Mummojen muistihistoriaa

Kun herää keskellä yötä murehtimaan työjuttuja, voi tulla yllättäviä asioita mieleen. Saattaa ajatella vaikka mummoja. Että mitä he tuumaisivat nykyajan meiningistä ja työelämästä, jossa ikäluokkaani vaaditaan kestämään fyysisesti ja psyykkisesti jatkuvasti pidempään.

Kunnioitettavat isoäitini syntyivät vuosina 1905 ja 1912. Suomi ei vielä ollut itsenäistynyt. Ainakin toinen heistä varmasti vielä muisti Suomen olleen keisarin kaksipäisessä alaisuudessa. Olen syntynyt mummoihin nähden liki tai yli 60 vuotta myöhemmin. En ymmärtänyt tällaisestakaan asiasta heiltä udella. Molemmat menivät itse edestään, kun olin tuskin 20-vuotias.

Hämäläinen, vuonna 1905 syntynyt mummoni Alli kertoi minulle iltasaduiksi hurjia tarinoita lapsuudestaan. Latoon säilötty ruumis kummitteli, yksin metsäpaimenessa pelotti ja mummo teki uhkarohkeita tempauksia. Maatalon tytär ei jäänyt aivan osattomaksi, sillä hän sai opiskella jopa ylioppilaaksi. Ihan kaikilla ei ole kodin puolesta siihen resursseja edes tänä päivänä, saati että se olisi silloin ollut maataloissa tapana.

Alli-mummon valokuvista näkyy, että penkkariajelu muistutti paljon nykyistä menoa. Ilakoivia nuoria seisoo lavalla, jonka reunoja kiertäviin plakaatteihin on kirjoitettu ajankohtaisia lausahduksia. Kunnes katsoo lavan alapuolelle – siellä näkyy reen jalakset!

Millainen on sinun eduskuntasi?

Eduskunnan historiaan liittyy dramaattinen murhenäytelmä, josta aikanaan vaiettiin ulkopoliittisista syistä. Kansanperinteen tutkija ja 34-vuotias kahden lapsen äiti Astrid Reponen-Juvas ampui itsensä eduskunnan eteisessä talvisodan rauhanehtojen tultua julkisuuteen maaliskuussa 1940. Tragedia välittyi vain pienelle piirille suvun muistitietona, kunnes tytär Meri-Helga Mantere julkaisi vuonna 2014 kirjan Vapauden taju, jossa kerrotaan hänen äitinsä ja tämän käly Maiju Juvaksen elämäntarinat.

Outside the box – poliittiset blogit ja sodankäynnin taito

  

 “His lively and acerbic blog was far better than the stuff pumped out by the army of foreign correspondents in the country.” (Peter Mass, foreign correspondent, Slate, about a blogger Salam Pax, a pseudonym)

Miksi blogit onnistuvat siinä, missä media epäonnistuu? -kysyy David D. Perlmutter  2000-luvun puolessa välissä julkaistussa kirjassaan Blogwars, jossa hän analysoi blogien roolia poliittisessa kulttuurissa. Vastaus on nähdäkseni kaksijakoinen: medialla on edelleen kiistämättä keskeinen rooli politiikan julkisuuden näyttämönä ja julkisen keskustelun agendan asettajana, mutta sosiaalinen media ravistelee näiden uskottavuutta arvioimalla yhä tarkemmin sitä, mitä median näyttämöllä esitetään.