Parlamenttikirjasto

perjantai 4. toukokuuta 2018

Itsestään selvää

By AndrewHorne [Public domain], from Wikimedia Commons

Tiedättehän ne keskustelut, jotka lopulta ajautuvat tilanteeseen, jossa argumentit loppuvat? Joskus muinoin siitä alkoi väkivalta. Mittelön voittaja saneli totuuden. Usein jo pelkkä väkivallan uhka tyrehdytti keskustelun alkuunsa. Moni valtakunta eli näin vuosisatoja.

Nykyihminen toimii hieman toisin.

Lapsikin sen tietää. Sanoohan sen nyt jo maalaisjärkikin. Tämän pitäisi olla kaikille itsestään selvää. Jo arkijärjellä ajateltuna asia on näin. Meillä ei ole nyt vaihtoehtoa. Jos emme itse toimi, sanellaan meille ohjeet jostain muualta. Kaupunkilaisjärjen mukaan meidän olisi syytä toimia toisin. Meidän ei nyt pidä takertua lillukanvarsiin. Ei tehdä tästä nyt liian vaikeata.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jos nämäkään epäargumentit eivät riitä, saatetaan turvautua jopa henkilökohtaisuuksiin, nimittelyyn tai voimasanoihin. Silloin ollaankin jo livetty väkivallan puolelle. Onneksi useimmiten kuitenkin tyydytään vain lyttäämään keskustelukumppanin argumentti eikä hyökkäämän tämän persoonan kimppuun.

Ikävän usein kuitenkin törmää tilanteisiin, joissa edellä mainituilla lauseilla pyritään lopettamaan keskustelu ja ikään kuin viitataan johonkin universaaliin totuuteen, jonka kaikkien pitäisi tietää. Ikävän usein keskustelukumppaneiden odotetaan tyytyvän viisaamman sanaan.

Usein olisi kuitenkin tarjolla tutkittua monipuolisesti punnittua vertaisarvioitua tietoa  - sellaista tietoa, jota esimerkiksi tieteelliset tietokannat, lehdet, kirjallisuus ja kirjastot ovat puollollaan.

Koska mikään ei ole itsestään selvää.

Antti Virrankoski