Parlamenttikirjasto

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

EUROOPPA-FOORUMI TURUSSA 25.8-27.8.2021

Järjestyksessään neljäs Eurooppa-foorumi järjestettiin 25.–27. elokuuta jo perinteisesti Turussa. Eurooppa-foorumi on alusta yhteiskunnalliselle keskustelulle, jossa pohditaan Suomen tämänhetkistä ja tulevaa roolia Euroopassa ja Euroopan Unionissa pidemmän aikavälin perspektiivistä. Eurooppa-foorumissa tapaavat ihmiset elämän eri osa-alueilta: eri näkemyksiä edustavat poliittiset päättäjät, kansalaisjärjestöt, elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt, asiantuntijat ja kansalaiset. Tapahtuman seminaareissa, paneelikeskusteluissa, kyselytunneilla ja kansalaiskeskusteluissa pyritään käymään rakentavaa vuoropuhelua Euroopasta ja Euroopan Unionin merkityksestä ja kehityksestä.


Kuvassa ihmiset istuvat paneelikeskustelussa.

Tapahtuma järjestettiin toista kertaa terveysturvallisena hybriditapahtumana, jossa suuri yleisö osallistui keskusteluihin verkon välityksellä. Itsekin osallistuin tapahtumaan viime vuoden tapaan etänä. Kaikki tapahtuman ohjelmat ovat katsottavissa myöhemmin videotallenteina Eurooppa-foorumin sivujen kautta osoitteessa www.europeforum.fi. Kolmen päivän aikana toteutettiin yli 30 ohjelmaosuutta, ja livelähetyksissä vieraili tapahtuman aikana yli 2700 uniikkia kävijää.

Käsittelen tässä blogikirjoituksessani kolmea foorumissa käytyä tiedeaiheista keskustelutilaisuutta, jotka käsittelivät tekoälyä, rokotteita ja ilmastonmuutosta.

 

Hyvä paha tekoäly - Voiko tekoäly olla vastuullisempi kuin käyttäjänsä?

Hyvä paha tekoäly - Voiko tekoäly olla vastuullisempi kuin käyttäjänsä? -keskusteluun osallistuivat Turun yliopiston professori Tapio Salakoski, Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja Elina Kontio, Åbo Akademin professori Johan Lilius, Åbo Akademin lehtori Anna-Greta Nyström sekä Turun yliopiston oikeustieteen apulaisprofessori Mika Viljanen.

Tilaisuuden aluksi professori Wendy Hall Ada Lovelace-instituutista ja professori M.A.Girolami Alan Turing-instituutista lähettivät videotervehdyksensä keskusteluun osallistujille. He pitivät tekoälyn kenties suurimpana riskinä, että sen toimintaan vaikuttaa liiaksi omat ennakkoasenteemme. Tekoäly ei ainakaan vielä kykene toimimaan objektiivisella tavalla. Arkielämäämme miellyttävinä/helpottavina piirteinä Girolami mainitsi, että esimerkiksi Amazon ohjaa meille mieltymystemme mukaisia tuotteita. Tai että voimme löytää vanhan kaverin Facebookin avulla. He kuitenkin muistuttivat, että varsinainen tekoäly on vielä kaukana tulevaisuudessa. Emme vieläkään tiedä esimerkiksi, mitä tietoisuus on.

Elina Kontio totesi, että tekoäly mahdollistaa meille tehokkaammat, paremmat päätökset terveydenhuollossa. Pystymme keräämään dataa yhä useammasta paikasta sekä myös käsittelemään sitä. Esimerkiksi kuvantamisdatan analysointi kehittyy tekoälyn myötä. Johan Lilius esitti, että tekoälyn tuottamat tehokkuus- ja rahalliset hyödyt on punnittava huolella. Meillä ei ole työkaluja arvioida datan riittävyyttä; keskeinen ongelma yleensäkin tekoälyn käytössä. Emme siis tiedä, mikä on riittävä määrä dataa. Yleensä yhteiskunta päättää, mikä on sovelias riskitaso; ”tämä on nyt ok” ja sen mukaan toimitaan.


Kuvassa ihmiset istuvat maskit kasvoillaan.


Anna-Greta Nyströmin mukaan olemme vielä alkutaipaleella tekoälyn suhteen. Esimerkiksi tilanne, jossa huippukirurgi tekee työn New Yorkissa ja joku robotti pystyisi kopioimaan sen ja tekemään saman työn Turussa. Siellä emme vielä ole. Mika Viljanen esitti, että säädämme lakeja, jotka pyrkivät ratkomaan jonkun tieteen paradigman. Esimerkkinä EU:n tietosuoja-asetus (GDPR), joka tuli voimaan vuonna 2018. Viljasen mielestä se kehikko, jota asetus säänteli oli peräisin jostain 1970-luvulta, eikä sitä oltu päivitetty tähän päivään. Salakoski muistutti puolestaan, että Kiina on irrallaan läntisestä eettisestä kehikosta, esimerkkinä heillä käytössä olevat kasvojentunnistusohjelmat.

Datan luotettavuudesta Kontio huomautti, että data on hyvin validoitua, mikäli se tulee luotettavista lähteistä. Luotamme laitteisiin, jotka tuottavat oikean tiedon. Terveydenhuollon tuottama tieto perustuu näyttöön. Mutta voimmeko luottaa esimerkiksi kansalaisen itse ottamaan verenpainemittaustulokseen? Se riippuu oleellisesti käytetystä laitteesta.

Mika Viljanen näki uhkana sen, että ihmiset eivät opi enää asiantuntijoiksi, koska asiantuntijatyö katoaa tekoälyn myötä. Hän jatkoi mainitsemalla pörssikurssiromahduksen USA:ssa, ongelma oli pieni häiriö ja algoritmi lähti treidaamaan omaan suuntaansa. Algoritmien käyttö jo itsessään johtaa ongelmiin, riskien toteutumiseen. Eli riskipotentiaalia tuo se, että tekoälyjärjestelmä systematisoi toimintaa (kone tekee juuri sitä, mitä se on ohjelmoitu tekemään) & kiihdyttää toiminnan vauhtia (varoventtiilit häviävät). Hän jatkoi kysymällä vastaamisvelvollisuudesta (accountability)ja siitä kuka maksaa (liability). Kuka vastaa, jos puhutaan vahingonkorvausvastuusta, rikosoikeudellisesta vastuusta? Ei varmaan kukaan, Viljanen totesi.

 

Rokotteet ja infokuplat

Toisena keskustelun aiheena oli rokotteet ja infokuplat. Keskustelijoina olivat Turun yliopiston tohtorikoulutettava Kristiina Makkonen, psykologian dosentti Anna Soveri, tutkimusassistentti Rasmus Sirén, valtiotieteen professori Kim Strandberg ja lääkäri, professori Juhani Knuuti.

Mikä aiheessa kiinnosti osanottajia? Juhani Knuuti kertoi, että tiedeviestintä kiinnostaa. Lääketiede tutkitun tiedon alueella on vain 200 vuotta vanhaa. Rokotteet ovat yksi keskeisistä lääketieteen saavutuksista. Sieltä se hänen halunsa vaikuttaa tulee, koska rokotteet kyseenalaistetaan. Rokotevastaisia on ihmisissä vain muutama prosentti, epäröiviä on jo enemmän. Tämän takia epäröivien tulee olla viestinnän kohde. Ilman luottamusta mikään viesti ei mene perille. Jos ihminen ei luota terveydenhuoltojärjestelmään, ei hän luota myöskään järjestelmän laatimiin viesteihin!

Kristiina Makkonen muistutti, että WHO:n mukaan rokote-epäröinti on top 10:ssä terveysuhissa. Kouluissa voisi opettaa, miten eri rokotteet toimivat. Anna Soveri kysyi, miksi osa ihmisistä ei halua ottaa rokotetta? Tähän pitää yrittää vaikuttaa viestinnän parantamisella ja virheellisen tiedon korjaamisella. Virheellinen tieto usein johtaa rokote-epäröintiin. Korjaava tieto ei jää kuitenkaan yhtä hyvin ihmisen mieliin kuin alkuperäinen virheellinen tieto.  Jos päätän ottaa rokotteen, luotan asiantuntijatietoon. Silloin hyödyt ovat suuremmat kuin riskit/haitat. Soveri näki ongelmana sen, että nykyään tulee tieteellisiksi kutsuttuja julkaisuja verkkoon, joita ei ole vertaisarvioitu. Hän jatkoi, että pandemia on juuri tällainen tilanne, jossa syntyy rokotekriittisyyttä, jopa salaliittoteorioita. Ihmiset etsivät kriisiin jotain kontrollia, joka auttaa selviytymään tilanteesta.

Kim Strandberg kysyi, miksi ihminen joutuu infokuplaan? Nuoren ihmisen on hankala tunnistaa oikea tieto, tutkittu tieto. Informaatiovirta on niin suurta somessa. Knuuti lopetti tilaisuuden optimistisemmalla sävyllä ja totesi, että suurin osa suomalaisista on fiksua, koulutettua porukkaa. Siksi väestö pystyy ymmärtämään luotettavan tiedon.


Kuvassa paneelikeskusteluun osallistuvat.

 

Fit for 55: EU:n ilmastopaketti läpivalaisussa - miten Suomen tulisi suhtautua?

Kolmantena aiheena oli Fit for 55: EU:n ilmastopaketti läpivalaisussa-miten Suomen tulisi suhtautua? Keskusteluun osallistuivat europarlamentaarikko Ville Niinistö, Valtioneuvoston kanslian EU-erityisasiantuntija Johanna Kentala-Lehtonen sekä ST1- energiayhtiön johtaja Timo Huhtisaari.

Euroopan komissio julkaisi 14.7.2021 laajan säädösehdotuspaketin (Fit for 55), jonka tavoitteena on vähentää EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Johanna Kentala-Lehtonen esitteli ilmastopaketin keskustelun aluksi. Kyseessä on iso kokonaisuus, jolla on vaikutuksia kaikille talouden sektoreille. Vuonna 2019 EU ilmoitti ilmastoneutraaliuden olevan tavoitteena vuoteen 2050 mennessä. Green deal-ohjelma toimii siihen keinona. Vuoteen 2030 mennessä tulee vähentää päästöjä 55 %:lla vuoteen 1990 verrattuna. Fit for 55-Paketti sisältää keinot tähän tavoitteeseen. 55-valmiuspaketti koostuu toimenpiteistä seuraaville aloille: ilmastotoimet, päästökauppa, uusiutuva energia, energiaverotus, liikennepäästöt, lento- ja meriliikenne sekä sosiaalinen ilmastorahasto. Valtioneuvoston tiedotteessa on esitelty tarkemmin lainsäädäntöpaketin sisältöä.

Ville Niinistö totesi, että olemme jo hukanneet vuosikymmeniä, koska emme ole muuttaneet taloutta kestäväksi. Suomen hiilineutraaliustavoite on vuosi 2035. EU:lla sama tavoite on vuosi 2050. Tämän vuoksi kaikki investoinnit tulee olla jo tällä hetkellä päästöttömiä. Niinistön mukaan energiantuotanto on helpompi puoli, vaikeampi on se kulutuspuoli. Tuuli- ja aurinkoenergian kasvu jatkuu. Aurinkoenergia tulee olemaan globaalisti johtava energiamuoto. Niinistö muistutti, että jäsenmaat ja parlamentti neuvottelevat lopulliset ilmastolait; niitä ei ole vielä hyväksytty! Tämä on vasta esitys. Seuraavat 1-2 vuotta neuvotellaan ja hiotaan pakettia. Hän lisäsi, että kaikki ilmastoskenaariot lähtevät siitä, että energiateollisuus on hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Siksi Fitfor55-paketin toimeenpanon tulee olla ripeää ja energiantuottajien päästöt on laskettava nopeasti.

Timo Huhtisaari kertoi, että kesällä tullut komission ilmastopaketti ei ollut yllätys. Hän uskoi, että pääsemme kyllä näihin päästötavoitteisiin. Yhdeksän vuotta eli vuosi 2030 on kyllä mahdottomuus. Sitä kohti on tietenkin mentävä. Ehkä vuosi 2035 olisi realistisempi? Hän lisäsi, että sähkö tulee korvaamaan henkilöliikenteessä nykyisiä energiamuotoja. Huhtisaari lopetti esityksensä kehotukseen: ”Kääritään hihat ja aletaan hommiin!”

 

Tommi Peuhkurinen

Valokuvat: Turun kaupunki - ePressi 

perjantai 23. huhtikuuta 2021

Parantumaton maailmanparantaja Jyrki Kasvi


Kuva: Jyrki Kasvi luovuttamassa vaalikampanja-aineistojaan
Eduskunnan kirjaston johtaja Antti Virrankoskelle.

Jo toinen koronakevät on ollut monelle lajitoverille raskasta aikaa. Itse olen saanut voimia yllättävästä suunnasta, veteraanikansanedustaja Jyrki Kasvilta, joka siirrettiin saattohoitoon tammikuussa 2021. 

Jyrki Kasvi ehti toimia vihreiden kansanedustajana 12 vuotta. Häneltä diagnosoitiin virtsarakon syöpä jo keväällä 2003. Taistelu uusiutuvien terveysongelmien kanssa on jatkunut eduskuntatyön lomassa. Voimat eivät riittäneet enää edustajanpaikan uusimiseen kevään 2019 eduskuntavaaleissa. 

Veteraanikansanedustaja Jyrki Kasvi antoi viime joulun alla haastattelunsa Eduskunnan muistitietoarkiston kokoelmaan. Noin viisituntinen haastattelu tehtiin etänä Teamsin videoyhteyden välityksellä. Tämä sopii erityisesti Kasvin tapaukseen: hän on kansanedustajanakin pyrkinyt siihen, että Suomi olisi sekä maailman edistynein että arvoiltaan kehittynein digitaalinen yhteiskunta.

Valmis veteraanihaastattelu tavataan lähettää haastateltavalle tarkastuskierroksen jälkeen. Kun tieto Kasvin syöpähoitojen lopettamisesta oli tullut julkisuuteen tammikuun lopulla, minua arvelutti lähestyä Kasvia vähäpätöisellä asialla. Sähköpostivastaus (”Hola!”) tuli kuitenkin nopeasti ja hommat hoituivat tehokkaasti. Kasvi luki haastattelutekstin ja teki hyödyllisiä tarkennuksia, kiitos niistä!

Veteraanihaastattelun lopussa keskusteltiin kampanjamateriaaleista, joita Jyrki Kasvillekin oli kertynyt monista vaaleista. Maanantaina 19.4.2021 hän kävi luovuttamassa kampanja-aineistojaan osaksi Eduskunnan kirjaston vaalimainoskokoelmaa. Lämmin kiitos tästäkin lahjoituksesta!

Me kaikki lähdemme täältä, kun aika on täysi. Jyrki Kasvi on jakanut pysäyttäviä kokemuksiaan julkisuudessa, mutta kaikissa henkilöjutuissa on ollut mukana toivoa: onko kääntämättä vielä kiviä, joiden avulla matkaa voidaan pidentää? Ei voi kuin ihmetellä asennetta ja hengen vahvuutta, joka hänestä on tänä keväänä välittynyt. 

Tulevaisuuteen katsovan parantumattoman maailmanparantajan elämänasenne avautuu myös Kasvin lempimotosta: ennemmin naiivi ja väärässä kuin kyyninen ja oikeassa.


Joni Krekola
Eduskunnan muistitietoarkiston tutkija

keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

”Älä mainitse koronaa kertomuksessa”

 
Kirjaston vuosi 2020 oli mitä merkillisin. 

Kun tuli aika toimittaa kirjaston toimintakertomus, tuskailin ajatuksella, miten masentava tarina siitä tulisi, korona sitä ja korona tuota. Ennätin sanomaan ääneen sisällöntuottajille, että ”voisitteko olla mainitsematta koronaa tekstissänne kovin montaa kertaa”. Mutta eihän se niin mene. Minut palautettiin nopeasti maanpinnalle. Kertomus kun on myös historiadokumentti. 

Kertomus valmistui totutun prosessin mukaisesti. Sisältö koottiin, toimitettiin, kuvitettiin, oikoluettiin, käännettiin, taitettiin, oikoluettiin, painettiin ja luovutettiin istuntoyksikköön eduskuntakäsittelyä odottamaan.  

Siitä tuli asiallinen valtiopäiväasiakirja. Ehkä totisempi kuin normaalisti. Virallisen tekstin rivien välistä voi kuitenkin lukea myös tarinoita seuraavista, historiallisista asioista.  

Vuosi 2020 oli tunteiden vuosi. 

Tiuhaan vaihtuvien, ehkä ennen harvoin tarvittujen ja mieltä painavien tunteiden vuosi.  

Hätäännys, epätietoisuus! Meidän oli suljettava kirjasto maaliskuussa kertaheitolla. Kiireistä tiedottamista asiakkaille. Sulun kesto? Miten toimimme? Miten voimme palvella asiakkaita? Mitä vastaamme kysyvälle? Apua!

Pelonsekainen ilo, pettymys! Kesän tullen saimme luvan avata kirjaston, vaikkakin rajoitetuin palveluin. Asiakaspalveluun suojapleksit, asiakkaille tarkoin rajattu reitti kirjojen palautukseen ja varausten noutoon. Erilaista, outoa, mutta kuitenkin toimivaa. Työterveyslääkärimme tarkastamaa. Turvayksikön kontrolloimaa. Mutta kauniin kesän jälkeen tuli takapakkia ja kirjaston ovet suljettiin taas. 

Hämmennys, epävarmuus, yksinäisyys! Heti maaliskuussa meidän oli kerättävä nopeasti kimpsumme ja kampsumme ja siirryttävä etätöihin. Onneksi digiloikkamme oli sujuva, kiitos sisäisen koulutuksemme ja työpaikan hyvän teknisen valmiuden. Tosin Teams-kanssakäymisen jatkuessa kuukaudesta toiseen digitaidoista alkoi saada tarpeekseen, ja perinteinen kokoushuone, hyvä tuoli, ruutuvihko, kynä, kahvimuki ja työkaverit ”ihan livenä” kävi kuulostamaan aivan taivaalliselta vaihtoehdolta.  

Suru, harmi, ilo! Asiakastapahtumia ei voitu järjestää. Valmiiksi sovitut ja suunnitellut näyttelyt siirrettiin hamaan tulevaisuuteen. Nuorten kuvataidekoululaisten näyttely kansanedustajien kuvista? Ehkä kesällä, syksyn tullen, seuraavana keväänä, miettimistä ja epätietoisuutta. Iloksemme ennätimme järjestämään luentomme Oodissa ja yhden Keskustellaan kirjoista -tapahtuman vuoden alkumetreillä. Tunsimme iloa, kun osasimme tuottaa kirjaston avoimet koulutukset verkkokoulutuksina. 

Helpotus, huojennus! Kaiken tämän yleisen tuskailun ja tempoilun vuotena kirjaston hankinta, tietopalvelu ja arkisto saattoivat jatkaa hyvää työtään liki hankaluuksitta.  Asiakkaat saivat palvelua – ehkä parempaakin kuin normiaikana. Etätyössä tietopakettien kirjoittamiseen oli enemmän aikaa ja työrauhaa. Kiitos Suomen hallituksen, tietopalvelukysymyksille ja -paketeille löytyi uusia aiheita nopealla tahdilla – ja siitäkin selvittiin. 

Kiire. Keskittyneisyys! Kirjastojärjestelmä, tuo koko kirjastotoiminnan sydän, oli vaihtovuorossa kesällä. Ehkä koronasta johtuen – sen ansiosta tai siitä huolimatta – projekti eteni aikataulussaan kuin pikajuna. Uusi järjestelmä otettiin käyttöön sivullisen silmin ”vähän niin kuin salaa”. Hupsis, siinä se nyt on käytettävissänne. Ei kuitenkaan unohdeta, että iso joukko kirjastolaisia ahersi vuoden verran hihat käärittyinä ja tunteet tiukasti fokusoituina tämän projektin kimpussa. Saivat olla ylpeitä itsestään.

Tunteita, monenlaisia. Tätä kaikkea ja paljon muutakin oli kirjaston vuosi 2020.   

 Ja se korona oli mainittava jokusen kerran. 


Arja Bellinger

Linkki:Eduskunnan kirjaston kertomus vuodelta 2020 


perjantai 6. marraskuuta 2020

Kunnioitetulle edeltäjälleni


Kirjaston väki vastaanotti viime viikolla suru-uutisen entisen Eduskunnan kirjaston johtajan Tuula H. Laaksovirran menehtymisestä. Laaksovirta johti kirjastoa vuosina 1994-2007 ollen vuosituhannen alussa myös eduskunnan kanslian tieto- ja viestintäjohtaja. Itse en koskaan Laaksovirtaa tavannut enkä näin ollen osaa kertoa hänestä henkilökohtaisia kokemuksia. Tämän kirjoituksen lisäksi hänen uraansa eduskunnassa ja kirjastoalalla tullaan käymään lävitse erilaisissa muissa kirjoituksissa ja yhteyksissä, joten keskityn pohtimaan asiaa hieman toisenlaisesta näkökulmasta. Kutsuttakoon tätä vaikka työyhteisön muistijäljen tarkasteluksi. 

Aloitettuani Eduskunnan kirjastossa vuonna 2016 minulle kävi hyvin nopeasti ilmi, miten suuri Laaksovirran vaikutus kirjastollemme on ollut ja miten vahvasti hänen vaikutuksensa edelleen näkyi ja kuului. Yleisesti puhutaan Laaksovirran ajasta sellaiseen sävyyn, että aikakauden käsitteen käyttäminen ei kuulosta liioittelulta. Jo se, että häneen usein viitataan koko nimellä unohtamatta toisen nimen alkukirjainta, viestii jotain määrittelemätöntä kunnioitusta herättävää.

 Moni kirjastolainen on kertonut, miten Laaksovirralla oli ratkaiseva merkitys heidän uralleen. Hän oli selvästi persoona, joka luotti ihmisiin ja heidän asiantuntemukseensa sekä auttoi heitä uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa. Hän toi mukanaan myös helposti lähestyttävän ja inhimillisen johtamisen kulttuurin, mikä ei välttämättä vielä 1990-luvulla ollut vallitseva normi. Hän oli läsnä henkilökunnan kahvihuoneessa ja henkilökunnan yhteisissä tapahtumissa tavalla, joka on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen tuon ajan työntekijöihin.  Antoipa hän henkilökunnalle vinkkejä myös asioihin tai tilanteisiin työn ulkopuolella.  

Eduskunnan kansliassa hänet tunnettiin voimakkaana hahmona, joka puolusti kirjastoa, sen henkilökuntaa, tehtävää, asemaa ja asiakkaita monin tavoin. Näin toimien usein synnyttää myös ristiriitaisia tunteita, mikä usein on voimakkaan kehittäjähahmon osa, mutta jättää samalla suuren kunnioituksen ympäröimän muistijäljen. Usein olen kuullut sanottavan, että Tuula H. Laaksovirta tunsi kansliassa kaikki.

 Kunnioitusta herättävää oli myös Laaksovirran kyky ottaa kansainväliset areenat ja verkostot haltuun. Oletan, että hänet muistetaan edelleen myös niissä piireissä. Toisaalta hän kannusti kirjaston henkilökuntaa hakemaan kokemusta ulkomailta esimerkiksi virkailijavaihdon avulla. 

Ehkä jo edellä mainittu on tuonut ilmi, että kyseessä oli suuri persoona, jolla oli voimakkaan tahdon lisäksi voimakkaita mielipiteitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö hän voinut kantaansa muuttaa, jos vaihtoehtoinen kanta hänelle hyvin perusteltiin. Joissakin asioissa hän kuitenkin oli perääntymätön. Erästä merkittävää päivälehteä hän ei koskaan suostunut lukemaan syystä, joka saattaa jäädä ikuisesti selviämättä. Tiettävästi hän ei kuitenkaan tästä periaatteesta koskaan poikennut. 

Kuunnellessani kirjaston henkilökunnan puheita Tuula H. Laaksovirasta, minulle muistuu mieleen isotätini sanat. ”Hän on tainnu lähtiä siittä paremmasta ovesta. ” 

Antti Virrankoski
Eduskunnan kirjaston johtaja 2018-


perjantai 30. lokakuuta 2020

Tieto on perusoikeus

 


Eduskunnan kirjasto on ollut avoimena kaikelle kansalle yli sadan vuoden ajan. Perusajatuksena on, että kaikille tarjotaan mahdollisuus saada tietoa eduskunnasta, lainsäädännöstä ja päätösten taustoista. Kirjaston tehtävänä on ollut toimia oikeus- ja yhteiskunnallisena keskuskirjastona ja näin tukea eduskunnan toimintaan ja muuhun yhteiskuntaan liittyvää tutkimusta.

Avoimuutta on Suomessa aina pidetty äärimmäisen tärkeänä osana demokratiaa. Tämä ei ole pelkästään ideologinen arvovalinta vaan suomalaiseen tapaan eittämättä käytännöllinen ratkaisu. On luultavaa, että mahdollisimman laaja avoimuus herättää vähemmän kysymyksiä ja on näin vakaan yhteiskunnan tae. Kaikki suljettu ja salattu on aina kiinnostavaa, mikä herättää intohimoja, ja jotka edelleen saattavat johtaa yhteiskunnalliseen kuohuntaan.

Edellä kuvattu on syy sille, että medialle on taattu lähes rajattomat mahdollisuudet seurata eduskunnan toimintaa ja raportoida siitä. Tämä onkin luontevaa, sillä eduskunnassa käytetään maan korkeinta valtaa, jonka kansalaiset ovat kansanedustajille vaaleissa antaneet. Kansalaisilla on oikeus tietää, miten heidän antamaansa valtaa ja maksamiaan verorahoja käytetään.

Medialla on siis tärkeä tehtävä, jota se toteuttaa ajankohtaisuutisoinnin ja tutkivan journalismin keinoin. Politiikan pitkän aikavälin kehityskulut ja systemaattisempi analysointi on taas tieteellisen tutkimuksen pelikenttää. Tieteellisellä tutkimuksella on omat aikaa vievät metodinsa ja käytänteensä, joilla taataan saadun tiedon laatu ja tarkistettavuus.

Kansalaisella on siis monia tapoja seurata kansanvallan toteutumista. Kansalainen voi itse hankkia tietoa joko eduskunnan verkkopalveluista, käyttämällä eduskunnan palvelukanavia – kuten kirjaston ja arkiston tietopalvelua – tai käyttämällä kirjaston aineistoja paikan päällä. Toinen tapa on seurata median uutisointia politiikan uusista käänteistä. Kolmas väylä on seurata politiikan tutkimusta. Lisäksi on monia tapoja olla yhteydessä kansanedustajiin ja seurata poliittista keskustelua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, joka on monelle kansalaiselle luontevin tapa pysyä kartalla yhteiskunnallisista asioista.

Eduskunnan kirjasto on koko pandemia-ajan pyrkinyt palvelemaan kansalaisia parhaansa mukaan. Kirjaston- ja arkiston tietopalvelu ja kirjaamo ovat palvelleet jokaisena arkipäivänä tiedontarvitsijoita. Verkkosivuille on tuotettu sisältöä ja verkkokoulutuksia on pidetty. Toukokuusta lähtien kirjastosta on voinut noutaa ennakkotilattua aineistoa lainaksi arkipäiväisin kello 12-15 välisenä aikana.

Lokakuun alusta kirjaston tutkijainsalin käyttöoikeuden saaneet tutkijat ovat saaneet käyttää kirjaston asiakastiloja ja kokoelmia kirjaston aukioloaikoina. Median edustajilla on myös pandemia-aikana ollut pääsy seuraamaan eduskunnan toimintaa ja sama mahdollisuus haluttiin tarjota myös tieteelliselle tutkimukselle. Eduskunta pitää näin kiinni avoimen demokratian perusihanteista sekä käytännön tasolla että symbolisesti.

Tiedon saanti on keskeinen perusoikeus, mikä entisestään korostuu poikkeusaikana.

 

Antti Virrankoski

Eduskunnan kirjaston johtaja

 

perjantai 18. syyskuuta 2020

Onnekkuudesta, ystävyydestä ja ammatinvalinnasta

 


Tulla nähdyksi.

Mahdollisuus olla oma itsensä. 

Löytää itselleen tarkoitus.  


Nämä edellä mainitut asiat ovat meille kaikille tuiki tärkeitä asioita, joiden todellisen merkityksen ymmärtää ehkä vasta vuosien jälkeen. 

Kuten niin moni tällä alalla, en tiennyt päätyväni kirjastoon töihin. Pohjakoulutuksesta maantieteen alalta on ollut valtavasti merkitystä, mutta lopullinen alan valinta oli onnekkaiden sattumien summa. Vastavalmistuneena maantieteilijänä päädyin vuosituhannen alussa Tampereelle opiskelemaan informaatiotutkimusta ilman kovin selkeää kuvaa siitä, mitä tavoittelin. Tampereelle muutolla oli muitakin ns. ”ulkomusiikillisia” syitä, joiden ohella urasuunnittelu oli aika häilyväisellä pohjalla. 

Käänteentekevintä oli opintojen aloitus Tampereen yliopistossa. Nopeasti tajusin olevani hyvien ihmisten parissa – ihmisten, jotka olivat kiinnostuneita samoista asioista ja jakoivat kanssani samat arvot. Suurin tekijä oli ensimmäinen tapaamani henkilö, joka nopeasti tutustutti minut alan eetokseen, alan tärkeimpiin käsitteisiin ja välineisiin. Näistä ehkä keskeisin oli IRC, jonka kautta minulle avautui aivan uudenlainen kommunikaation maailma. IRC osoittautui monella tapaa käänteentekeväksi välineeksi sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti. 

Ystävystyimme nopeasti ja pikkuhiljaa olin päässyt sisään osaksi verkostoa, joka on kantanut minua tähän päivään saakka ja joka tuli silloin jäädäkseen. Ystäväni oli minulle samaan aikaan tutor ja mentor, joka avasi minulle oven ajatteluun, jonka olemassaoloa en ollut itsessäni ollenkaan havainnut. Ystäväni kasvatti minusta kirjastoihmisen ja virkamiehen.

Yhdessä opiskelimme, harjoittelimme tiedettä ja konferenssielämää.  Päädyimme joksikin ajaksi samaan työpaikkaankin. Yliopistossa luodut verkostot usein vaikuttavat suotuisasti työllistymiseen, josta tämäkin toimii esimerkkinä. Jossain vaiheessa tuntui, että puoli Tamperetta oli muuttanut Helsinkiin ja saman työnantajan leipiin. 

Muutaman vuoden jälkeen tiemme kollegoina erkaantuivat ja ystäväni palasi Tampereelle. Emme olleet enää päivittäin tekemisissä emmekä edes samassa kaupungissa. IRC (se alkuperäinen merkkipohjainen Internet Relay Chat) kuitenkin piti ystävyyttä ja ammatillista sparrausta edelleen yllä. Silloin tällöin tapasimme myös IRL, jolloin tutorius ja mentorius heräsivät jälleen henkiin. Itseään älykkäämmässä seurassa syntyy aina hyviä keskusteluja ja sain näiltä matkoilta aina uutta ajateltavaa ammatillisesti ja yhteiskunnallisesti – inhimillisiä aiheita unohtamatta. 

Vähitellen tapaamiset harvenivat ja yhteys Tampereelle heikkeni. Yleistason perustilanteet, maailma, elämä ja kaikki arkimeininki tuli siihen väliin. Semmoista se on.  

Ystäväni teki minusta kirjastoihmisen. Olin onnekas, kun hänet tapasin. Ja hänen kauttaan kaikki ne muut ihmiset ja ne asiat, jotka osoittautuivat hyviksi, luonteviksi ja tärkeiksi. Ei ole vähäpätöinen kohtaaminen se, joka antaa suunnan kohti arvojensa mukaista ammattia. 


Kiitos sinulle Ystäväni!

Antti Virrankoski
Kirjastoihminen