Parlamenttikirjasto

perjantai 13. joulukuuta 2019

EU-verkostojen koulutus Firenzessä 2.12-3.12.2019

Osallistuin Euroopan komission järjestämään 2-päiväiseen koulutustilaisuuteen Italian Firenzessä joulukuun alussa. Koulutusseminaari järjestettiin Palazzo dei Congressissa ; rakennuksessa, joka on peräisin 1800-luvulta. Koulutukseen osallistui yli 250 edustajaa eri EU-maista ja muutama EU:n ulkopuoleltakin. EU-tallekirjastoverkostosta käytetään englanninkielistä nimitystä European Documentation Centres, EDC.

Koulutusohjelma oli sangen monipuolinen. Ensimmäisenä päivänä esiteltiin Euroopan komission strategiset tavoitteet vuosille 2020-2024. Huomattavimpana voi mainita komission Richard Kuhnelin esittelemän European Green Dealin, jonka tarkoituksena on tehdä EU:sta ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä. Sen jälkeen seurasi esityksiä, joissa pohdittiin, miten EDC:t voivat paremmin palvella kehysorganisaatioitaan eli  useimmiten akateemisia yhteisöjä. Erityistä huomiota kiinnitettiin EDC:iden tarjoamien palveluiden saavutettavuuteen. Aihetta pohdittiin myös työpajoissa.

Toisena koulutuspäivänä EU:n Julkaisutoimiston Marina Tataram kertoi Publications office -portaalista. Sen jälkeen esiteltiin EU:n tarjoamia koulutusohjelmia opiskelijoille ja tutkijoille. Ehkä kiinnostavin osuus oli kuitenkin kuulla Moldovan Ghenadle Cojocarun ja Ukrainan Iryna Deuschlen esitykset maidensa EU-tietokeskusten toiminnasta. Molemmat korostivat kansalaisten kiinnostusta Euroopan unionia kohtaan. Kummassakin maassa järjestetään erilaisia keskustelutilaisuuksia liittyen EU:hun sekä tiedotetaan EU:n ajankohtaisista asioista. Ukrainassa on kiinnitetty huomiota myös nuorten koulutukseen; EU-tietokeskuksissa järjestetään kirjoittaja- ja esiintymiskoulutusta.

Itseäni eniten kiinnostanut osuus koulutuksessa oli ensimmäisen päivän lopuksi ollut EU:n historiallisten arkistojen esittely. The Historical Archives of the European Union (HAEU) sijaitsee Firenzen esikaupungissa Fiesolen kylässä Villa Salviati-nimisessä upeassa rakennuksessa. HAEU kuuluu organisatorisesti European University Instituteen, joka on opetus- ja tutkimusinstituutti jatkotutkintojen suorittamista varten. Tutkimus kohdistuu yhteiskuntatieteisiin eurooppalaisesta näkökulmasta.

HAEU perustettiin vuonna 1984 EU:n instituutioiden keskusarkistoksi. Sen tarkoituksena on säilyttää EU:n eri instituutioiden asiakirjoja sekä tarjota niitä tutkimuksen käyttöön. Sääntönä on 30 vuoden aikaraja; sen kuluttua asiakirjat ovat julkisia yleisölle. Arkistoa käyttää vuosittain yli 800 tutkijaa, joista noin 120 on uusia.

Kullakin EU:n instituutiolla (toimielimellä) on oma arkistonsa, josta arkistot sitten lähetetään HAEU:un. Aineistoja on kertynyt jo yli 5200 metriä. Niitä on digitoitu noin 20 % ja työ jatkuu. Tällä hetkellä seuraavien instituutioiden (edeltäjineen) arkistot sijaitsevat HAEU:ssa: Euroopan parlamentti, Euroopan unionin ministerineuvosto, Euroopan komissio, Euroopan unionin tuomioistuin, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, Talous- ja sosiaalikomitea, Euroopan investointipankki, Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus sekä Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö.

Paitsi toimielinten niin HAEU:lla on oikeus kerätä myös yksityisiä arkistoja korkeilta EU-virkamiehiltä sekä Euroopan parlamentin jäseniltä. Tällä hetkellä niitä on kertynyt yli 160 arkistoa. Tunnetuimpina voi mainita seuraavat Euroopan yhteisöjen ja unionin merkkihahmot kuten Alcide de Gasperi, Pierre Uri, Piero Malvestiti, Max Kohnstam, Jacques Delors , Romano Prodi sekä Altiero Spinelli. Edellä mainittujen lisäksi kokoelmiin kuuluu myös Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien kuten sosialisti- ja liberaaliryhmän arkistot.


Tommi Peuhkurinen
Tietoasiantuntija




















perjantai 22. marraskuuta 2019

Leo Mechelin

Kuvalähde: Land och Stad 25.2.1891
Leo Mechelinin syntymästä tulee 24.11. kuluneeksi 180 vuotta. Mechelin tuli tunnetuksi valtiomiehenä ja talouselämän vaikuttajana, mutta oli myös muun muassa perustamassa Helsingfors Dagbladia ja Nokia-yhtiötä, toimi Suomen Yhdyspankin johtokunnassa ja Helsingin ensimmäisen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Mechelin oli liberaali, porvari, laillisuusmies ja teki töitä naisen aseman ja rauhan puolesta. Kenraalikuvernööri Bobrikov karkotti Mechelinin maasta vuosiksi 1903–1904, koska tämä osana perustuslaillisten rintamaa vastusti Suomen autonomian rajoittamista. Tämä ei kuitenkaan estänyt Mechelinin työtä sen puolesta, mitä hän piti tärkeänä. Työ venäläistämistoimia vastaan ja Suomen autonomisen aseman puolesta jatkui karkotuksesta huolimatta eikä hänen vaikutusvaltansa ollut sidottu virka-asemaan. Kielitaitoisena ja seurapiiritapoihin oppineena Mechelin kirjoiti useita julkaisuja kansainvälisiin julkaisuihin ja käytti henkilökohtaisia suhteitaan edistääkseen tietoisuutta Suomen tilanteesta muualla Euroopassa.

Eduskunnan arkistossa on mahdollisuus sukeltaa sortoajan tunnelmiin Mechelinin kokoelman kautta. Kokoelmassa on lehtileikkeitä, kirjasia ja lentolehtisiä vuosilta 1896–1910. Mechelinin kokoelmaan ajallisesti liittyy myös kokoelma sortovuosien kirjallisuutta, joissa lentolehtisiä ja julistuksia on vuosilta 1899–1920. Vaikka vuodet ovat kellastuttaneet ja haperoittaneet paperia, ovat sanat säilyttäneet latautuneisuutensa. Aikalaisten huoli venäläistämistoimista Suomessa on tallentunut lehtisiin, joita on aikanaan julkaistu myös ulkomaisissa julkaisuissa. Mechelin teki viimeisinä vuosinaan työtä rauhan puolesta osallistumalla rauhankongresseihin 1910 ja 1912. Maailmansotien syttymistä ja Suomen itsenäistymistä hän ei kuitenkaan ehtinyt näkemään, sillä 26.1.1914 Leo Mechelin kuoli. Mechelinin vaikutus tuntuu kuitenkin edelleen.


Johanna Torretta

Lähteet:
Stubb, Elisabeth 2018. Leo Mechelin. Senaattorin elämäntarina Nokian perustamisesta sortovuosiin ja naisten äänioikeuteen. Into, Helsinki.

perjantai 1. marraskuuta 2019

Hänet olisin halunnut tuntea

Työyhteisö koostuu työntekijöistä, yksilöistä, työtavoista, persoonista ja tarinoista, eli toisin sanoen ihmistä ja heidän välisestä vuorovaikutuksesta. Jokaisesta ihmisestä jää työyhteisöön jälki ja jokaisen jättämä jälki on omanlaisensa. Lähes 150 vuotta vanhassa työyhteisössä jälkiä on jätetty paljon ja ne vaikuttavat nykyisyydessä eri tavoin. Jotkut muistetaan nimeltä tai kasvoilta ja joistakin on kirjoitettu historiankirjoihin. Joistakin löytyy jälkiä nykyajan tietoverkoista ja toisista on merkintä matrikkelissa. Jonkun jälki näkyy luettelointi- tai diaarimerkintöinä, hyllyyn saatettuna kirjana, jo nyt emeritusvaiheeseen edenneelle asiakkaalle myönnettynä kirjastokorttina tai vuosikymmeniä sitten kirjoitetun kirjaston kertomukseen painettuna tilastomerkintänä. Jokainen on kuitenkin vaikuttanut toiminnallaan työtoverina työyhteisön jokaisen jäseneen, jotka edelleen ovat tietoisesti tai tiedostamattaan jatkaneet entisen kollegansa vaikutusta eteenpäin. Kaikilla on ollut paikkansa puolitoistasatavuotisessa yhteisessä työprosessissamme.

Näiden ajatusten ääreen pysähtyy silloin, kun joku entinen jo vuosikymmeniä sitten työuransa päättänyt kollega menehtyy. Anna-Maija Kurikka työskenteli Eduskunnan kirjastossa vuosikymmeniä, kunnes jäi ansaitulle eläkkeelle vuonna 1994. Ura alkoi 1.1.1958 harjoittelijana. Sittemmin hän ehti toimi kirjastossa monissa tehtävissä kirjastossa johtaen luettelointi- ja bibliografiatyötä, tehden sanastotyötä ja kaukopalvelua, minkä lisäksi hän toimi ylikirjastonhoitajan sijaisen tehtävissä. Harjoittelijasta ylikirjastonhoitajan viransijaiseksi. Varsin vaikuttava urapolku!


Tarkka, tiukka ja sydämellinen

Työtoverina häntä on kuvaitu mitä sydämellisimmäksi ja avoimeksi ihmiseksi, joka toisaalta osasi tarpeen tullen olla hyvinkin tiukka etenkin omaan toimintakenttäänsä liittyvän laadunvalvonnan suhteen. Tästä esimerkkinä on eduskunnan kirjaston asiasanasto EKS, joka on alalla varsin ainutlaatuinen laajuudeltaan ja laadultaan ja jonka kehittäminen oli Anna-Maijan yksi päätehtäviä. Tiedonhaun kannalta EKS oli ajalla ennen Internetiä vertaansa vailla oleva ja välttämätön väline. Tuolloin kirjastolla oli aivan erityinen rooli tiedon tarvitsijan ja tiedon lähteiden välillä. Kirjasto oli usein ainoa väylä etsiä tietoa, mikä voi olla nykypäivän silmin katsottuna hieman hankalaa hahmottaa. Kyseinen asiasanasto on elää edelleen osana nykykirjaston hakupalveluita ja hyllyjärjestystä.

Lukiessa Anna-Maijan käymää kaukopalvelukirjeenvaihtoa käy ilmi, miten vähän maailma on muuttunut. Samat kirjastot käyvät keskenään samoja keskusteluja, tiedustelevat ja pyytävät lainaan aineistoa samaan tapaan kuin nykyäänkin. Viestintävälineet ovat toki aivan toiset ja viestintäkin varsin muodollista. Harvoin tänä päivänä näkee viestiä, jossa ”mitä kohteliaimmin pyydämme saada ilmoittaa” jostakin asiain tilasta. Kirjeet ovat todennäköisesti koneenkirjoittajan puhtaaksi kirjoittamia, siististi allekirjoitettuja ja toisinaan Eduskunnan kirjaston leimalla varustettuja. Nimen selvennyksessä mainitaan usein oppiarvo – luonnollisesti.


”Tunsi kaikki mahdolliset ihmiset”

Suomalaista kirjastoverkkoa hän palveli mm. luomalla vuonna 1972 Kotimaisen kaukopalvelun oppaan, joka toimi pitkään maan kaukopalvelijoiden toiminnan ohjenuorana. Anna-Maija toimi 1960-luvulla Suomen tieteellisen kirjastoseuran hallituksessa ja myöhemmin 80-luvulla seuran varapuheenjohtajana. Lisäksi hänen uraltaan löytyy merkintä mm. toimisesta Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kirjaston, sittemmin Opiskelijakirjastona ja nyttemmin Helsingin yliopiston Kaisataloon sulautuneen kirjaston neuvottelukunnan jäsenyydestä, yleisten kirjastojen asiaa ajavan Kirjastolehden neuvottelukunnan varapuheenjohtajuudesta, Kirjastopalvelu Oy:n johtokunnan jäsenyydestä sekä Suomen kirjastokokoustoimikunnan jäsenyydestä.

Kirjastoalan kansainvälisyys näkyi myös Anna-Maijan työurassa. Erityisesti Pohjoismaiset yhteistyöfoorumit tulivat tutuksi 1970-luvun aikana. Näistä keskeisin vaikuttaisi olleen Pohjoismaiden tieteellinen kirjastoseura, jonka toiminta on sittemmin muovautunut pohjoismaisten tieteellisten kirjastoseurojen väliseksi yhteistyöverkostoksi. Kiintoisana yksityiskohtana mainittakoon tutustuminen Ultunan maatalouskorkeakoulujen kirjastoon Ruotsissa vuoden 1976 syksyllä. Lisäksi hän oli mukana suunnittelemassa kirjastoalan suurinta kansainvälistä IFLA-konferenssia vuonna 1975 Oslossa.

Anna-Maijalla oli laajat verkostot myös eduskunnassa eri osastoja, ammattiyhdistysliikettä ja aina kanslian johtoa myöten. Yhteiskunta oli erilainen ja eduskunta työyhteisönä ilmeisen toisenlainen, huomattavasti hierarkkisempi kuin nykyään. Tuolloin oli erityisen tärkeätä tuntea oikeita ihmisiä oikeilta paikoilta myös siksi, että kirjasto oli eduskunnan kansliasta erillinen yksikkö, jolloin luontevia yhteyksiä talon muihin toimintoihin ja toimijoihin oli nykyistä vähemmän.


Tyylikäs kirjastoammattilainen Kuplassaan

Anna-Maija oli intohimoinen valokuvaaja ja matkailija, joka kertoi yksityiskohtaisesti ja elävästi matkoistaan maailman katolle ja eri mantereille. Erityisesti henkilökunnalle jäi mieleen matka Etelämantereelle, jossa retkikunta koki haaksirikon ja pelastettiin lopulta Buenos Airesiin, josta hankittua uutta vaatekertaa Anna-Maija kuvaili työtovereilleen niin elävästi, että asia muistetaan vielä vuosikymmenten jälkeen. Ylipäätään hänellä oli taito kertoa tavallisista arjen asioista kuten sauvakävelystä tenholla, jolla tarina iskostui lähtemättömästi kuulijan mieleen.

Kuin kirsikkana kakun päällä, Anna-Maijalla oli usein allaan aito 50-luvun VW Kupla, jolla hän tyylikkäästi kaartoi eduskunnan pysäköintialueelle kädellään suuntamerkkiä näyttäen. Kuplan hän oli kenties hankkinut uutena aloittaessaan virkauransa. Auton väri ei valitettavasti ole tallentunut työyhteisön muistiin. Sodan jälkeistä yhteiskuntaa tarkasti analysoiva realisti veikkaisi mustaa tai korkeintaan viininpunaista. Mielikuvitus kuitenkin ohjaa kohti iloisen vihreää tai oranssia Volkkaria.

Anna-Maija lähti eläkkeellekin tyylillä. Läksiäiset pidettiin Kaisaniemen Talvipuutarhassa. Koko valtava ja näyttävä keisarin aikainen tila oli varattu tätä tilaisuutta varten. Aikalaiset kertovat, että juhlat olivat ikimuistoiset. Hänen viimeisin työhuoneensa oli sattumalta sama huone, jossa Eduskunnan kirjasto palveli asiakkaita väliaikaisena kesäkirjastona kesällä 2019.

Onneksi kirjastossamme on vielä Anna-Maijan aikalaisia, jotka todistavat erittäin pidetystä, sydämellisestä ja helposti lähestyttävästä työtoverista. Itse en tietääkseni Anna-Maijaa koskaan tavannut, mutta näiden muisteloiden myötä toivon, että olisin. Nyt voin vain osaltani pyrkiä jatkamaan sitä hyvää, jonka hän on aikanaan vastaanottanut ja edelleen jakanut.

Tämä kirjoitus pohjautuu nykyisten ja entisten Eduskunnan kirjaston työntekijöiden muistikuviin Anna-Maijasta. Kiitokset teille kaikille!

Antti Virrankoski
Eduskunnan kirjaston johtaja


Anna-Maija Kurikka Telexin ääressä 1970-luvun alussa*

Anna-Maija Kurikka 1931-2019
Eduskunnan kirjaston palveluksessa 1.1.1958 - 28.2.1994

*Valokuva: Olavi Laine/Eduskunta

tiistai 1. lokakuuta 2019

Miina Sillanpää ja kansalaisvaikuttaminen

***
Sisäministeriö suosittaa lokakuun ensimmäisenä päivänä liputusta Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen kunniaksi. Liputtamisen ajankohdaksi on valikoitunut kyseinen päivä, sillä vuonna 1906 lokakuun ensimmäisenä päivänä tulivat voimaan valtiopäiväjärjestys ja vaalilaki, jotka antoivat kansalaisille täydet poliittiset oikeudet. Uuden järjestyksen ja lain myötä äänioikeutettujen määrä moninkertaistui ja poliittinen vaikuttaminen tuli mahdolliseksi kansalaisille yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella. (Vahtola 2003, 278.) Uudistuksen myötä eduskuntaan valittiin ensimmäisenä vaalikautena 19 naista, joukossa Miina Sillanpää. Hän istui eduskunnassa kaikkiaan 38 valtiopäivät ja toimi useissa valiokunnissa. Saipa vuonna 1949 hyväksytty kotiapulaislaki liikanimensä ”Lex Miina” juurikin tämän naisten ja lasten oikeuksien puolustajan mukaan. (Korppi-Tommola 2016,70.) Miina Sillanpään matka torpan tytöstä ministeriksi on oivallinen osoitus siitä, miten halu muuttaa maailmaa paremmaksi saa aikaan myös todellista muutosta.

Miina Sillanpään henkilöarkisto on talletettuna Työväen arkistoon. Eduskunnan arkistoon on talletettuna Sillanpään toiminta eduskunnassa kansanedustajan roolissa. Digitoituina ovat muun muassa valtiopäiväasiakirjat, jotka ovat kaikkien saatavilla eduskunnan sivuilta Avoimen datan osiosta. Sillanpään yhteiskunnallista toimintaa voi lähestyä kirjaston kokoelmassa olevien teosten kautta, jolloin hänen aktiivisuutensa palvelijoiden aseman kohentamiseksi tulee esille. Sillanpään teoksia löytyy kirjaston Selma-hakupalvelun kautta.

Tervetuloa tutustumaan!

Johanna Torretta

Kansalaisvaikuttamisesta lisää tietoa löydät Eduskunnan kirjaston koulutusaineistosta:


Lähteet:

Korppi-Tommola, Aura 2016: Miina Sillanpää. Edelläkävijä. SKS, Helsinki.

Vahtola, Jouko 2003: Suomen historia. Jääkaudesta Euroopan unioniin. Otava. Helsinki.

Valtioneuvosto

Eduskunta

Verkkojulkaisu painetusta kirjasta: Yksi kamari – kaksi sukupuolta : Suomen eduskunnanensimmäiset naisetSamassa teoksessa luku:  Miina Sillanpää – sillanrakentaja


***[Ministeri Miina Sillanpää tuo eräitä hallituksen esityksiä eduskunnalle vuoden 1927 valtiopäivillä]

perjantai 20. syyskuuta 2019

Historiaselvitys koskee myös eduskuntaa


****

Toimittaja Unto Hämäläinen kirjoitti 31.8.2019 Helsingin Sanomissa siitä, miten heikosti Suomen historian yleisesityksissä huomioidaan punaisen Karjalan suomalaisiin 1930-luvulla kohdistunut terrori. Karkean arvion mukaan jopa 20 000 suomalaista olisi menettänyt henkensä Stalinin kauden teloituksissa tai vankileireillä. Liian monet kohtalot ovat yhä jääneet hämärän peittoon.

Sekä tasavallan presidentti että pääministeri yhtyivät Hämäläisen vetoomukseen naapurivaltioiden välisen selvitystyön tarpeesta. Muutamat tutkijat huomauttivat julkisuudessa, että aihepiiriä on toki tutkittu, mikä ei poista perinpohjaisemman selvitystyön tarvetta.

Kansallisarkisto on nyt valtioneuvoston pyynnöstä aloittamassa esiselvitystyötä, jossa arvioidaan lisätutkimuksen tarvetta ja sen edellyttämiä resursseja. Tämä on erinomainen asia. Historiallisen tiedon tarpeeseen on reagoitu esimerkillisellä ripeydellä.

Selvitystyön tarve koskee myös Suomen eduskuntaa. Keväällä 1918 sisällissodan loppumelskeissä Neuvosto-Venäjälle pakeni SDP:n entisiä ja istuvia kansanedustajia. 1920-luvulla itärajan ylittäneet vasemmistolaiset kansanedustajat olivat yleensä kärsineet Suomessa poliittisen tuomion. Lapualaisvuosina muutamat entiset edustajat kyyditettiin itärajalle ja pakotettiin naapurin puolelle.

Tausta kansanedustajana Suomessa auttoi useimpia siirtolaisia sijoittumaan kohtuullisen merkittäviin tehtäviin joko punaisessa Karjalassa tai Moskovassa. Kansanedustajuus ei kuitenkaan suojellut vainolta 1930-luvun puolivälin jälkeen, kun bolševikkien kansallisuuspolitiikkaa kääntyi vähemmistökansallisuuksia vastaan. 

Eduskunnan ylläpitämässä kansanedustajamatrikkelissa on yhä puutteelliset tiedot kuolinajasta ainakin 12 Neuvosto-Venäjälle jääneen henkilön kohdalla. Kaikki heistä eivät menehtyneet terrorin uhreina. Valppaat kansalaiset lähettävät aika ajoin täydennystä matrikkelitietoihin toki myös ihmetellen, että edes kansanedustajien kohtalot eivät ole selvillä. Yritetty on, mutta suomalaisilla lähteillä ei ole päästy tämän pidemmälle.

Joni Krekola


**** Tänä vuonna julkaistu Ossi Kamppisen tietokirja Palkkana pelko jakuolema on vaikuttanut historiaselvityksen käynnistämiseen. Teoksessa kerrotaan myös joidenkin Suomen eduskunnan entisten jäsenten kohtaloista.

perjantai 13. syyskuuta 2019

Turun Eurooppa-foorumi 29.8.-30.8.2019

Turussa järjestettiin järjestyksessään toisen kerran Eurooppa-foorumi elokuun lopussa. Eurooppa-foorumin tarkoitus on edistää avointa, tutkittuun tietoon perustuvaa keskustelua kansalaisten ja päättäjien kesken. Eurooppa-foorumi toimii alustana yhteiskunnalliselle keskustelulle, jossa pohditaan Suomen tämän hetkistä ja tulevaa roolia Euroopassa ja Euroopan Unionissa pidemmän aikavälin perspektiivistä. Eurooppa-foorumissa tapaavat ihmiset elämän eri osa-alueilta: eri näkemyksiä edustavat poliittiset päättäjät, kansalaisjärjestöt, elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt, asiantuntijat ja kansalaiset.

Kesäisen lämmin sää suosi runsasta osanottajajoukkoa Turun eri tapahtumalavoilla, joista tärkeimmät olivat Vähätori ja Eurooppatori Pääkirjaston sisäpihalla.  Ilmaisia ja avoimia tapahtumia oli yhteensä yli 50. Lähes kahden sadan asiantuntijan ja vaikuttajan kanssa keskustelemassa oli 6000 osallistujaa niin paikan päällä kuin verkon välityksellä. Runsaasta tarjonnasta valitsin itseäni kiinnostavia keskustelutilaisuuksia, joista esittelen tässä blogissa kolme teemaa: EU:n ja Afrikan suhde, EU ja Suomen turvallisuus sekä EU:n tulevaisuus.

Kehitysyhteistyöministeri Ville Skinnari piti ansiokkaan esityksen EU:n ja Afrikan välisestä suhteesta. Rinteen hallitus on ensimmäinen hallitus, joka on laatinut erityisen Afrikka-strategian. Afrikan valtava potentiaali tulisi nähdä muuna kuin kehitysyhteistyökumppanina. Suhteita tulisi monipuolistaa; Skinnari mainitsi erityisesti kauppaa tukevan kehitysyhteistyön; aid for trade.


YK:n päätöslauselmalla vuodelta 2015 oli tarkoitus poistaa äärimmäinen köyhyys. Siinä ei ole onnistuttu, muun muassa pitkittyneiden konfliktien ja talousvaikeuksien vuoksi. Afrikan teollistuminen on vasta alussa. On kuitenkin syytä muistaa, että useat Afrikan maat eivät ole vielä lähteneet edes hiilipohjaiselle tielle, kun muualla siitä jo luovutaan. Toki 55 Afrikan maahan mahtuu monenlaisia kehitystilanteita, esimerkiksi Senegal ja Tansania ovat voimakkaasti kasvavia talouksia.

Mantereesta tulee maailman suurin sisämarkkina, mikäli vapaakauppa saadaan käyntiin. Mistä siis lisäkasvua? Panostamalla naisiin. Naisyrittäjyys onkin vahvasti nousussa. Sukupuolten välinen tasa-arvo, naisiin kohdistuvan syrjinnän vähentäminen, syntyvyyden säännöstely (esim. Nigeriassa syntyy 7 miljoonaa lasta vuosittain) ovat teemoja, joita pitää korostaa jatkossa.

EU on ollut aika näkymätön toimija Afrikassa. Jäsenmailla on ollut taipumus hoitaa kahdenvälisesti suhteensa Afrikan suuntaan. Suurvallat kamppailevat Afrikan luonnonvaroista; erityisesti Kiina, USA ja Intia. Tästä osoituksena Kiinan poliittinen johto on käynyt 79 kertaa Afrikassa 2000-luvulla! Siksi Afrikka tulisi nostaa strategiseksi kumppaniksi sekä EU:lle että Suomelle.

Kansanedustaja Ilkka Kanerva ja europarlamentaarikko Ville Niinistö keskustelivat EU:sta ja Suomen turvallisuudesta. Moderaattorina toiminut Heikki Paloheimo alusti keskustelua luettelemalla kansainvälisen politiikan ongelmia: ilmastonmuutos, pakolaisvirrat Afrikasta, geopolitiikka, voimapolitiikka, jäätyneet konfliktit sekä kansallisvaltioajattelu tekevät paluuta. Kanervan näkemyksen mukaan maailmanpolitiikkaa ohjaa kolme toimijaa: USA, Kiina ja Venäjä. EU on jäänyt kulisseihin. Näin ollen EU työntää Venäjää Kiinan syliin. Kolmion (USA, Kiina, Venäjä) tilalle pitäisi saada neliö (+EU). EU:n edustamille arvoille olisi suuri kysyntä turvallisuuspoliittisessa asetelmassa. Suomelle jäi EU:n huippuvirkojen jaossa luu käteen.

Ville Niinistö puolestaan korosti maailman monimutkaisuutta; yksi tapa toimia on USA:n, Kiinan ja Venäjän harrastama uhittelu. EU:lla on puolestaan voimaa ihmisoikeuksien ja demokratian saralla. EU on edelleen isoin talousalue. Venäjän tekee arvaamattomaksi se, että se on niin heikko. Esimerkiksi Krimin valtaus ei ole kestävä tie. EU:n ongelmana on, että päätöksiin ei päästä eikä sitä kautta toimintaan. Suomen osalta Niinistö jatkoi, että mietimme liikaa keksittyjä ongelmiamme; meitä ei uhkaa maahanmuutto vaan suhtautumisemme siihen.

Kanerva peräänkuulutti enemmän Euroopan unionin yhteistä ulkopolitiikkaa. 1 ääni on tehokkaampi kuin kaikkien 28 jäsenvaltioiden äänet. Suomen ei tule heristellä sormeaan muille maille, kuten presidenttikin on todennut. Kanervan mielestä pelkkä arvopohjainen ulkopolitiikka ei riitä, vaan etujen tasapainoa on etsittävä. YK:stakaan ei ole nykytilanteessa isoa apua, koska YK:n pääsihteeri Guterres ei ole saanut järjestön toimintaa tehostumaan.

Niinistö puolestaan näki vuonna 2001 aloitetun terrorismin vastaisen sodan virheenä, koska siinä läntinen maailma lähti taisteluun omien periaatteidensa vastaisesti. Suomen (ja EU:n ) etu on, että kansainvälisiä pelisääntöjä noudatetaan. Ihmiset haluavat tutkitusti pysyä kotiseuduillaan, siksi olisi autettava kehittyviä maita jaloilleen. Positiivisena esimerkkinä hän mainitsi Kenian, joka on jo vuonna 2020 täysin uusiutuvan energian maa. Toisaalta Euroopassa tarvitaan myös työvoimaa, mihin työperäinen maahanmuutto on ratkaisu. EU:n tulee auttaa Afrikkaa siten, ettei sieltä tarvitse lähteä hakemaan turvapaikkaa.

Lopuksi Kanerva muistutti ETYJ:in merkityksestä, sen malli on edelleen toimiva ja ajankohtainen. Maahanmuuttopolitiikkaa on hoidettava yhteistyöllä, koordinoidusti, ei erillisillä jäsenvaltioilla.

Euroopan unionin tulevaisuudesta keskustelivat perjantaina 30.8 EU-komissaari Jyrki Katainen sekä europarlamentaarikot Miapetra Kumpula-Natri, Sirpa Pietikäinen, Henna Virkkunen, Elsi Katainen, Eero Heinäluoma ja Heidi Hautala.

Jyrki Katainen esitteli 6 kehitysteemaa Euroopan unionille. Ensimmäisenä kiertotalous, jossa EU on johtava toimija. Toisena keinoäly. Kiinassa kaikki yksityinen tieto on valtiollista, USA:ssa ei ole juurikaan sääntelyä, EU:ssa puolestaan tarjotaan palveluita, mutta eettisesti kestävällä tavalla ja pelisäännöillä. Kolmantena puolustus- ja turvallisuusulottuvuuden kehittäminen, esimerkkinä finanssimarkkinoiden algoritmien manipuloinnin torjunta. Neljäntenä oikeusvaltion periaate, josta Katainen mainitsi huolestuttavina esimerkkeinä Puolan ja Unkarin. Viidentenä yhteistoiminta Afrikan kanssa, kumppaniperiaatteella ja yritystoimintaa lisäten. Ja viimeisenä, kuudentena teemana, EU:n on toimittava monenkeskisen yhteistyön ankkurina toisin kuin esimerkiksi Trumpin USA:n vahvimman valtion valtapolitiikka.

Muut panelistit olivat Kataisen teemojen kanssa hyvin samoilla linjoilla. Virkkunen mainitsi lisäksi ilmastonmuutoksen, digitalisaation, koulutuksen, kyberturvallisuuden sekä ulkorajat Hän korosti myös naisen oikeutta määrätä omasta kehostaan. Pietikäinen totesi kiertotalouden olevan keino ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kumpula-Natri puolestaan korosti aiempien lisäksi globaalin talouden vaikutuksia. Työolot ja työ yleensäkin on keskeistä. Ihmisten tuki EU:lle on tärkeätä legitimiteetin kannalta, sisäistä jakautumista on pyrittävä välttämään.

Elsi Katainen muistutti kauppayhteisön tärkeydestä, etenkin kun WTO on heikentynyt viime aikoina. Heinäluoma korosti Kumpula-Natrin tavoin globalisaation hallintaa, toisille voi jäädä luu käteen, koska palkat ovat liian alhaiset. Hautala puolestaan mainitsi uhittelevat autokraatit kuten Bolsonaron Brasiliassa, Putinin Venäjällä ja Erdoganin Turkissa. Heidän tarkoituksenaan on irtautua sääntöperustaisesta järjestyksestä.  EU on kestävän kehityksen edelläkävijä; jopa veturi ekonomisti Jeremy Sachsin mukaan. Kauppapolitiikka on sopeutettava kestävään kehitykseen. Jos sääntöjä ei EU:n sisällä noudateta, niin siitä on seurattava sanktioita. Jyrki Katainen lisäsi tähän, että komission lakialoite EU-rahoituksen jäädyttämisestä sääntöjen rikkojille on parhaillaan käsittelyssä unionissa.

Teksti ja valokuvat: Tommi Peuhkurinen

perjantai 6. syyskuuta 2019

Syysblogi

Valokuva: Päivi Erkkilä

Eduskunnan istuntokausi on nyt käynnistynyt. Kirjastokin on jälleen avannut ovensa sisäänkäynnin muutostöiden aiheuttaman kesätauon jälkeen. Kesäkuukausina asiakkaita palveltiin väliaikaisessa kesäkirjastossa, jossa asiakkaita kävikin koko kesän ajan ilahduttavan paljon. Kirjastolle oli tärkeätä tarjota tiedontarvitsijoille mahdollisimman hyvä palvelu ja pääsy tarvittavaan aineistoon myös poikkeustilanteessa. Monelle kirjaston mittavaa aineistoa hyödyntävälle tutkijalle järjestelymme tuli todella tarpeeseen. Kesäkirjasto saikin tästä paljon kiittävää palautetta, mikä luonnollisesti ilahduttaa meitä ja osoittaa kirjastotyön tärkeyden jälleen kerran. Arvostamme asiakkaitamme tekemällä asioita, joita asiakkaamme arvostavat!

Eduskunnan syksy tulee tälläkin kertaa olemaan mielenkiintoinen. Uusi eduskunta on aina uusi eduskunta ja nyt se pääsee aloittamaan toden teolla ensimmäinen täyden istuntokautensa. Uusia edustajia on poikkeuksellisen paljon ja ministeriaitionkin kasvot ovat lähes tyystin vaihtuneet. Kirjaston hallituksessa on myös uusia kasvoja, joskin puheenjohtajana jatkaa edelliseltä kaudelta kansanedustaja Pauli Kiuru (kok).

Kirjaston ensimmäinen aukioloviikko on näyttänyt, että asiakkaat ovat löytäneet meidät uudestaan, mikä ilahduttaa meitä suuresti. Tästä on ilo jatkaa kohti edessä siintäviä vuodenaikoja, joista ensimmäisenä saapuu syys.

Tervetuloa eduskunnan ja kansalaisten yhteiseen kirjastoon!

Antti Virrankoski
Kirjastonjohtaja

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Muutoksen tuulia kirjastoalalla


Yhteiskunnallisen tiedon kirjastoverkosto järjesti 9.5.2019 työpajan otsikolla Kirjastot ja tietopalvelut muutoksessa. Tavoitteena oli keskustella ja koota tietoja kirjastoissa ja tietopalveluissa tapahtuneista ja meneillään olevista muutoksista.

Työpajan osallistujat edustivat kymmentä eri organisaatiota ja kolmea eri kirjastosektoria: erikoiskirjastoja, yliopistokirjastoja ja ammattikorkeakoulukirjastoja. Lisäksi mukana oli osallistujia yksiköistä, joiden toiminta painottuu tietopalveluun tai arkistotyöhön.

Lähtökohtana työpajan keskustelulle ja asioiden kirjaamiselle oli viisi teemaa: 1) Organisaation muutokset, 2) asiakas- ja tietopalvelu sekä näihin liittyvät tietosuojakysymykset, 3) viestintä ja markkinointi, 4) kouluttautuminen ja osaamisen kehittäminen sekä 5) uudet palvelut ja toiminnot.
Kerromme tässä lyhyesti joistakin työpajassa esiin nousseista seikoista, jotka kertovat muutoksen tuulista kirjastoalalla.

perjantai 10. toukokuuta 2019

Kansa on puhunut, pulinat pois!

Eduskunnan kirjaston suosittu vaalimainosnäyttely ”Me haluamme luvata kaikkea hyvää kaikille” päättyi huhtikuun lopussa. Esillä oli teemoittain ryhmitelty otos kirjaston vaalimainoskokoelmasta, jonka vanhimmat mainokset ovat 1950-luvun alusta. Näyttelyvierailla oli mahdollisuus äänestää suosikkiaan sekä teematauluista että yksittäisistä vaalimainoksista.

Kaksi näyttelyn suosituinta teemataulua olivat ”Ikinuoret konkarit” sekä ”Tyylillä eduskuntaan!”. Edelliseen oli koottu pitkäaikaisimpien kansanedustajien (mm. Ilkka Kanerva, Pertti Salolainen, Erkki Tuomioja, Paavo Väyrynen) ensimmäisiä vaalimainoksia. ”Tyylillä eduskuntaan!” oli puolestaan kokoelma persoonallisimpia vaalimainoksia. Pronssille kisassa jäi ”Meillä on (liikaa) asiaa!”, jossa katsoja saattoi todeta, että visuaalisesti onnistunut vaalimainos ei synny pelkästään asiasisältöjen tai runsaan kuvituksen varaan.

Teematauluun ”Tyylillä eduskuntaan!” sijoitettu Kati-Erika Timperin mainos vuodelta 2015 valittiin näyttelyn onnistuneimmaksi yksittäiseksi vaalimainokseksi. Idea paperinukke-ehdokkaasta oli raikas, hauska ja tyylikkäästi toteutettu. Vaatteet ja paperinuken kannettavaksi asetettavat esineet toivat esiin ehdokkaan koulutustaustaa sekä järjestötyön kokemusta (maanpuolustus, Martat).

Benin tiimin vaalidiskoon houkutellut Ben Zyskowiczin mainos vuodelta 1987 sijoittui äänestyksessä toiseksi. Kolmanneksi jätettiin RKP:n kuuluisa kuva parittelevista leppäkertuista vuodelta 1999: ”Tillsammans blir vi flera, tillsammans kan vi göra mera!”.

Äänestykseen osallistuneiden kesken on arvottu kolme kirjapalkintoa. Ne toimitetaan voittajille syys-lokakuun vaihteessa, kun Susanna Virkin kirjoittama tietokirja Politiikan kuvia. Kansaedustajaehdokkaiden vaalikuvien tulkintaa valmistuu.

Kiitos kaikille osallistujille ja onnea voittajille!

Joni Krekola 

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Tervetuloa eduskuntaan!


Eduskunnan kirjaston tärkeimmät asiakkaat kansanedustajat aloittelevat parhaillaan työtään uudessa kokoonpanossa. Kirjaston ainutlaatuinen tehtävä ja toimintaympäristö korostuvat jälleen uudella tavalla, kun lähes puolet ydinasiakkaista vaihtui ja koko eduskunnan toiminta järjestäytyy uudelleen. Näin tuskin käy monessakaan työpaikassa.

Vaalien aikana arvostus edustajien työtä kohtaan nousee entisestään. Ensin tehdään valtavasti töitä vaalikentillä ja ollaan alati valmiita keskusteluihin, haastatteluihin, vaalikoneisiin vastaamiseen samalla kun monet luottamustehtävät vielä jatkuvat. Sitten lopulta vaalipäivänä tulevaisuus ratkeaa muutamassa hetkessä suuntaan tai toiseen. Kaiken tuon nähneenä on entistä kirkkaampana mielessä, miksi eduskunnan kanslian virkamiehen tärkeimpänä tehtävänä on tukea kansanedustajien työtä ja mahdollistaa eduskunnan tehtävä.

Eduskunnan kirjasto palvelee eduskuntaa sille laissa määritellyllä tavalla toimialaansa kuuluvin tavoin, toimii eduskunnan keskusarkistona sekä julkisena oikeudellista tietoa, yhteiskuntatietoa ja eduskuntatietoa välittävänä keskuskirjastona. Kirjastolla on siis erityinen rooli tarjota tietoa eduskuntatyöstä kansalaisten, tutkimuksen, median, oikeuslaitoksen ja muun julkisen sektorin käyttöön. Toisin sanoen palvelemme eduskunnan lisäksi jokaista, joka tarvitsee tietoa eduskunnasta, oikeudesta tai yhteiskunnasta. Tätä tehtävää kirjasto on toteuttanut jo yli sadan vuoden ajan ja samalla tiellä jatkamme kohti tulevaa uuden eduskunnan palvelijoina.

Tervetuloa uusi eduskunta!

Antti Virrankoski
Eduskunnan kirjaston johtaja

torstai 14. maaliskuuta 2019

Kevätsiivous kirjahyllyille – NYT!


Kevät on hyvää aikaa katsahtaa kirjahyllyihin kotona ja työpaikalla. Saattaa näyttää siltä, että hyllyt ovat aivan täynnä ja uusia kirjoja on kasaantunut vanhojen päälle. On tavallista, että joukkoon on unohtunut myös kirjastosta lainattuja kirjoja. Kollegat saattavat kaivata kirjaa, joka on ollut hyllyssäsi pitkään.

Kirjaston kirjoista on hyvä aloittaa, sillä joku toinen saattaa tarvita niitä kipeästi. Lainoista aiheutuu pitemmän päälle enemmänkin harmia, ellei niitä palauta ajallaan. Palauttamalla lainasi, teet hyvän työn itsellesi ja autat samalla muita.

Luetut ja lukemattomat tarpeettomiksi käyneet kirjat voi kierrättää monella tavalla, esimerkiksi lahjoittamalla ne jollekin/jonnekin, viemällä kirpputorille tai kierrätyspisteeseen, josta ne voivat päätyä uudelle omistajalle.  Näin vapautat hyllytilaa ja itsessäsi positiivista energiaa. Kannattaakin ryhtyä hommiin!


Eija Kajava

maanantai 25. helmikuuta 2019

Kiinnostavien koulutusten kevät


Tänä keväänä Eduskunnan kirjasto on mukana aivan uudenlaisissa koulutuskuvioissa. Olemme saaneet yhteistyökumppaneiksemme Oodi-kirjaston ja monitieteisen tutkimushankkeen ”Osallistuminen pitkäjänteisessä päätöksenteossa (PALO)”.


Eduskunnan tietoiskut Oodissa

Keskustakirjasto Oodi on meille mieluisa naapuri. Yhteistyömme demokratiakasvatuksessa ja kansalaisvaikuttamisessa todentuu tietoiskujen sarjalla maaliskuussa. Nämä eduskunnan tietoiskut ovat kaikille avoimia ja pidetään Oodin pohjakerroksen Maijansalissa.

Eduskuntatalon historia
maanantai 4.3. klo 17–18

Vaalikausi vaihtuu, mitä eduskunnassa tapahtuu?
keskiviikko 13.3. klo 17–18

Miten laki syntyy ja mistä lait löytyvät?
keskiviikko 20.3. klo 17–18

Vaikuta vaaleissa ja vaalien välillä
tiistai 26.3. klo 17–18


Studia generalia: Vaikuttamisen vuosi 2019

Maaliskuussa käynnistyy myös superkiinnostava Studia generalia -luentosarja Vaikuttamisen vuosi 2019, jonka järjestelyissä teemme yhteistyötä Osallistuminen pitkäjänteisessä päätöksenteossa (PALO) -tutkimushankkeen kanssa. Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa ovat mukana Turun ja Tampereen yliopistot, Åbo Akademi ja Luonnonvarakeskus.
Ajatuksia herättävät luennot käsittelevät vaalikaudet ylittävää politiikkaa ja tarjoavat ratkaisuja kestävämpään päätöksentekoon ja kansalaisosallistumiseen. Luennot pidetään kirjaston Aurora-salissa.


I) Vaalikaudet ylittävän päätöksenteon vaikeus – Järki ja tunteet politiikassa
Professori Kaisa Herne, Tampereen yliopisto
1.3.2019 klo 14.00–15.00

Teemmekö päätöksiä järjellä vai tunteella? Entä miten järki ja tunteet vaikuttavat pitkän aikavälin päätöksiin? Miten voisimme tehdä pitkäjänteisempiä päätöksiä?
Luento on osa 1.3.2019 vietettävää Tulevaisuuspäivää, joka haastaa kaikki suomalaiset käymään yhden päivän ajan keskustelua siitä, millaista tulevaisuutta haluamme tehdä. Osallistua voi erilaisissa tapahtumissa sekä sosiaalisessa mediassa tunnisteella #Tulevaisuuspäivä.


II) Vaalit häämöttävät – mihin asti katsomme? Kansalaisten ja päättäjien aikakäsitykset
Tutkimusjohtaja Lauri Rapeli ja projektitutkija Vesa Koskimaa, Åbo Akademi
5.4.2019 klo 14.00–15.00

Haluammeko tehdä politiikkaa, joka huomioi myös tulevaisuuden haasteet? Entä pystymmekö siihen? Miksi tulevaisuuteen kurkottavan politiikan tekeminen on niin hankalaa? Mitkä tekijät edistävät kestävän politiikan tekemistä Suomessa?


III) Onko EU:sta pitkäjänteisen, kestävän politiikan tekijäksi?
Professori Henri Vogt, Turun yliopisto
3.5.2019 klo 14.00–15.00

Miten Euroopan unionin päätöksentekorakenne sopii pitkäjänteiseen politiikantekoon? Miten jännite unionin asiantuntijavallan ja kansalaisten demokratian välillä vaikuttaa pitkäjänteiseen politiikantekoon? Miten eurovaalikampanjoissa on otettu huomioon kestävän politiikan teemoja? Onko EU:lta lupa odottaa tulevien eurovaalien jälkeen pitkäjänteisempää politiikkaa?
Luentosarja ”Vaikuttamisen vuosi 2019” jatkuu syksyllä kolmella mielenkiintoisella luennolla. Katso lisätietoa tapahtuman verkkosivulta.


Kevään muut koulutukset kirjastossa

Keväisin ja syksyisin järjestämämme tiedonhankinnan koulutussarjan tämän kauden ensimmäinen jakso on juuri päättymässä. Jäljellä on enää kirjaston ja arkiston esittely tiistaina 26.2. klo 9.15–11.00. Kirjastossa pidettävät koulutuksemme kuitenkin jatkuvat huhti- ja toukokuussa. Tulossa on mm. eduskuntavaali-aiheinen koulutus. Ennakoimme myös EU-vaaleja ja esittelemme toukokuussa EU-asioiden käsittelyä Suomessa ja EU-puheenjohtajuuteen liittyviä verkkosivuja.
Loppukevään koulutuksista seuraa tarkempaa tietoa parin viikon sisällä mm. kirjaston verkkosivuilla.
Kaikkiin tässä kirjoituksessa kerrottuihin tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Sirkka-Liisa Korkeila


perjantai 15. helmikuuta 2019

Vaikuttava kirjasto



Eduskunnan kirjaston palvelut ovat aina saaneet erinomaisia arvosanoja. Kirjasto onkin aihealueillaan vertaansa vailla, mikä ei ole jäänyt eduskuntatiedon, valtiotieteiden ja juridiikan tutkimuksen kentältä huomiotta. Poliittisen historian tutkijat kuvaavat kirjaston ja arkiston kokoelmia usein ainutlaatuiseksi aarreaitaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä Veteraanikansanedustajien muistitietoarkiston saama tunnustus vuoden arkistotekona.  Asiantuntijoiden ja tutkijoiden antama arvostus kertoo vaikuttavuudesta.

perjantai 8. helmikuuta 2019

Kiitos kun olet olemassa

Kuva:Thamizhpparithi Maari [CC BY-SA 4.0]
Virastopalvelut, tuttavallisemmin Vipa, on yksi eduskunnan sisäisistä palveluosastoista, joista ei yleensä lehtien sivuilla huudella, ja jonka virkamiehet eivät keiku verotilastojen kärkisijoilla. Vipa on kuitenkin talon tärkeä kivijalka, siinä missä kiinteistöpalvelutkin. Palvelu pelaa ”taustalla” ja osaltaan vastaa siitä, että korttipakka pyörii kakkosesta ässään.

Kun osa eduskuntaa toimi väistötiloissa Postitalossa, meidän lähi-Vipan osaava väki pysyi jokseenkin samana. He tunsivat tarpeemme ja tapamme, pitivät hyvin huolta asioista.

Kun sitten palasimme Arkadianmäelle, eräs vipalaisistamme sai muualta talosta pysyvän viran. Kysyin häneltä että saako onnitella ja ”lahjoa?” Lupa tuli. Pienen lahjan kera kiitin häntä hyvin tehdystä työstä. Hän on pidetty ja taitava virkamies. Hymy huulillaan hän vastasi – ja vastaus vähän hätkähdytti. Jotenkin näin se meni:

”Kiitos, kiitos! Moni muukin on kyllä kiitellyt. Joskus tosin olisi kiva niitä töitä tehdessä saada se palaute ja kiitokset, et on hyvin tehnyt työnsä, eikä sitten vasta jälkikäteen.”

perjantai 1. helmikuuta 2019

Muurahaisten polku eduskuntaan

Kuva: Etelä-pohjalaisen lähetystön kirjelmä eduskunnalle 7.7.1917.
Valtiopäiväasiakirjat 1917, kotelo 12. Eduskunnan arkisto.
Aina toisinaan vastaan tulee tietopyyntö, jonka myötä pääsee kurkistamaan eduskuntatyön alkuvuosikymmenille. Tällä kertaa tiedonhakutehtävä vei yli 100 vuoden päähän. Tehtävän aiheena oli etelä-pohjalainen talonpoikaisjoukko, joka kokousti kesällä 1917 peitenimen suojissa pohtien huolestuneena isänmaan asioita. ”Meijeriliitto Muurahaisten” kokous päätyi 7.7.1917 laatimaan useiden pohjalaispitäjien edustajien yhteisen kirjelmän, joka hetimiten päätettiin toimittaa myös Suomen eduskunnan ja senaatin tietoon.

Muistitieto kirjelmästä on elänyt reilut 100 vuotta, ja Ylistaron evankelisen rukoushuoneen seinää koristaa asiasta kertova muistolaattakin, mutta tarkempi tieto itse kirjelmästä oli painunut historian hämäriin. Kun paikallishistoriikin kirjoittaminen tuli ajankohtaiseksi, heräsi kiinnostus myös itse kirjelmää kohtaan. Asiakas pyysi viestissään tarkistamaan eduskunnan arkistosta, löytyisikö kirjelmästä tietoa.