Oikeuden kuvallisuudesta

Minulle tarjoutui viime viikolla mahdollisuus osallistua ”Oikeuden näyttämöt – Kuvallisuus lainkäytössä” kirjan lehdistölle suunnattuun kirjoittajatapaamiseen Nykytaiteen museo Kiasmassa. Tilaisuudessa oli paikalla kirjan toimittaja taidehistorian dosentti FT Virpi Harju ja teoksen muut kirjoittajat ja asiantuntijat, joilla kaikilla oli tilaisuudessa oma puheenvuoronsa.

Oikeuden näyttämöt teos on syntynyt Valtion taidemuseon ja Suomen Lakimiesliiton välisenä yhteistyönä ja hankkeen suojelijana on toiminut Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö. Teos julkistettiin Lakimiespäivässä 4.10.2013.

Kirja tarjoaa upean matkan oikeuden visuaalisuuteen varhaisemmista ajoista nykypäivään. Siinä esitellään oikeuden kuvallista ja esineellistä kulttuuriamme. Kirjassa on muun muassa Virpi Harjun artikkeli, jossa käsitellään Suomen yleisten tuomio­istuinten rakennuksia ja arkkitehtuuria, oikeutta esittävää tai sitä symboloivaa taidetta sekä lainkäyttöön liittyvää esineistöä. Nämä ovat tärkeä osa oikeuslaitoksen julkikuvaa ja niiden tarkoituksena on kuvastaa oikeuden merkitystä ja arvomaailmaa.

Oikeuslingvistiikan emeritusprofessori Heikki E.S. Mattilan artikkeli ”Tuomarinviitasta banianpuun lehviin” valaisee eri maiden oikeuslaitosten visuaalista perintöä ja symboliikkaa antiikista nykypäivään. Kirjan muut kirjoittajat ja haastatellut asiantuntijat ovat Suomen rahakammion johtaja FT Tuukka Talvio, kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä, sekä taidegraafikko ja taidemaalari Kuutti Lavonen.

Kirja on kaunis, runsaasti kuvitettu teos. Sitä voi suositella kaikille oikeuden symboliikasta, oikeustaloarkkitehtuurista tai oikeuden kuvallisuuden historiasta kiinnostuneille. Kirja on lainattavissa kokoelmissamme.

Taide oikeuslaitoksessa

Miina Äkkijyrkkä, toinen kirjaprojektissa mukana olleista taiteilijoista, toi tilaisuudessa esille ajatuksen, että koska oikeudessa käsiteltävät asiat ovat osapuolien kannalta usein niin ankaria ja ahdistavia, niin oikeustiloissa tulisi olla esillä armollisia, lämminhenkisiä ja lohduttavia teoksia, jotka ohjaavat osapuolten ajatukset pois tuskasta.

Onko taiteen rooli tuoda osapuolille lohdutusta oikeusprosessin ankeuteen? Enpä ota tuohon itse kantaa. Selvää mielestäni kuitenkin on, että taide kaikissa yleisissä tiloissa luo viihtyvyyttä ja antaa tilalle inhimillisemmän olemuksen. Selvää on myös, että oikeustaloarkkitehtuuri ja -taide ovat osa kulttuuriperintöämme. Yksi perustelu Oikeuden näyttämöt kirjan tekemiselle on tekijöiden mukaan ollut pelko siitä, että arvokasta kuvallista ja esineellistä perintöä häviää Suomesta sitä myötä kuin tuomioistuimia yhdistetään ja tuomioistuinten toimitilat muuttuvat.

 

Visuaalisuus kirjastotyössä

Itse jäin tilaisuuden jälkeen pohtimaan visuaalisuuden merkitystä kirjastomme toiminnassa.
 

Omassa työssäni olen useimmiten keskittynyt enemmän sisältöön kuin ulkomuotoon. Tärkeää on ollut, että asiakas saa tarvitsemansa aineiston tai vastauksen kysymykseensä mahdollisemman nopeasti ja tehokkaasti. Osana tätä työtä kielen oikeellisuus ja ilmaisun selkeys on tietenkin ensiarvoisen tärkeää, mutta muuten se, miten aineisto tai vastaus on ”paketoitu”, on ollut vähemmän tärkeää. Mutta onko tällainen visuaalinen ilmiasu sittenkin tärkeämpää kuin olen ajatellutkaan?

Visuaalisuuteen on Eduskunnan kirjastossa kiinnitetty ja kiinnitetään huomiota. Visuaalisuus ilmenee esimerkiksi verkkosivuissa, opasteissa ja julkaisuissa. Kauniit palveluoppaamme saivat kehuja asiakkailtamme Lakimiespäivän messujen yhteydessä. Visuaalisuus on myös erittäin keskeinen elementti tulevan verkkosivu-uudistuksemme suunnittelussa. Tämä on luonnollista, sillä verkkosivun rakenteella ja visuaalisuudella on erittäin merkittävä rooli sivuston käytettävyydelle.

Vastaisin lopuksi esittämääni kysymykseen – kyllä visuaalisuus on kirjastotyössäkin erittäin tärkeä asia. Laadukkaat aineistot ja palvelut ovat toki toimintamme kivijalka. Visuaalisesti kaunis ja toimiva ulkoasu kuitenkin vaikuttaa siihen, miten hyvin ne saavuttavat asiakkaamme. Esimerkiksi. tietopaketti, joka on rakenteeltaan ja ulkomuodoltaan selkeä ja hyvin jäsennelty on helpompi omaksua kuin yhteen pötköön tehty linkeillä höystetty tekstipätkä. Ja kyllä – kirjaston palveluista on varmasti paljon mukavampi lukea taitavasti taitetusta ja kauniisti kuvitetusta esitteestä kuin saman tiedon sisältävästä A4 monisteesta.

 

Erika Bergström

 

Oikeuden näyttämöt : kuvallisuus lain käytössä./toim. Virpi Harju. Helsinki : Valtion taidemuseo, Suomen Lakimiesliitto, 2013 (Helsinki : Lönnberg Print & Promo) 

 

 

Vuorotteluvapaalla

Ajatuksen vuorotteluvapaalle jäämisestä sisäistin jo useita vuosia ennen vapaan toteutumista. Puhuin asiasta hyvissä ajoin myös esimieheni kanssa. Aluksi ajatus oli kaukaisempi porkkana siitä, että välillä voisi hengähtää työelämästä. Sitten se alkoi toden teolla konkretisoitua lähitulevaisuudessa toteutettavaksi katkokseksi jo parinkymmenen vuoden pituiseen työputkeen. Lopulta ajankohta konkretisoitui isohkojen projektien jälkeiseen aikaan.

Vuoden pituinen poissaolo työelämästä alkoi viime vuoden syyskuussa ja se oli odotuksen arvoinen! Nautin suunnattomasti koko siitä ajasta, jolloin sai ajatella kaikkia muita asioita kuin töitä ja hemmotella ja viihdyttää itseään. Pisteenä i:n päälle asiassa oli se, että puolisoni sai mahdollisuuden olla vuorotteluvapaalla samaan aikaan. Saatoimme mm. matkustella yhdessä ja toteuttaa yhteisen matkahaaveen, matkan maapallon toiselle puolelle.

Aluksi ajankulu pysyi työviikko/viikonloppu, vapaa-aika/työaika -jaottelumaisena. Vasta keväällä viikonpäivät muuttuivat hahmottomammaksi massaksi ja piti miettiä, mikä päivä ja onko jotain ohjelmaa. Mutta kokonaisen vuoden jälkeen ei kuitenkaan ole sellaista oloa että aika olisi valunut käsistä. Päinvastoin, paljon on tullut elettyä, koettua ja nähtyä. ja töihinkin oli taas ihan mukava tulla. Kuulostaa siis aika ihanteelliselta, eikö vaan?

Ihan tavallisia asioita, mutta kuitenkin ylellisiä oli monia. Aamulla ei tarvinnutkaan lähteä tiettyyn aikaan töihin, vaan aikaa aamukahvin ja sanomalehden parissa saattoi vierähtää pidempäänkin. Oli mukava lähteä valoisana aikana liikkumaan, esimerkiksi talvella hiihtämään. Valon lisäksi laduilla ei ollut tunkua. Kirjojen lukemiseen syntyi melkeinpä mania, ja digiboxin antimiakin oli mukava nauttia.

Lämpimästi suosittelen vuorotteluvapaan pitämistä, jos se vaan on mahdollista. Ilmassa tosin roikkuu nyt Suomen hallituksen rakennepaketissaan sisältämät mahdolliset muutokset järjestelmän. Henkilökohtaisesti ja näin työntekijän ja kansalaisen näkökulmasta toivon kovasti, ettei ainakaan puututtaisi siihen, mitä vuorotteluvapaalla voi ja saa tehdä. Kukin voikoon vapaasti valita, nauttiiko oleilusta vapaammin, kehittääkö itseään tai rakentaako vaikka kesämökkiä!

Kristiina Hakala

Nopeaa ja hidasta päätöksentekoa

Eduskunnan ja Ylen Radio 1:n järjestämässä keskustelusarjassa ”Kansanedustajana historian käännekohdissa” entinen pääministeri Esko Aho sanoi muutama viikko sitten luottavansa edustukselliseen demokratiaan ja suhtautuvansa entistä kriittisemmin erilaisiin suoran demokratian muotoihin.

Hän viittasi näkemyksensä perusteluksi Nobel palkitun ekonomistin Daniel Kahnemanin kirjaan Thinking, fast and slow (2011). Kahnemanin mielestä ihmisten ajattelua ohjaavat kaksi erilaista systeemia. Ensimmäinen niistä on nopea, intuitiivinen ja emotionaalinen; toinen puolestaan hidas, pohtiva ja looginen. Kahnemanin mielestä luottaminen tähän ensimmäiseen systeemiin johtaa väistämättä virheisiin, koska nopeat intuitiiviset tunnerektiot eivät koskaan ole luotettavia.

Kahnemanin teoria avaa uuden näkökulman myös Facebookin poliittiseen merkitykseen. Suomessakin on ollut monta mediakohua poliitikkojen statuspäivityksistä, jotka on kirjoitettu nopeina ja äkkipikaisina tunnereaktioina asiaa sen enemmän pohtimatta. Tykkää –painiketta painamalla on myös helppo osoittaa mieltä perehtymättä sen kummemmin asiaan. Keväällä Facebookissa 450 ihmistä ilmoittautui osallistuvansa Nuorten Kampin vapautus – mielenosoitukseen, paikalle tuli alle kymmenen ihmistä.

Facebookin avulla ihmisiä voidaan mobilisoida ottamaan kantaa asioihin, kritisoimaan vallanpitäjiä ja puolustamaan heikkoja. Yhä enemmän kirjoitetaan kuitenkin myös kriittisesti sosiaalisen median poliittisesta vaikutuksesta. Micah Whiten mielestä poliittinen  ”clicktivismi” kaventaa yhteiskunnallisen aktiivisuuden vetoomusten allekirjoit-tamiseksi ja tykkää –painikkeen painamiseksi eikä tämä saa aikaa todellista yhteiskunnallista muutosta.

Kun tänä päivänä avaa painetun sanomalehden tai verkkoversion, huomaa kuinka myös toimitustyössä noudatetaan yhtä enemmän ensimmäistä systeemiä. Lehtien otsikointi perustuu huomion herättämiseen ja voimakkaiden tunnereaktioiden aikaansaamiseen, jotta lukijat avaisivat linkin artikkeliin. Klikkausten määrä vaikuttaa suoraan lehden tuloihin. Tämän kehityksen myötä lehtien jutut lyhenevät, kärjistyvät ja pinnallistuvat. 

Uuden teknologin myötä toinen ajattelutapojen systeemi on yhä enemmän uhattuna. Esko Ahon mielestä eduskunta on eräs harvoista yhteiskunnallisista instituutioista, jossa työskentely vielä perustuu asioiden syvälliseen harkintaan, pohdintaan ja selvittämiseen. Suoran demokratian vaarana on se, että ihmiset tekevät päätöksensä  ensimmäisen systeemin mukaisesti nopeasti, intuitiivisesti ja emotionaalisesti. Aivan kuten Facebookissa.

Edustuksellisen demokratian hintana on hitaus. Se on kuitenkin samalla myös maksu yhteiskunnallisten päätösten viisaudesta.

“Wisely, and slow. They stumble that run fast.”(William Shakespeare)

 

Timo Turja