Tulla nähdyksi.
Mahdollisuus olla oma itsensä.
Löytää itselleen tarkoitus.
Nämä edellä mainitut asiat ovat meille kaikille tuiki tärkeitä asioita, joiden todellisen merkityksen ymmärtää ehkä vasta vuosien jälkeen.
Kuten niin moni tällä alalla, en tiennyt päätyväni kirjastoon töihin. Pohjakoulutuksesta maantieteen alalta on ollut valtavasti merkitystä, mutta lopullinen alan valinta oli onnekkaiden sattumien summa. Vastavalmistuneena maantieteilijänä päädyin vuosituhannen alussa Tampereelle opiskelemaan informaatiotutkimusta ilman kovin selkeää kuvaa siitä, mitä tavoittelin. Tampereelle muutolla oli muitakin ns. ”ulkomusiikillisia” syitä, joiden ohella urasuunnittelu oli aika häilyväisellä pohjalla.
Käänteentekevintä oli opintojen aloitus Tampereen yliopistossa. Nopeasti tajusin olevani hyvien ihmisten parissa – ihmisten, jotka olivat kiinnostuneita samoista asioista ja jakoivat kanssani samat arvot. Suurin tekijä oli ensimmäinen tapaamani henkilö, joka nopeasti tutustutti minut alan eetokseen, alan tärkeimpiin käsitteisiin ja välineisiin. Näistä ehkä keskeisin oli IRC, jonka kautta minulle avautui aivan uudenlainen kommunikaation maailma. IRC osoittautui monella tapaa käänteentekeväksi välineeksi sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti.
Ystävystyimme nopeasti ja pikkuhiljaa olin päässyt sisään osaksi verkostoa, joka on kantanut minua tähän päivään saakka ja joka tuli silloin jäädäkseen. Ystäväni oli minulle samaan aikaan tutor ja mentor, joka avasi minulle oven ajatteluun, jonka olemassaoloa en ollut itsessäni ollenkaan havainnut. Ystäväni kasvatti minusta kirjastoihmisen ja virkamiehen.
Yhdessä opiskelimme, harjoittelimme tiedettä ja konferenssielämää. Päädyimme joksikin ajaksi samaan työpaikkaankin. Yliopistossa luodut verkostot usein vaikuttavat suotuisasti työllistymiseen, josta tämäkin toimii esimerkkinä. Jossain vaiheessa tuntui, että puoli Tamperetta oli muuttanut Helsinkiin ja saman työnantajan leipiin.
Muutaman vuoden jälkeen tiemme kollegoina erkaantuivat ja ystäväni palasi Tampereelle. Emme olleet enää päivittäin tekemisissä emmekä edes samassa kaupungissa. IRC (se alkuperäinen merkkipohjainen Internet Relay Chat) kuitenkin piti ystävyyttä ja ammatillista sparrausta edelleen yllä. Silloin tällöin tapasimme myös IRL, jolloin tutorius ja mentorius heräsivät jälleen henkiin. Itseään älykkäämmässä seurassa syntyy aina hyviä keskusteluja ja sain näiltä matkoilta aina uutta ajateltavaa ammatillisesti ja yhteiskunnallisesti – inhimillisiä aiheita unohtamatta.
Vähitellen tapaamiset harvenivat ja yhteys Tampereelle heikkeni. Yleistason perustilanteet, maailma, elämä ja kaikki arkimeininki tuli siihen väliin. Semmoista se on.
Ystäväni teki minusta kirjastoihmisen. Olin onnekas, kun hänet tapasin. Ja hänen kauttaan kaikki ne muut ihmiset ja ne asiat, jotka osoittautuivat hyviksi, luonteviksi ja tärkeiksi. Ei ole vähäpätöinen kohtaaminen se, joka antaa suunnan kohti arvojensa mukaista ammattia.
Kiitos sinulle Ystäväni!
Antti Virrankoski
Kirjastoihminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti