamaa. Turvayksikön kontrolloimaa. Mutta kauniin kesän jälkeen tuli takapakkia ja kirjaston ovet suljettiin taas. 

Hämmennys, epävarmuus, yksinäisyys! Heti maaliskuussa meidän oli kerättävä nopeasti kimpsumme ja kampsumme ja siirryttävä etätöihin. Onneksi digiloikkamme oli sujuva, kiitos sisäisen koulutuksemme ja työpaikan hyvän teknisen valmiuden. Tosin Teams-kanssakäymisen jatkuessa kuukaudesta toiseen digitaidoista alkoi saada tarpeekseen, ja perinteinen kokoushuone, hyvä tuoli, ruutuvihko, kynä, kahvimuki ja työkaverit ”ihan livenä” kävi kuulostamaan aivan taivaalliselta vaihtoehdolta.  

Suru, harmi, ilo! Asiakastapahtumia ei voitu järjestää. Valmiiksi sovitut ja suunnitellut näyttelyt siirrettiin hamaan tulevaisuuteen. Nuorten kuvataidekoululaisten näyttely kansanedustajien kuvista? Ehkä kesällä, syksyn tullen, seuraavana keväänä, miettimistä ja epätietoisuutta. Iloksemme ennätimme järjestämään luentomme Oodissa ja yhden Keskustellaan kirjoista -tapahtuman vuoden alkumetreillä. Tunsimme iloa, kun osasimme tuottaa kirjaston avoimet koulutukset verkkokoulutuksina. 

Helpotus, huojennus! Kaiken tämän yleisen tuskailun ja tempoilun vuotena kirjaston hankinta, tietopalvelu ja arkisto saattoivat jatkaa hyvää työtään liki hankaluuksitta.  Asiakkaat saivat palvelua – ehkä parempaakin kuin normiaikana. Etätyössä tietopakettien kirjoittamiseen oli enemmän aikaa ja työrauhaa. Kiitos Suomen hallituksen, tietopalvelukysymyksille ja -paketeille löytyi uusia aiheita nopealla tahdilla – ja siitäkin selvittiin. 

Kiire. Keskittyneisyys! Kirjastojärjestelmä, tuo koko kirjastotoiminnan sydän, oli vaihtovuorossa kesällä. Ehkä koronasta johtuen – sen ansiosta tai siitä huolimatta – projekti eteni aikataulussaan kuin pikajuna. Uusi järjestelmä otettiin käyttöön sivullisen silmin ”vähän niin kuin salaa”. Hupsis, siinä se nyt on käytettävissänne. Ei kuitenkaan unohdeta, että iso joukko kirjastolaisia ahersi vuoden verran hihat käärittyinä ja tunteet tiukasti fokusoituina tämän projektin kimpussa. Saivat olla ylpeitä itsestään.

Tunteita, monenlaisia. Tätä kaikkea ja paljon muutakin oli kirjaston vuosi 2020.   

 Ja se korona oli mainittava jokusen kerran. 

Arja Bellinger

Linkki:Eduskunnan kirjaston kertomus vuodelta 2020 

Kunnioitetulle edeltäjälleni

Kirjaston väki vastaanotti viime viikolla suru-uutisen entisen Eduskunnan kirjaston johtajan Tuula H. Laaksovirran menehtymisestä. Laaksovirta johti kirjastoa vuosina 1994-2007 ollen vuosituhannen alussa myös eduskunnan kanslian tieto- ja viestintäjohtaja. Itse en koskaan Laaksovirtaa tavannut enkä näin ollen osaa kertoa hänestä henkilökohtaisia kokemuksia. Tämän kirjoituksen lisäksi hänen uraansa eduskunnassa ja kirjastoalalla tullaan käymään lävitse erilaisissa muissa kirjoituksissa ja yhteyksissä, joten keskityn pohtimaan asiaa hieman toisenlaisesta näkökulmasta. Kutsuttakoon tätä vaikka työyhteisön muistijäljen tarkasteluksi. 

Aloitettuani Eduskunnan kirjastossa vuonna 2016 minulle kävi hyvin nopeasti ilmi, miten suuri Laaksovirran vaikutus kirjastollemme on ollut ja miten vahvasti hänen vaikutuksensa edelleen näkyi ja kuului. Yleisesti puhutaan Laaksovirran ajasta sellaiseen sävyyn, että aikakauden käsitteen käyttäminen ei kuulosta liioittelulta. Jo se, että häneen usein viitataan koko nimellä unohtamatta toisen nimen alkukirjainta, viestii jotain määrittelemätöntä kunnioitusta herättävää.

 Moni kirjastolainen on kertonut, miten Laaksovirralla oli ratkaiseva merkitys heidän uralleen. Hän oli selvästi persoona, joka luotti ihmisiin ja heidän asiantuntemukseensa sekä auttoi heitä uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa. Hän toi mukanaan myös helposti lähestyttävän ja inhimillisen johtamisen kulttuurin, mikä ei välttämättä vielä 1990-luvulla ollut vallitseva normi. Hän oli läsnä henkilökunnan kahvihuoneessa ja henkilökunnan yhteisissä tapahtumissa tavalla, joka on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen tuon ajan työntekijöihin.  Antoipa hän henkilökunnalle vinkkejä myös asioihin tai tilanteisiin työn ulkopuolella.  

Eduskunnan kansliassa hänet tunnettiin voimakkaana hahmona, joka puolusti kirjastoa, sen henkilökuntaa, tehtävää, asemaa ja asiakkaita monin tavoin. Näin toimien usein synnyttää myös ristiriitaisia tunteita, mikä usein on voimakkaan kehittäjähahmon osa, mutta jättää samalla suuren kunnioituksen ympäröimän muistijäljen. Usein olen kuullut sanottavan, että Tuula H. Laaksovirta tunsi kansliassa kaikki.

 Kunnioitusta herättävää oli myös Laaksovirran kyky ottaa kansainväliset areenat ja verkostot haltuun. Oletan, että hänet muistetaan edelleen myös niissä piireissä. Toisaalta hän kannusti kirjaston henkilökuntaa hakemaan kokemusta ulkomailta esimerkiksi virkailijavaihdon avulla. 

Ehkä jo edellä mainittu on tuonut ilmi, että kyseessä oli suuri persoona, jolla oli voimakkaan tahdon lisäksi voimakkaita mielipiteitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö hän voinut kantaansa muuttaa, jos vaihtoehtoinen kanta hänelle hyvin perusteltiin. Joissakin asioissa hän kuitenkin oli perääntymätön. Erästä merkittävää päivälehteä hän ei koskaan suostunut lukemaan syystä, joka saattaa jäädä ikuisesti selviämättä. Tiettävästi hän ei kuitenkaan tästä periaatteesta koskaan poikennut. 

Kuunnellessani kirjaston henkilökunnan puheita Tuula H. Laaksovirasta, minulle muistuu mieleen isotätini sanat. ”Hän on tainnu lähtiä siittä paremmasta ovesta. ” 

Antti Virrankoski
Eduskunnan kirjaston johtaja 2018-

Tieto on perusoikeus

 

Eduskunnan kirjasto on ollut avoimena kaikelle kansalle yli sadan vuoden ajan. Perusajatuksena on, että kaikille tarjotaan mahdollisuus saada tietoa eduskunnasta, lainsäädännöstä ja päätösten taustoista. Kirjaston tehtävänä on ollut toimia oikeus- ja yhteiskunnallisena keskuskirjastona ja näin tukea eduskunnan toimintaan ja muuhun yhteiskuntaan liittyvää tutkimusta.

Avoimuutta on Suomessa aina pidetty äärimmäisen tärkeänä osana demokratiaa. Tämä ei ole pelkästään ideologinen arvovalinta vaan suomalaiseen tapaan eittämättä käytännöllinen ratkaisu. On luultavaa, että mahdollisimman laaja avoimuus herättää vähemmän kysymyksiä ja on näin vakaan yhteiskunnan tae. Kaikki suljettu ja salattu on aina kiinnostavaa, mikä herättää intohimoja, ja jotka edelleen saattavat johtaa yhteiskunnalliseen kuohuntaan.

Edellä kuvattu on syy sille, että medialle on taattu lähes rajattomat mahdollisuudet seurata eduskunnan toimintaa ja raportoida siitä. Tämä onkin luontevaa, sillä eduskunnassa käytetään maan korkeinta valtaa, jonka kansalaiset ovat kansanedustajille vaaleissa antaneet. Kansalaisilla on oikeus tietää, miten heidän antamaansa valtaa ja maksamiaan verorahoja käytetään.

Medialla on siis tärkeä tehtävä, jota se toteuttaa ajankohtaisuutisoinnin ja tutkivan journalismin keinoin. Politiikan pitkän aikavälin kehityskulut ja systemaattisempi analysointi on taas tieteellisen tutkimuksen pelikenttää. Tieteellisellä tutkimuksella on omat aikaa vievät metodinsa ja käytänteensä, joilla taataan saadun tiedon laatu ja tarkistettavuus.

Kansalaisella on siis monia tapoja seurata kansanvallan toteutumista. Kansalainen voi itse hankkia tietoa joko eduskunnan verkkopalveluista, käyttämällä eduskunnan palvelukanavia – kuten kirjaston ja arkiston tietopalvelua – tai käyttämällä kirjaston aineistoja paikan päällä. Toinen tapa on seurata median uutisointia politiikan uusista käänteistä. Kolmas väylä on seurata politiikan tutkimusta. Lisäksi on monia tapoja olla yhteydessä kansanedustajiin ja seurata poliittista keskustelua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, joka on monelle kansalaiselle luontevin tapa pysyä kartalla yhteiskunnallisista asioista.

Eduskunnan kirjasto on koko pandemia-ajan pyrkinyt palvelemaan kansalaisia parhaansa mukaan. Kirjaston- ja arkiston tietopalvelu ja kirjaamo ovat palvelleet jokaisena arkipäivänä tiedontarvitsijoita. Verkkosivuille on tuotettu sisältöä ja verkkokoulutuksia on pidetty. Toukokuusta lähtien kirjastosta on voinut noutaa ennakkotilattua aineistoa lainaksi arkipäiväisin kello 12-15 välisenä aikana.

Lokakuun alusta kirjaston tutkijainsalin käyttöoikeuden saaneet tutkijat ovat saaneet käyttää kirjaston asiakastiloja ja kokoelmia kirjaston aukioloaikoina. Median edustajilla on myös pandemia-aikana ollut pääsy seuraamaan eduskunnan toimintaa ja sama mahdollisuus haluttiin tarjota myös tieteelliselle tutkimukselle. Eduskunta pitää näin kiinni avoimen demokratian perusihanteista sekä käytännön tasolla että symbolisesti.

Tiedon saanti on keskeinen perusoikeus, mikä entisestään korostuu poikkeusaikana.

 

Antti Virrankoski

Eduskunnan kirjaston johtaja

 

Onnekkuudesta, ystävyydestä ja ammatinvalinnasta

 

Tulla nähdyksi.

Mahdollisuus olla oma itsensä. 

Löytää itselleen tarkoitus.  

Nämä edellä mainitut asiat ovat meille kaikille tuiki tärkeitä asioita, joiden todellisen merkityksen ymmärtää ehkä vasta vuosien jälkeen. 

Kuten niin moni tällä alalla, en tiennyt päätyväni kirjastoon töihin. Pohjakoulutuksesta maantieteen alalta on ollut valtavasti merkitystä, mutta lopullinen alan valinta oli onnekkaiden sattumien summa. Vastavalmistuneena maantieteilijänä päädyin vuosituhannen alussa Tampereelle opiskelemaan informaatiotutkimusta ilman kovin selkeää kuvaa siitä, mitä tavoittelin. Tampereelle muutolla oli muitakin ns. ”ulkomusiikillisia” syitä, joiden ohella urasuunnittelu oli aika häilyväisellä pohjalla. 

Käänteentekevintä oli opintojen aloitus Tampereen yliopistossa. Nopeasti tajusin olevani hyvien ihmisten parissa – ihmisten, jotka olivat kiinnostuneita samoista asioista ja jakoivat kanssani samat arvot. Suurin tekijä oli ensimmäinen tapaamani henkilö, joka nopeasti tutustutti minut alan eetokseen, alan tärkeimpiin käsitteisiin ja välineisiin. Näistä ehkä keskeisin oli IRC, jonka kautta minulle avautui aivan uudenlainen kommunikaation maailma. IRC osoittautui monella tapaa käänteentekeväksi välineeksi sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti. 

Ystävystyimme nopeasti ja pikkuhiljaa olin päässyt sisään osaksi verkostoa, joka on kantanut minua tähän päivään saakka ja joka tuli silloin jäädäkseen. Ystäväni oli minulle samaan aikaan tutor ja mentor, joka avasi minulle oven ajatteluun, jonka olemassaoloa en ollut itsessäni ollenkaan havainnut. Ystäväni kasvatti minusta kirjastoihmisen ja virkamiehen.

Yhdessä opiskelimme, harjoittelimme tiedettä ja konferenssielämää.  Päädyimme joksikin ajaksi samaan työpaikkaankin. Yliopistossa luodut verkostot usein vaikuttavat suotuisasti työllistymiseen, josta tämäkin toimii esimerkkinä. Jossain vaiheessa tuntui, että puoli Tamperetta oli muuttanut Helsinkiin ja saman työnantajan leipiin. 

Muutaman vuoden jälkeen tiemme kollegoina erkaantuivat ja ystäväni palasi Tampereelle. Emme olleet enää päivittäin tekemisissä emmekä edes samassa kaupungissa. IRC (se alkuperäinen merkkipohjainen Internet Relay Chat) kuitenkin piti ystävyyttä ja ammatillista sparrausta edelleen yllä. Silloin tällöin tapasimme myös IRL, jolloin tutorius ja mentorius heräsivät jälleen henkiin. Itseään älykkäämmässä seurassa syntyy aina hyviä keskusteluja ja sain näiltä matkoilta aina uutta ajateltavaa ammatillisesti ja yhteiskunnallisesti – inhimillisiä aiheita unohtamatta. 

Vähitellen tapaamiset harvenivat ja yhteys Tampereelle heikkeni. Yleistason perustilanteet, maailma, elämä ja kaikki arkimeininki tuli siihen väliin. Semmoista se on.  

Ystäväni teki minusta kirjastoihmisen. Olin onnekas, kun hänet tapasin. Ja hänen kauttaan kaikki ne muut ihmiset ja ne asiat, jotka osoittautuivat hyviksi, luonteviksi ja tärkeiksi. Ei ole vähäpätöinen kohtaaminen se, joka antaa suunnan kohti arvojensa mukaista ammattia. 

Kiitos sinulle Ystäväni!

Antti Virrankoski
Kirjastoihminen

Turun Eurooppa-Foorumi 27.-28.8.2020

 Eurooppa-foorumi toteutettiin kolmatta kertaa 27.–28.8.2020. Eurooppa-foorumi on alusta yhteiskunnalliselle keskustelulle, jossa pohditaan Suomen tämän hetkistä ja tulevaa roolia Euroopassa ja Euroopan Unionissa pidemmän aikavälin perspektiivistä. Eurooppa-foorumissa tapaavat ihmiset elämän eri osa-alueilta: eri näkemyksiä edustavat poliittiset päättäjät, kansalaisjärjestöt, elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt, asiantuntijat ja kansalaiset.

Kahden päivän aikana järjestettiin yli 30 ohjelmaosuutta, ja paikan päällä olleiden päättäjien ja asiantuntijoiden lisäksi foorumiin osallistui livelähetyksissä tapahtuman aikana 1500 uniikkia kävijää. Ohjelma striimattiin ilmaiseksi. Keskustelut tallennettiin, ja ne ovat katsottavissa YouTube-tallenteina.  Tapahtuman suunnittelussa ja toteutuksessa huomioitiin valtioneuvoston koronatilanteen vuoksi antamat ohjeet osallistujarajoituksista ja turvallisista etäisyyksistä. Itsekin osallistuin etäyhteydellä foorumiin. Verkkoyhteys toimikin koko kaksipäiväisen foorumin ajan moitteettomasti.

Foorumin pääteemana oli Suomen EU-jäsenyyden 25-vuotisjuhlavuosi. Tämän ohella korostuivat odotetusti koronakriisin hoitaminen sekä Itämeren suojelu.  Käsittelen tässä blogissani kahta keskustelutilaisuutta.

Ensimmäinen päivä alkoi kiinnostavalla keskustelutilaisuudella; Nuorten EU-huippukokouksen meppipaneelilla, jossa puhujina olivat europarlamentaarikot Petri Sarvamaa, Miapetra Kumpula-Natri,  Mauri Pekkarinen,  Nils Torvalds ja  Alviina Alametsä. Ensimmäisenä nuoret kysyivät mepeiltä, miksi EU:ta tarvitaan? Alametsän, Kumpula-Natrin ja Sarvamaan mielestä erityisesti turvaamaan rauha Euroopassa. Pekkarinen lisäsi tähän vielä taloudellisen hyvinvoinnin ja Torvalds ympäristöasiat. 

Seuraavaksi kysyttiin EU:n tulevaisuudesta. Sarvamaa korosti EU:n koossapysymisen tärkeyttä, Kumpula-Natri ilmastopolitiikkaa ja digitalisaatiota, Pekkarinen EU:n taloudellisen edelläkävijän roolia ja Alametsä ilmastoa. Torvaldsin mukaan EU on menossa liittovaltion suuntaan, mikä lisää Brysselin valtaa, jolloin vaarana on 1-size-fits-all-ajattelu. Sarvamaan mielestä emme voi jatkaa rahan antamista, jäsenvaltioissa noudatettava oikeusvaltioperiaatteita. Kumpula-Natri esitti, että EU:lla oltava syy olla olemassa; teidän nuorten on keksittävä syy siihen, solidaarisuutta pitäisi löytyä jatkossakin. Pekkarisen mukaan EU on hajanaisempi kuin 15 vuotta sitten, oikeusvaltioperiaate on kyseenalaistettu. Alametsä halusi olla positiivinen; voimme vaikuttaa kriiseihin/ongelmiin aktiivisella toiminnalla.

Kysymykseen nuorisosta ja koulutuksesta Pekkarinen vastasi, että etäyhteyksilläkin voi opiskella ja tutkia. Torvalds esitti lisärahaa Erasmus-ohjelmalle ja lisäsi, että älkää luottako, että EU tekee asiat teidän puolestanne. Alametsän mielestä opiskelijavaihto on liian kallis monille, siksi se on eriarvoistavaa. Sarvamaa korosti oman kiinnostuksen tärkeyttä, olla kansainvälinen lähtee itsestä. Erasmukseen hän  toivoi lisää resursseja. Kumpula-Natri muistutti, että ainoa tapa ei ole päästä paikan päälle sekä medialukutaidon merkitystä.

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli myös keskustelutilaisuus Itämerestä ja EU:n ilmastopolitiikasta. Siihen osallistuivat europarlamentaarikko Ville Niinistö, apulaisprofessori Anna Törnroos-Remes Åbo Akademista sekä Ismo Ulvila Euroopan komissiosta. 

Unionin kunnianhimoinen Green deal-ohjelma  sisältää tavoitteen hiilineutraalista Euroopasta vuoteen 2050 mennessä ja linkittyy näin läheisesti myös Itämeren suojeluun.

 Niinistön mukaan Itämeri ei ole ainoa ympäristöongelma, mitä meillä on. Itämeren suojelulla voidaan edistää ympäristönsuojelua. Green deal on EU:n kärkitavoite; Niinistö kiitti myös elinkeinoelämää, joka on tullut mukaan aiempaa vahvemmin ratkomaan ympäristökriisiä. Samoin hän muistutti, että on kiire tehdä lisäinvestointeja. Ympäristönsuojelu on pitkäjänteistä työtä, aikajanat pitkiä. Hiiltä sitova maatalous on jo tätä päivää. Siten maataloudesta tulee kestävämpää. Saastuttaminen ei saisi olla jatkossa enää kannattavaa.

Törnroos-Remes totesi, että ilmastonmuutos liittyy suoraan Itämereen. Ei voi keskustella toisesta ilman toista. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa ekosysteemin toimintaan ja lajistoon, esimerkiksi meri on lämmennyt 3 astetta viime vuosisatojen aikana. Jatkossa lämpenee vielä lisää. Veden lämpeneminen kiihdyttää hapen kulutusta. Hän lisäsi kuitenkin, että ilmastonmuutos voi antaa meille uusiakin mahdollisuuksia. Esimerkiksi turismin uudet trendit, turistit voivat haluta tulla Itämeren rannikoille? Voi olla siis hyötyäkin, jos osaamme suojella Itämerta.

Ulvilan mukaan Green deal ei ole pelkästään ilmastoa, vaan myös ns. sinistä taloutta. Kestävä kehitys tulee huomioida myös valtamerissä, rannikoissa ja vesien suojelussa. Nykyhetken päätökset vaikuttavat siihen, millainen maailma on vuonna 2050. Positiivisia tekijöitä hän näki seuraavissa seikoissa: EU tukee Covenant of Mayors-hanketta (kuntien yhteistyöhanke ilmastonmuutoksen torjumiseksi Euroopassa). Yrityselämästä Goldman-Sachsilla on nostettu esiin ilmastonmuutos ja mitä he voivat tehdä asialle. Eurooppa kilpailee edelleen menestyksekkäästi, jos meillä on tekninen etumatka kilpailijoihin nähden. On yritettävä varmistaa, että se jatkuu. Uusien tuotteiden kehittäminen nähdään nykyään enemmän mahdollisuutena.

Kaiken kaikkiaan kolmas Eurooppa-foorumi oli varsin onnistunut tapahtuma, vaikka olosuhteet olivatkin hyvin haasteelliset. Toivottavasti ensi vuonna, 2021, olisi jo mahdollista palata normaalimpaan, myös tämän tapahtuman järjestämisessä!

Tommi Peuhkurinen 

Kuvat: ePressi

Pohjoismaisten parlamenttikirjastojen johtajien 67. tapaaminen

Kuva: Anne Kakkonen

Pohjoismaisten parlamenttikirjastojen johtajat ovat tavanneet tiedon, ajatusten ja kokemusten vaihdon merkeissä jo vuosikymmenten ajan vuoron perään eri pääkaupungeissa. Viime kesänä 66. tapaaminen oli kesäisessä Helsingissä juuri Suomen hallituksen muodostamisen aikaan. Esitellessäni eduskuntataloa tapasimme aivan juuri nimetyn pääministeri Antti Rinteen, jota pääsin ensimmäisten joukossa onnittelemaan kädestä pitäen.

Tänä vuonna kättely ei olisi tullut kyseeseen, vaikka olisimmekin päässeet tapaamaan toisiamme Reykjavikiin, jonka tänä vuonna oli määrä toimi isäntänä. Sen sijaan niin monien muiden tapaamisten ohella myös tämä kokoontuminen järjestyi etäyhteydellä. Normaalisti tapaamiset ovat 2-3 päivän mittaisia sisältäen monien keskustelujen ohella isäntäkirjaston esittelykierroksen, tapaamisia eri asiantuntijoiden kanssa ja sosiaalista ohjelmaa. Esimerkiksi viime vuonna esittelin vieraillemme Keskuskirjasto Oodia. Tällä kertaa moiseen ei ollut valitettavasti mahdollisuuksia vaan keskityimme puhtaasti asiaan.


Maaraporttien antia

Perinteisesti esittelemme toisillemme maaraportit eli katsauksen edustamiemme kirjastojen edellisen vuoden toimintaan. Omassa esityksessäni toin esille vaalivuoden vaikutukset eduskunnan kirjaston toimintaan, kuten uusien kansanedustajien perehdyttämiseen osallistumisen, vaalimainosnäyttelyn järjestämisen, uusien edustajien valokuvauksen ja äänestyspaikkana toimimisen. Lisäksi kerroin kirjaston kehittämishankkeista, kuten päätöksenteon tietotukihankkeesta sekä kirjastojärjestelmän ja hallinnon asiainkäsittelyjärjestelmän käyttöönottohankkeista.

Ruotsissa kirjaston ja parlamentin tutkimuspalveluiden yhteistyötä on syvennetty ja järjestetty tiedonhankinnan ja –arvioinnin työpajoja. Ruotsissa on useamman vuoden ajan sovellettua embedded librarianship –ajattelua ja kirjaston asiantuntijat ovat osallistuneet tutkimuspalveluiden toimintaan tarjoten tiedonhankintapalveluita. Järjestelystä on ollut hyviä kokemuksia ja se on mm. lisännyt kirjaston tietopalvelutoimeksiantojen määrää.

Norjassa on kehitetty edustajien käyttöön Library in Your Pocket -mobiilisovellusta, joka sisältää keskeisimmät parlamenttityössä tarvittavat tiedonhankinnan ja -käytön välineet mukaan lukien sanoma- ja aikakauslehtien mobiiliversiot, sanakirjat, tieteelliset tietokannat, tieteelliset lehdet ja uutispalvelut.

Tanskassa sanomalehtien verkkoversioiden parlamenttikäyttö on ratkaistu mielenkiintoisella tavalla. Maan suurimmat sanomalehtikustantajat perustivat yhtiön, jonka ainoana tuotteena on lehtipalvelu, johon on kerätty kaikki Tanskan tärkeimmät verkkolehdet. Vaikka tuotteelle toivottiin laajempaakin käyttäjäkuntaa, on Tanskan parlamentti toistaiseksi sen ainoa käyttäjä.

Islannissa on käynnissä monia rakenteellisia uudistuksia. Parlamenttikirjasto sulautui osaksi tutkimus ja tietopalveluita. Lisäksi parlamentin virkakunta on saamassa kokonaan uuden rakennuksen vuonna 2023, mistä seuraa mittavia järjestelytarpeita myös kirjasto- ja arkistoaineiston säilyttämisen osalta.


Parlamenttikirjastot pandemian aikana

Lopuksi vaihdoimme kokemuksia pandemia-ajalta. Pohjoismaisissa parlamenteissa otettiin keskenään hyvin saman kaltaisia varotoimia käyttöön. Esimerkiksi Ruotsin ”linnarauha” (borgfred) muistutti paljon Suomen herrasmiessopimusta, jonka eduskuntapuolueet keskenään tekivät eduskuntatyön turvaamiseksi. Missään maassa ei nähty järkevänä altistaa demokratiaa tilanteelle, jossa poliittiset voimasuhteet kääntyisivät yhtäkkiä päälaelleen viruksen aiheuttaminen sairaustapausten vuoksi.

Kaikissa maissa on otettu etäkokousmahdollisuudet käyttöön valiokuntien työskentelyssä. Täysistunnoissa on käytetty puolueiden keskenään sopimalla tavalla supistettuja kokoonpanoja, jolloin vain osa parlamenttiryhmien jäsenistä osallistu saman aikaisesti istuntoihin.
Pohjoismaisista parlamenttikirjatsoista Suomen ja Ruotsin kirjastot ovat avoimia kaikille. Koronaepidemian edetessä molemmat kirjastot suljettiin parlamentin ulkopuolisilta käyttäjiltä parlamenttityön turvaamiseksi.

Kaikissa maissa on virkamiehille annettu hyvin saman kaltaiset etätyösuositukset. Käytännössä kirjastoissa ovat työskennelleet paikan päällä ainoastaan ne, joiden läsnäoloa kulloinkin on tarvittu palveluiden ja esimerkiksi aineiston käsittelyn ylläpitämiseksi.


Reykjavik 2021

Tämän vuoden alkuperäinen isäntämaa Islanti toivotti meidät muut kirjastonjohtajat tervetulleiksi Reykjavikiin ensi kesänä. Isännät kuitenkin varoittivat, että kesäkuinen Islanti voi olla säiden puolesta varsin epävakainen. Yhteisesti kuitenkin totesimme, että kesäisten säiden epävakaisuus on yksi monista meitä kaikkia pohjoismaiden asukkaita yhdistävä kokemus. Nyt on enää jännitettävänä, missä vaiheessa meidän ihmisten yhteiselo maapallon virusten kanssa tuolloin on.
Sitä odotellessa vallan erinomaista ja lämmintä kesää kaikille!

Antti Virrankoski
Eduskunnan kirjaston johtaja

Korkeakouluharjoittelijana Eduskunnan arkistossa ja kirjastossa

Johanna Torretta

Tapio Rautavaara muistelee ullakolla Isoisää olkihattuineen ja Annikki Tähti palaa muistoissaan Monrepos´n puistoon. Hectorin Mandoliinimies käyttää soitintaan muistilappuna ystävänsä osoitteelle ja jokainen Velipuolikuun katsoja muistaa varmasti myös Elainen. Populaarikulttuurissa on luvattu muistaa monessa tyylilajissa usean sukupolven ajan. Minä muistan varmasti vielä kauan työharjoitteluni Eduskunnan kirjastossa ja arkistossa. Täytyy sanoa, että paljon mieleenpainuvia käänteitä harjoitteluuni mahtuukin!

Harjoitteluni aikana Suomeen valittiin uusi eduskunta, joten sain eturivin paikalta (ylälehterillä) nähdä vaalikauden päättäjäiset ja avajaiset. Pääsin harjoittelemaan arkiston puolella asiakirjojen järjestämistä, luettelointia ja kotelointia. Vaalikauden vaihtuminen toi käsiini esimerkiksi kirjaston mielenkiintoisen vaalimainoskokoelman, johon sain liittää äskettäisten vaalien mainokset. Osaamisen karttuessa sain myös vastailla arkistoon saapuneisiin tietopyyntöihin. Kevään aikana pääsin myös harjoittelemaan kirjaston asiakaspalvelupisteeseen. Tutustuin kirjaston kokoelmiin sekä aineiston lainaamiseen liittyviin tehtäviin. Työ Eduskunnan kirjastossa sai uuden käänteen, kun kesä 2019 toi tullessaan kirjaston remontin. Väliaikaiset tilat ja toiminnot antoivat haastetta sekä asiakkaille että kirjastolaisille. Suurimman käänteen työhön toi korona-virus, joka toi tullessaan uudenlaiset työntekemisen käytännöt ja joka vielä tätä tekstiä kirjoittaessa vaikuttaa jokaisen elämään monilla tavoilla. Tietenkään mieleen eivät jää vain suuret tai dramaattiset tapahtumat vaan myös pienempiä ja arkisempia asioita on tallentunut muistiin. Työ on opettanut paljon ja monipuolisesti ja lisäksi olen saanut tutustua mukaviin ihmisiin, joten harjoittelustani kertyi paljon muisteltavaa vielä kiikkustuolivuosille asti.

Tallentuvat muistot menneestä ja nykyisyydestä tuovat turvallisen ja mukavan jatkuvuuden tunteen, sillä ne kiinnittävät meidät osaksi laajempaa kokonaisuutta. Eduskunnan arkistossa tämä jatkumo konkretisoituu toisesta näkökulmasta, sillä muistaminen ei ole vain yksilötason tarve. Eduskunnan arkistoon talletettu aineisto kertoo vuosien kulumisesta, maailman ja yhteiskunnan muutoksista sekä tietysti myös Eduskunnan omasta historiasta. Nuo murrokset ja muuttuva ajankuva ovat tallentuneet muun muassa kuva-arkistoon, veteraanikansanedustajilta kerättyyn muistitietoarkistoon ja valtiopäiväasiakirjoihin. Arkistojen hienous onkin mielestäni juuri siinä, että ne muistavat tapahtumia monen sukupolven ajalta ja että niiden muistiin tallentuva aineisto on jokaisen saatavilla vielä vuosienkin jälkeen. Myös minun harjoitteluni aikana tapahtuneet käänteet tallentuvat asiakirjoissa ja kuvissa Eduskunnan arkistoon, josta joku ne vuosien päästä voi löytää tutkittavakseen.

Johanna Torretta

Fiilispohjalta

Päätökset tulee aina tehdä parhaan mahdollisen käytettävissä olevan tiedon perusteella. Kuulostaa yksinkertaiselta. Kirjastot ovat täynnä tietoa ja varsinkin Eduskunnan kirjasto. Sieltä vaan tarkistamaan ja siitä sitten päätöksiä tekemän. Ja kirjasto on tässä tietysti vertauskuva kaikelle tiedolle, mitä verkko ja maailma ovat aivan väärällään. Ei lopu kesken, ei.

Mutta mitä se tieto sitten on? Tähän voisi leikata ja liimata koko tietoisen ihmiskunnan historian kaikki ajatukset ja filosofian. Aika yleinen toteamus kuuluu, että tieto on tosi uskomus. Naurismaan aidatkin nauravat kovaan ääneen. Totta ja uskomus samaan aikaan? Mutta ehkei tuon lähemmäksi ole tarpeenkaan päästä. Nobelisoitu vertaisarvioitu tiedekään ei yritä edes väittää pääsevänsä tuon pidemmälle ja siinä kai se tieteen syvin olemuskin saman tien on. Aina tulee joku, joka tietää paremmin. Joku jossain osuvasti totesikin, että tieteen mahtavuus näkyy siinä, että painovoimakin on vain teoria. Kuka tahansa voi lähteä haastamaan. Esimerkiksi George Lucas esittää, että kyseistä teoriaa voisi vieläkin yksinkertaistaa ottamalla sen painon siitä alusta pois.

Mutta se päätöksenteko. Kun ihmisten ja yhteiskuntien asioista päätetään ja lakeja säädetään, on ollut tapana punnita asiaa monelta kantilta. Korkeasti koulutetut virkamiehet valmistelevat laittamalla kaiken oppimansa peliin. Oppi on saatu esimerkiksi yliopistoissa, jossa opetus perustuu satojen vuosien tieteelliselle prosessille, jossa aina uudet teoriat korvaavat vanhat ja päästään koko ajan paremmin perusteltujen tosien uskomusten äärelle. Lakeja säädettäessä verrataan vanhaan, olemassa olevaan ja kansainväliseen lainsäädäntöön. Koko ajan ympärillä on paras mahdollinen asiantuntemus joko tekstimuodossa tai joskus jopa paikan päällä. Eduskunnan valiokuntiin kutsutaan jatkuvasti asiantuntijoita ja taas kerran on vuosisatojen tieteellinen historia päättäjien ulottuvilla.

Mutta tieto asuu ja liikkuu ihmisessä. Lopulta kuitenkin ihminen on se, joka päättää, miten asioiden pitää olla ja mennä. Maailma on niin monimutkainen järjestelmä, että mihinkään tilanteeseen ei koskaan ole aivan täydellisesti sopivaa tietoa tai teoriaa.  Ilmaisu ”viime kädessä” kertoo mielestäni sen, että mikään päätös ei toteudu ilman ihmisen tointa. Maailmaakin monimutkaisemmat ovat ihmisen aivot, joissa päätös lopulta muotoutuu. Ne ovat kaiken lisäksi hyviä uskottelemaan itselleen kaikenlaista, kuten asioiden todenperäisyyksiä. Jos itse joutuisi kaiken miettimään ja pelkästään omiin aivoihinsa luottamaan, voisi tulla ikävää tai ainakin kovin kummallista jälkeä.

Onneksi meitä ihmisiä on paljon ja avoimessa demokratiassa päätökset yleensä syntyvät lukuisten ihmisten valmistelusta ja vastuullisesti parhaan mahdollisen tiedon perusteella. Vaikka aina mukana on hieman fiilispohjaa ja mutua, ovat päätökset yleensä hyviä ja usein jopa vallan erinomaisia. Avoin ja tietoon perustuva yhteiskunta takaavat sen, että hulluimmat ideat ammutaan alas hyvissä ajoin.

Mitä politiikka on? Tähän voisi leikata ja liimata koko tietoisen ihmiskunnan historian kaikki ajatukset ja filosofian. Mutta ehkä se on sitä, että huolimatta kaiken maailman kirjastoista, tiedosta, tieteestä ja asiantuntemuksesta emme siltikään voi tietää mistään ihan varmuudella, niin pitää tehdä parhaan mahdollisen tiedon perusteella mahdollisimman hyviä arvauksia parhaasta mahdollisesta tulevaisuudesta.

Antti Virrankoski
Eduskunnan kirjaston johtaja

Samaan aikaan Eduskunnan kirjastossa

Poikkeusolot jatkuvat myös pääsiäisen jälkeen mutta kirjasto palvelee kansalaisia parhaan mukaan. Kirjaston ja arkiston tietopalvelu on tavoitettavissa puhelimitse ja sähköpostitse joka arkipäivä klo 9-15, jolloin kansalainen voi esittää kysymyksiä eduskuntatyöhön liittyen tai pyytää kopioita valtiopäiväasiakirjoista. Verkkosivuillamme olevia tietopaketteja päivitetään lainsäädäntöprosessien edetessä. Valmiuslain käyttöön ottoon liittyvä tietopaketti on tällä haavaa kaikkein suuriman huomion kohteena. Myös muut eduskunnan kirjaston verkkosivujen sisällöt ovat taattua tiukasti faktoihin nojautuvaa laatutyötä. Ainestoa ei nyt voi lainata, mutta otamme kuitenkin vastaan hankintapyyntöjä, jotta kokoelmamme olisi myös poikkeusolojen jälkeen mahdollisimman hyvin ajan hermolla.

Samaan aikaan testataan jo täyttä päätä uutta ensi kesänä käyttöön otettavaa uutta kirjastojärjestelmää.  Käyttöönotto on mittava usean vuoden työn vaatinut ponnistus, joka vie kirjaston palvelut kerralla uudelle vuosikymmenelle.

Kirjaston vastaa eduskunnan uuden asianhallintajärjestelmän käyttöönotosta. Järjestelmä tulee sujuvoittamaan kanslian sisäisi prosesseja ja vaikuttaa koko kanslian toimintaan monella tasolla. Tämäkin hanke on siis varsin mittava ponnistus, jonka eteen tehdään jatkuvasti työtä myös poikkeusoloissa.

Kesää, syksyä ja kauempana siintävää tulevaisuutta varten tehdään jatkuvasti suunnittelutyötä, jotta sekä eduskunnalla että kanslialla olisi entistä paremmat kirjastopalvelut.

Vaikka meillä alkaakin jo olla varsin ikävä tutkijoita, opiskelijoita ja muita eduskunnan ulkopuolisia asiakkaita, on silti ilo tehdä työtä tulevien vuosien palveluiden hyväksi.

Tapaamisiin siis!

Antti Virrankoski

Eduskunnan kirjaston johtaja

Tiedon saavutettavuus ja COVID-19

Kriisitilanteessa jos jossain tieto on arvossaan. Sitä on koko ajan liian vähän tai sitä saadaan liian myöhään. Tutkijoilla, viranomaisilla, päättäjillä, medialla ja kansalaisilla on ääretön tiedonjano. Vallitsevassa tilanteessa tiedon saatavuus, luotettavuus, käytettävyys ja saavutettavuus korostuvat. Monet kirjastot, virastot ja muut kansalaisen tiedontarpeita normaalisti tyydyttävät toimijat ovat joko sulkeneet ovensa tai rajoittaneet palveluitaan. Verkosta ja tiedotteista löytyy kyllä yllin kyllin tietoa, mutta monelle se ei yksinkertaisesti riitä. Tiedon tuottajat ja tarjoajat miettivät nyt kuumeisesti ratkaisuja ja monet ovatkin jo löytäneet uusia tapoja palvella kansalaisia.

Tiedon tai yleisemmin verkkopalvelun saavutettavuus tarkoittaa, että kaikilla käyttäjillä olisi mahdollisimman yhdenvertainen mahdollisuus käyttää palveluita. Tyypillinen esimerkki on verkkosivuston koneluettavuus, joka mahdollistaa palvelun käytön myös niille, joille tekstin lukeminen on vamman, sairauden, lukivaikeuden tai vastaavan syyn vuoksi vaikeaa.

Saavutettavuus on kirjattu myös lainsäädäntöön, jota on kuvattu Eduskunnan kirjaston kokoelmassa tietopaketissa Saavutettavuusdirektiivin kansallisesta toimeenpanosta: ”Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2102 julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta tuli voimaan joulukuussa 2016. Direktiivissä säädetään julkisen hallinnon verkkopalveluiden saavuttavuudelle asetettavista minimitason vaatimuksista sekä saavutettavuuden toteutumisen valvonnasta.”

Suomessa eduskunta hyväksyi 12.2.2019 lain digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) ja lain sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain muuttamisesta (307/2019). Lait tulivat voimaan viime vuoden huhtikuussa.

Kansalaisella on oikeus saada tietoa valtiopäivätoiminnasta ja heitä koskevista säädöksistä. Näin ollen valtiopäiväasiakirjojen saavutettavuus on tärkeätä taata kansalaisten yhdenvertaisuuden takaamiseksi. Eduskunnan kirjasto luovutti kertomuksen vuoden 2019 toiminnasta eduskunnalle viime viikolla. Kirjaston kertomuksen verkkoversio oli samalla kaikkien aikojen ensimmäinen eduskuntakäsittelyyn tuleva direktiivin ja lain mukainen saavutettava valtiopäiväasiakirja. Erityisesti tänä suljettujen ovien aikana tämä on kirjastolle suuri ilon aihe. Kirjasto on suljettunakin avoimuuden asialla!

Antti Virrankoski
Eduskunnan kirjaston johtaja

ps. Olin aavistuksen pettynyt, kun sain selville, mitä on koronaviruksen aiheuttaman taudin tämän kirjoituksen otsikossakin esiintyvän lyhenteen takana. Olin kuvitellut sen olevan jotain lääketieteellistä, latinaa ja maallikolle hankalaa – toisin sanoen mystistä ja hienoa. Mutta kävikin ilmi, että Covi on lyhenne sanoista Corona Virus ja kirjain D on Disease niin kuin tauti. Numerointi viittaa epidemian alkuvuoteen 2019. Suomeksi siis KOVIT-19, ruotsiksi suorastaan pahaenteisesti KOVIS-19 ja pohjoissaameksi KOVID-19.

Kirjaston poikkeustila

Muun yhteiskunnan ja maailman ohella myös Eduskunnan kirjasto on poikkeustilassa ja toistaiseksi suljettu eduskunnan ulkopuolisilta asiakkailta. Tilanne on sekä meille että asiakkaillemme uusi ja osin hämmentäväkin. Kirjasto on ollut avoin kaikille yli sadan vuoden ajan ja osaltaan symboloinut koko eduskuntainstituution avoimuutta. Poikkeustila kuitenkin vaatii poikkeukselliset toimenpiteet.

Avoimuus on kuitenkin edelleen toimintamme ohjenuora. Verkkosivujemme tietopaketit ja muut sisällöt palvelevat edelleen tiedon tarvitsijoita, kirjaston ja arkiston tietopalvelu vastaa kysymyksiin sähköpostitse ja puhelimitse, kirjaamo kirjaa hallinnolliset toimet ja on osaltaan saattamassa ne julkisiksi. Samaan aikaan monet suunnittelu- ja taustatyöt jatkuvat keskeytyksettä, joskin pitkälti etätyönä. Vaikka kirjaston kevään koulutukset, näyttelyt, kirjailijahaastattelut ja muut tapahtumat on nyt peruttu, on syksyn ohjelman suunnittelu jo käynnistynyt. Joidenkin peruuntuneiden tapahtumien osalta alustavat päivämäärät on jo sovittu. Ja kunhan tilanne sallii, kirjasto aikanaan taas aukeaa ja alkaa palvella myös paikan päällä entiseen tapaan. Poikkeustila on aina luonteeltaan väliaikainen.

Suomalainen kirjastoverkko on yhteiskuntamme tukipilari, menestystekijä ja mahdollisesti kaikkein rakastetuin palvelu, jos nyt lievä puolueellisuus tässä sallitaan. Nyt kaikki Suomen kirjastot ovat enemmän tai vähemmän poikkeustilassa ja samalla myös lukemattomat kirjastoammattilaiset – meidän kollegamme. Eduskunnan kirjaston henkilökunnan puolesta toivon teille kaikille voimia ja jaksamista tärkeässä palvelutehtävässänne ja näissä poikkeusoloissa.

Antti Virrankoski
Eduskunnan kirjaston johtaja

Ajatuksia tietopaketin tekemisestä

Eduskunnan kirjaston asiantuntijat tekevät tietopaketteja ajankohtaisista lainsäädäntöhankkeista.
Tietopakettien tarkoituksena on koota yhteen hankkeen lainvalmisteluun liittyvää tietoa, asian eduskuntakäsittelyä, oikeusvertailua muihin maihin sekä aiheeseen liittyvää tutkimusaineistoa ja uutisointia.

Ennen kuin tietopaketti on valmis, monta työvaihetta on käyty lävitse. Tietopaketin tekijä joutuu koko ajan arvioimaan lukemansa tiedon luotettavuutta ja oikeusvertailua tehdessään myös sen kattavuutta. Mitään sellaista ei pitäisi sanoa, jota ei voi osoittaa todeksi. Luotettavimpina tietona pidetään sitä, mitä ministeriöiden virkamiehet ovat kirjoittaneet hallituksen esityksiin.

Ihmiset kuitenkin ovat erehtyväisiä. Tutkimustyötä tehdessäni muistan kerran törmänneeni 1930-luvulla käsiteltyyn irtolaislain uudistamiseen. Hallituksen esitykseen oli kirjoitettu kummallinen lause, joka kuului muistini mukaan näin: ”Irtolaisuus on myös esteettisesti vahingollista.” Hallituksen esitys hyväksyttiin ja uusi laki tuli voimaan. Vasta voimaantulon jälkeen tuli ilmi, että hallituksen esityksessä oli kirjoitusvirhe. Lauseen todellisena tarkoituksena oli kertoa, että ”irtolaisuus on myös eettisesti vahingollista.”

Eduskunnassa parhaillaan käsitellään hallituksen esitystä, jonka mukaan ikääntyneiden ihmisten ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä hoitohenkilökuntaa pitää olla vähintään 0,70 yhtä hoidettavaa kohden. Kymmenen hengen hoivakodissa täytyy näin ollen olla palkattuna vähintään seitsemän hoitajaa. 

Tehdessäni tietopakettia tästä aiheesta jouduin monta kertaa miettimään, millaisia asioita tietopaketissa voi oikein kertoa.

Aikaisemmin henkilökunnan määrää on säädelty vapaaehtoisilla suosituksilla, nyt tarkoituksena on tehdä siitä lakiin sidottu velvoite. Kun tutkin asiaa, en löytänyt maailmasta Suomen lisäksi toista valtiota, jossa kansallisella lainsäädännöllä olisi luotu numeraalinen henkilöstömitoitus vanhushoidon hoitoyksiköihin koko maahan. Suomi saattaa olla ensimmäinen valtio maailmassa, jossa tällainen sitova henkilöstömitoitus on tehty.

On toki paljon valtioita, joiden lainsäädännössä on mainittuna laadullinen kriteeri, kuten esimerkiksi ”riittävä määrä henkilöstöä hoitopaikkoja kohden.” Lisäksi on paljon itsehallinnollisia alueita tai osavaltioita, kuten esimerkiksi Kalifornia Yhdysvalloissa ja Victoria Australiassa, joissa alueellisella lainsäädännöllä on luotu jokin numeroitu tavoite hoitaja – potilas – suhdeluvuksi.

En kuitenkaan kirjoittanut Suomesta maailman ensimmäisenä valtiona, koska täydellä varmuudella en pystynyt sitä todentamaan. Maailmanlaajuista oikeusvertailua eri kielillä on lähes mahdotonta tehdä. Saattaa siis olla, että vaikkapa jonkin pienen arabivaltion lainsäädännössä on jo tällainen lain määräämä henkilöstömitoitus.

Perehtyessäni henkilöstömitoitukseen huomasin myös, kuinka paljon yhteiskunnallisesti tärkeitä symbolisia merkityksiä liittyy tähän numeroon 0,7.  Muualla maailmassa henkilöstömitoituksia on tehty erityisesti kätilöiden osalta, jotta synnytykset tapahtuvat mahdollisimman turvallisessa ympäristössä. Suomessa sen sijaan sitova henkilöstömitoitus tehdään ensimmäiseksi ikääntyneiden ihmisten tarpeita varten. Tämä, jos mikä, kertoo paljon maamme ikärakenteesta ja väestökehityksestä.

Identiteettipolitiikan aikakautena myös huomaa, kuinka tärkeitä käsitteet ovat. Eduskuntakeskusteluissa viime vuosiin asti on puhuttu sujuvasti vanhuksista, vanhuuspolitiikasta ja vanhuuspalvelulaista. Uudessa hallituksen esityksessä ei enää juuri puhuta vanhuksista vaan ikääntyneistä henkilöistä.

Hieman tätä ihmettelen, aivan kuin vanhuus olisi hävettävä asia, jota ei oikein voi edes mainita.

Se on kuitenkin meillä kaikilla edessämme. Usein myös kauniina.  Kuten ranskalainen kirjailija Joseph Joubert on kirjoittanut, elämän ilta tuo lyhdyn mukanaan.

Timo Turja, johtava tietoasiantuntija

EU-verkostojen koulutus Firenzessä 2.12-3.12.2019

Osallistuin Euroopan komission järjestämään 2-päiväiseen koulutustilaisuuteen Italian Firenzessä joulukuun alussa. Koulutusseminaari järjestettiin Palazzo dei Congressissa ; rakennuksessa, joka on peräisin 1800-luvulta. Koulutukseen osallistui yli 250 edustajaa eri EU-maista ja muutama EU:n ulkopuoleltakin. EU-tallekirjastoverkostosta käytetään englanninkielistä nimitystä European Documentation Centres, EDC.

Koulutusohjelma oli sangen monipuolinen. Ensimmäisenä päivänä esiteltiin Euroopan komission strategiset tavoitteet vuosille 2020-2024. Huomattavimpana voi mainita komission Richard Kuhnelin esittelemän European Green Dealin, jonka tarkoituksena on tehdä EU:sta ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä. Sen jälkeen seurasi esityksiä, joissa pohdittiin, miten EDC:t voivat paremmin palvella kehysorganisaatioitaan eli  useimmiten akateemisia yhteisöjä. Erityistä huomiota kiinnitettiin EDC:iden tarjoamien palveluiden saavutettavuuteen. Aihetta pohdittiin myös työpajoissa.

Toisena koulutuspäivänä EU:n Julkaisutoimiston Marina Tataram kertoi Publications office -portaalista. Sen jälkeen esiteltiin EU:n tarjoamia koulutusohjelmia opiskelijoille ja tutkijoille. Ehkä kiinnostavin osuus oli kuitenkin kuulla Moldovan Ghenadle Cojocarun ja Ukrainan Iryna Deuschlen esitykset maidensa EU-tietokeskusten toiminnasta. Molemmat korostivat kansalaisten kiinnostusta Euroopan unionia kohtaan. Kummassakin maassa järjestetään erilaisia keskustelutilaisuuksia liittyen EU:hun sekä tiedotetaan EU:n ajankohtaisista asioista. Ukrainassa on kiinnitetty huomiota myös nuorten koulutukseen; EU-tietokeskuksissa järjestetään kirjoittaja- ja esiintymiskoulutusta.

Itseäni eniten kiinnostanut osuus koulutuksessa oli ensimmäisen päivän lopuksi ollut EU:n historiallisten arkistojen esittely. The Historical Archives of the European Union (HAEU) sijaitsee Firenzen esikaupungissa Fiesolen kylässä Villa Salviati-nimisessä upeassa rakennuksessa. HAEU kuuluu organisatorisesti European University Instituteen, joka on opetus- ja tutkimusinstituutti jatkotutkintojen suorittamista varten. Tutkimus kohdistuu yhteiskuntatieteisiin eurooppalaisesta näkökulmasta.

HAEU perustettiin vuonna 1984 EU:n instituutioiden keskusarkistoksi. Sen tarkoituksena on säilyttää EU:n eri instituutioiden asiakirjoja sekä tarjota niitä tutkimuksen käyttöön. Sääntönä on 30 vuoden aikaraja; sen kuluttua asiakirjat ovat julkisia yleisölle. Arkistoa käyttää vuosittain yli 800 tutkijaa, joista noin 120 on uusia.

Kullakin EU:n instituutiolla (toimielimellä) on oma arkistonsa, josta arkistot sitten lähetetään HAEU:un. Aineistoja on kertynyt jo yli 5200 metriä. Niitä on digitoitu noin 20 % ja työ jatkuu. Tällä hetkellä seuraavien instituutioiden (edeltäjineen) arkistot sijaitsevat HAEU:ssa: Euroopan parlamentti, Euroopan unionin ministerineuvosto, Euroopan komissio, Euroopan unionin tuomioistuin, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, Talous- ja sosiaalikomitea, Euroopan investointipankki, Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus sekä Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö.

Paitsi toimielinten niin HAEU:lla on oikeus kerätä myös yksityisiä arkistoja korkeilta EU-virkamiehiltä sekä Euroopan parlamentin jäseniltä. Tällä hetkellä niitä on kertynyt yli 160 arkistoa. Tunnetuimpina voi mainita seuraavat Euroopan yhteisöjen ja unionin merkkihahmot kuten Alcide de Gasperi, Pierre Uri, Piero Malvestiti, Max Kohnstam, Jacques Delors , Romano Prodi sekä Altiero Spinelli. Edellä mainittujen lisäksi kokoelmiin kuuluu myös Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien kuten sosialisti- ja liberaaliryhmän arkistot.

Tommi Peuhkurinen
Tietoasiantuntija