Suomalaisen kirjastoverkon tärkeä lenkki, Varastokirjasto on juhlinut 20-vuotista olemassaoloaan. Tapahtuman kunniaksi lokakuun lopussa järjestetyssä seminaarissa ja seminaarin yhteydessä pidetyssä juhlatilaisuudessa kiitettiin Varastokirjaston toimintaa ja kehuttiin varastokirjastokonseptin käyttökelpoisuutta.
Juhlaseminaarin johtoteemana oli painetun aineiston rooli digitoituvassa maailmassa. Digitaaliset aineistot ovat valloittaneet alaa ja painettuna ilmestyneitä aineistoa tullaan muuntamaan digitaalisiksi. Kirjastoille tarjoutuu tällöin edellytyksiä luopua sellaisista painetuista aineistoista, jotka ovat saatavilla myös sähköisinä. Näistä aineistoista säilytetään varastokirjastoissa painettuja kappaleita, joita voidaan tarpeen vaatiessa saattaa tarvitsijoiden käyttöön.
Digitaaliset aineistot lisääntyvät, mutta ne eivät täysin korvaa painettuja aineistoja. Perinteisessä paperimuodossa tuotetaan edelleen uusia julkaisuja eikä kaikkea tähän asti painettuna julkaistua tulla muuttamaan sähköiseksi. Kirjastot tulevat näin ollen jatkossakin elämään painettujen aineistojen kanssa kiinteässä suhteessa, joka tosin vaihtelee kirjaston tyypin ja kokoelmapolitiikan mukaan. Varastokirjastoja tullaan siis tarvitsemaan edelleen säilytyspaikkana vähän käytetylle ja ajankohtaisuutensa menettäneelle aineistolle ("painetun aineiston pitkä häntä"), jota kirjastot siirtävät hyllyistään uuden paperisen aineiston tieltä.
Eduskunnan kirjasto on pohtiessaan tiloissaan olevien painettujen kokoelmiensa rakennetta tukeutunut voimakkaasti mahdollisuuteen sijoittaa aineistoja Varastokirjaston kokoelmiin. Jo pian Varastokirjaston perustamisen jälkeen, 1990-luvun alusta alkaen on siirretty kirjoja ja kausijulkaisuja Kuopioon. Viime aikoina Eduskunnan kirjastossa on ryhdytty arvioimaan myös ulkomaisten valtiopäiväasiakirjojen todellista tarvetta lähivarastoissa. Perinteisesti nämä dokumentit on katsottu kirjaston perusaineistoiksi.
Ulkomaisten parlamenttidokumenttien sijoittamiseen etävarastoon liittyy tiettyä problematiikkaa. Aineistot ovat netissä yleensä vain 1990-luvulta. Yksittäisen maan asiakirjojen systematiikkaan perehtymättömälle aineistojen käyttö voi olla hankalaa –kun ne ovat etävarastossa hankaluudet kasvavat, koska hyllyssä selailun rajoitukset lisääntyvät.
Kirjastojen on kuitenkin rajattujen tilojen maailmassa rakennettava kokoelmansa käytön ja arvioidun käytön ohjaamana, ellei heillä ole kansallisia tai muita velvollisuuksia määrättyjen aineistojen säilyttämiseen. Eduskunnan kirjaston ulkomaisten valtiopäiväasiakirjojen käyttöaste on ollut lähes nolla eräitä maita (mm. Ruotsi, Iso-Britannia) lukuun ottamatta. Asiakkaan pystyessä yksilöimään tarpeensa esim. viitteiden perusteella olisi aineisto Varastokirjaston erinomaisten kaukopalvelujärjestelyjen avulla nopeasti saatavissa käyttöön – uudessa tilanteessa myös muihin suomalaisiin kirjastoihin Eduskunnan kirjaston ohella. Kuopiossa on tutkijoilla nykyään luotu myös mahdollisuus käyttää aineistoja paikan päällä.
Eduskunnan kirjasto pyrkii jatkossa säilyttämään käytettyjä ja tärkeitä valtiopäiväasiakirjasarjoja lähivarastossaan. Niiden parlamenttiaineistojen osalta, joita ei esim. löydy Aurorankatu 6:sta vaan Kuopiosta, maailmalta tai Internetistä, kirjasto pyrkii tarjoamaan tarvitsijoille asiantuntemusta tiedonhakuun opastamisen, tietopalvelun ja kirjallisuuskokoelmiensa kautta.
Kaarlo Mäkelä
perjantai 27. marraskuuta 2009
perjantai 20. marraskuuta 2009
Uusia kirjastoja ja vanhasta uutta
Pääkaupunkiseudun kirjastomaailmassa tapahtuu seuraavalla vuosikymmenellä näkyviä muutoksia. Helsingin kaupunginkirjasto suunnittelee uutta kirjastorakennusta musiikkitalon ja sanomatalon lähettyville. Kirjastorakennuksen on tarkoitus valmistua Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017. Jo sitä ennen vuonna 2012, juuri parahiksi ennen IFLAN Helsingissä pidettävää suurta kansainvälistä kirjastoalan konferenssia, syntyy Suomen suurin tieteellinen kirjasto, kun Helsingin yliopiston kirjaston keskustakampuksen kirjasto valmistuu Kaisaniemeen. Kirjastoon yhdistyvät mm. humanistinen, oikeustieteellinen, teologinen ja valtiotieteellinen tiedekuntakirjasto kokoelmineen ja henkilökuntineen. Nämä kaksi uutta kirjastoa ydinkeskustan alueella luovat uutta kaupunkikuvaa ja parantavat kaupunkilaisten ja yliopistoväen kirjastopalveluja.
Myös Eduskunnan kirjastossa valmistaudutaan eduskuntakiinteistön peruskorjauksen 2007-2017 yhteydessä kirjaston tilojen uudelleenjärjestelyyn. Kirjaston vuoro vaiheittain etenevässä peruskorjauksessa tulee vuonna 2011-2012. Seuraavana vuonna 2013 tuleekin kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Eduskunnan kirjastosta tuli yleisölle avoin kirjasto. Kirjaston nykyiset tilat on suunniteltu 1970-luvulla juuri ennen tietotekniikan tuloa kirjastoon. Kirjastotyön ja asiakkaiden tarpeiden mukaisia muutoksia tiloissa on tehty vuosikymmenien myötä. Kirjaston tietopalvelulle järjestettiin oma päivystystila 1990-luvun alussa ja kirjastokortistojen paikan ovat vallanneet asiakkaiden tietokoneet. Tiedonhallinnan koulutukselle eristettiin oma tila kirjaston alimmaisen kerroksen äärimmäisestä nurkasta. Aika on ajanut ohi jo näistäkin tilaratkaisuista. Suurimmat muutostarpeet asiakastiloissa ovat tällä hetkellä asiakkaiden ryhmätyötilan järjestäminen ja päivystyksen keskittäminen yhteen pisteeseen. Sen lisäksi tutkijansali, koulutustila ja asiakkaiden taukotila siirtyvät toiminnallisesti parempaan paikkaan.
Tilojen uudelleenjärjestelyyn liittyy myös aineistojen sijoittaminen niin, että asiakkaat pääsevät helposti kiinni sekä painettuun että sähköiseen aineistoon. Pyrkimyksenä on, että kirjaston tilat palvelevat yhteisöllistä tavoitetta eli eduskuntatiedon, oikeudellisen tiedon ja yhteiskuntatiedon saatavuutta kaikille kansalaisille.
Eduskuntakiinteistö on kokonaisuudessaan suojeltu ja museovirasto valvoo kaikkia muutoksia, joita eduskunnan kolmessa eri-ikäisessä peruskorjaukseen joutuvassa rakennuksessa tehdään. Kirjaston aula, asiakaspalvelutila ja lukusali ovat kirjaston tiloista tarkimmin suojellut. Myöskään työhuonekerrosten käytävätiloihin ei voida tehdä suuria muutoksia. Tämä rajoittaa työhuoneiden merkittävämpää uudelleen järjestelyä. Suurin parannus työoloihin tulee olemaan talotekniikan perusteellinen uusiminen, jonka jälkeen ilmastointi, lämmitys ja viilennys toimivat kuten on tarkoitettu. Ergonomiaan, muunneltavuuteen, esteettömyyteen, akustiikkaan ja tieto- ja viestintätekniikkaan tullaan kiinnittämään erityistä huomiota tiloja ja niiden kalustusta suunniteltaessa.
Suuri haaste kirjastolle on peruskorjauksen aikainen toiminta. Eduskunnan eniten tarvitsemat palvelut, kuten hankinta, kaukopalvelu ja eduskunnan arkisto, on saatava toimimaan saumattomasti. Tästä meillä on mainiona esimerkkinä Bundestagin kirjaston palvelut aikana, jolloin liittopäivät jo toimivat Berliinissä, mutta kirjasto oli vielä Bonnissa. Palvelut toimivat niin hyvin, että kansanedustajat luulivat kirjaston jo muuttaneen Berliiniin. Emme myöskään halua, että muut asiakkaat unohtavat Eduskunnan kirjaston, vaan pyrimme järjestämään kirjaston kokoelmien ja palveluiden käytön myös peruskorjauksen aikana. Ratkaisu on vielä avoin. Siirtyisimmekö pyörille, kuten kollega tässä blogissa taannoin visioi? Vai ryhdymmekö matkasaarnaajiksi ja jalkaudumme muihin kirjastoihin välittämään eduskuntatietoa?
Marja Oksa-Pallasvuo
Myös Eduskunnan kirjastossa valmistaudutaan eduskuntakiinteistön peruskorjauksen 2007-2017 yhteydessä kirjaston tilojen uudelleenjärjestelyyn. Kirjaston vuoro vaiheittain etenevässä peruskorjauksessa tulee vuonna 2011-2012. Seuraavana vuonna 2013 tuleekin kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Eduskunnan kirjastosta tuli yleisölle avoin kirjasto. Kirjaston nykyiset tilat on suunniteltu 1970-luvulla juuri ennen tietotekniikan tuloa kirjastoon. Kirjastotyön ja asiakkaiden tarpeiden mukaisia muutoksia tiloissa on tehty vuosikymmenien myötä. Kirjaston tietopalvelulle järjestettiin oma päivystystila 1990-luvun alussa ja kirjastokortistojen paikan ovat vallanneet asiakkaiden tietokoneet. Tiedonhallinnan koulutukselle eristettiin oma tila kirjaston alimmaisen kerroksen äärimmäisestä nurkasta. Aika on ajanut ohi jo näistäkin tilaratkaisuista. Suurimmat muutostarpeet asiakastiloissa ovat tällä hetkellä asiakkaiden ryhmätyötilan järjestäminen ja päivystyksen keskittäminen yhteen pisteeseen. Sen lisäksi tutkijansali, koulutustila ja asiakkaiden taukotila siirtyvät toiminnallisesti parempaan paikkaan.
Tilojen uudelleenjärjestelyyn liittyy myös aineistojen sijoittaminen niin, että asiakkaat pääsevät helposti kiinni sekä painettuun että sähköiseen aineistoon. Pyrkimyksenä on, että kirjaston tilat palvelevat yhteisöllistä tavoitetta eli eduskuntatiedon, oikeudellisen tiedon ja yhteiskuntatiedon saatavuutta kaikille kansalaisille.
Eduskuntakiinteistö on kokonaisuudessaan suojeltu ja museovirasto valvoo kaikkia muutoksia, joita eduskunnan kolmessa eri-ikäisessä peruskorjaukseen joutuvassa rakennuksessa tehdään. Kirjaston aula, asiakaspalvelutila ja lukusali ovat kirjaston tiloista tarkimmin suojellut. Myöskään työhuonekerrosten käytävätiloihin ei voida tehdä suuria muutoksia. Tämä rajoittaa työhuoneiden merkittävämpää uudelleen järjestelyä. Suurin parannus työoloihin tulee olemaan talotekniikan perusteellinen uusiminen, jonka jälkeen ilmastointi, lämmitys ja viilennys toimivat kuten on tarkoitettu. Ergonomiaan, muunneltavuuteen, esteettömyyteen, akustiikkaan ja tieto- ja viestintätekniikkaan tullaan kiinnittämään erityistä huomiota tiloja ja niiden kalustusta suunniteltaessa.
Suuri haaste kirjastolle on peruskorjauksen aikainen toiminta. Eduskunnan eniten tarvitsemat palvelut, kuten hankinta, kaukopalvelu ja eduskunnan arkisto, on saatava toimimaan saumattomasti. Tästä meillä on mainiona esimerkkinä Bundestagin kirjaston palvelut aikana, jolloin liittopäivät jo toimivat Berliinissä, mutta kirjasto oli vielä Bonnissa. Palvelut toimivat niin hyvin, että kansanedustajat luulivat kirjaston jo muuttaneen Berliiniin. Emme myöskään halua, että muut asiakkaat unohtavat Eduskunnan kirjaston, vaan pyrimme järjestämään kirjaston kokoelmien ja palveluiden käytön myös peruskorjauksen aikana. Ratkaisu on vielä avoin. Siirtyisimmekö pyörille, kuten kollega tässä blogissa taannoin visioi? Vai ryhdymmekö matkasaarnaajiksi ja jalkaudumme muihin kirjastoihin välittämään eduskuntatietoa?
Marja Oksa-Pallasvuo
perjantai 13. marraskuuta 2009
Vakavaa kirjallisuutta
Olette varmaan kuulleet espoolaisesta kirjastosta, jonne ei aikoinaan tilattu Aku Ankkaa eikä Enid Blytonin Viisikkoja? Syynä oli se, että kirjastoväki halusi kattonsa alle vain laatukirjallisuutta. Akun pyrstösulkia paheksuttiin silloin laajemmaltikin Suomessa. Enid Blyton taas oli saanut maailmanlaajuisesti kuulla olevansa muukalaisvihamielinen ja sanavarastoltaan rajoittunut. Kirjastoalan opiskelijana tuumin silloisen maakuntakirjastoni väen olleen turhan virkaintoisia ja syyllistyneen jopa sensuuriin. Tunsinhan Viisikkoni ja Aku Ankkani.
Olen aikuisena lukenut niin Akua kuin Viisikkoakin, kiitos lapsenmielisyyteni (Ankka) ja omien lasteni (Viisikot). En edelleenkään voi niitä kovin paljon paheksua, mutta aikuisuus tuo syvempää näkemystä. Nykyään tiedämme, ettei Disney itse tehnyt kaikkia ankkatarinoita, vaan lukuisat eri piirtäjät ja käsikirjoittajat. Tarinoissa on siksi "laadullista huojuntaa". Carl Barksin työt nauttivat yleistä ihailua siinä missä jotkin toisten tekemät tarinat ovat laadultaan heikompia.
Ja tuottelias Blyton osasi kirjoittaa lasta miellyttäviä seikkailuja. Vuosikymmen toisensa jälkeen lapset löytävät tarinat joko omin päin tai niiden pariin opastettuina. Aikuisen silmiin saattaa pistää Viisikon Paulin (oikeasti Paula) halu olla poika, koska pojat tekevät niin paljon kivempia juttuja. Hänen serkkunsa, arka Anne, sitä vastoin viihtyy siivoten ja laittaen toisille ruokaa. "Hänestä tulee oikea pikku perheenemäntä." (Myönnän, että olen sensuroinut itse jälkimmäisiä kohtia lukiessani kirjoja lapsille!) Miksi Blyton näin kirjoitti? Se selviää lukemalla teos Enid Blyton : elämäkerta / Barbara Stoney.
Koska kirjastot ovat taistelleet laadukkaan kirjallisuuden puolesta, olen tuntenut itseni kengättömäksi suutarin lapseksi. On jäänyt lukematta Alastalon salissa ja Toni Morrisonit. Lukupiirit varmasti pitävät pintansa edelleen. Ehkä laatukirjallisuus ja klassikot kaipaavat oppaita kuten taidemuseot. Ne avautuvat paremmin, kun joku opasta katsomaan tietyllä tavalla ja kertoo taustoja. Ehkä Alastalon salissa ja Morrisonit tulee vielä luettua. Kevyemmän kirjallisuuden lisäksi aikaani on vienyt tietokirjallisuus. Voin suositella esimerkiksi kirjaa Lyhyt historia lähes kaikesta / Bill Bryson. Eikö muka tiede ole kiinnostavaa!
Eduskunnan kirjasto ei pahemmin tarjoile viihdekirjallisuutta. Me täällä pysymme asiassa. On tosin suhteellista millaista kirjallisuutta lukemalla viihtyy. Toivon, että löydän aikaa lukea nämä Eduskunnan kirjastosta löytyvät kirjat: Tykit, taudit ja teräs : ihmisen yhteiskuntien kohtalot / Jared Diamond ja The road to hell : the ravaging effects of foreign aid and international charity / Michael Maren. Ja tämän parissa viihdyin hyvin: Historian suurnaiset / Reinhard Barth.
Palvelin tässä juuri asiakasta, joka on tekemässä väitöskirjaa oikeuden alalta. Kerroin että hän on näin ollen oikeutettu saamaan meiltä nämä-ja-nämä palvelut. Väitöskirjan tekijän kasvot kirkastuivat ja hän ilahtui suuresti, sillä hänellä on ollut vaikeuksia saada juuri tähän aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Asiakkaan ilo kosketti minua. Mukavaa, kun mahdollisuus saada luettavaksi vakavaa ja asiallista kirjallisuutta aiheuttaa melkein riemunkiljahduksen!
Raija Hietala
Olen aikuisena lukenut niin Akua kuin Viisikkoakin, kiitos lapsenmielisyyteni (Ankka) ja omien lasteni (Viisikot). En edelleenkään voi niitä kovin paljon paheksua, mutta aikuisuus tuo syvempää näkemystä. Nykyään tiedämme, ettei Disney itse tehnyt kaikkia ankkatarinoita, vaan lukuisat eri piirtäjät ja käsikirjoittajat. Tarinoissa on siksi "laadullista huojuntaa". Carl Barksin työt nauttivat yleistä ihailua siinä missä jotkin toisten tekemät tarinat ovat laadultaan heikompia.
Ja tuottelias Blyton osasi kirjoittaa lasta miellyttäviä seikkailuja. Vuosikymmen toisensa jälkeen lapset löytävät tarinat joko omin päin tai niiden pariin opastettuina. Aikuisen silmiin saattaa pistää Viisikon Paulin (oikeasti Paula) halu olla poika, koska pojat tekevät niin paljon kivempia juttuja. Hänen serkkunsa, arka Anne, sitä vastoin viihtyy siivoten ja laittaen toisille ruokaa. "Hänestä tulee oikea pikku perheenemäntä." (Myönnän, että olen sensuroinut itse jälkimmäisiä kohtia lukiessani kirjoja lapsille!) Miksi Blyton näin kirjoitti? Se selviää lukemalla teos Enid Blyton : elämäkerta / Barbara Stoney.
Koska kirjastot ovat taistelleet laadukkaan kirjallisuuden puolesta, olen tuntenut itseni kengättömäksi suutarin lapseksi. On jäänyt lukematta Alastalon salissa ja Toni Morrisonit. Lukupiirit varmasti pitävät pintansa edelleen. Ehkä laatukirjallisuus ja klassikot kaipaavat oppaita kuten taidemuseot. Ne avautuvat paremmin, kun joku opasta katsomaan tietyllä tavalla ja kertoo taustoja. Ehkä Alastalon salissa ja Morrisonit tulee vielä luettua. Kevyemmän kirjallisuuden lisäksi aikaani on vienyt tietokirjallisuus. Voin suositella esimerkiksi kirjaa Lyhyt historia lähes kaikesta / Bill Bryson. Eikö muka tiede ole kiinnostavaa!
Eduskunnan kirjasto ei pahemmin tarjoile viihdekirjallisuutta. Me täällä pysymme asiassa. On tosin suhteellista millaista kirjallisuutta lukemalla viihtyy. Toivon, että löydän aikaa lukea nämä Eduskunnan kirjastosta löytyvät kirjat: Tykit, taudit ja teräs : ihmisen yhteiskuntien kohtalot / Jared Diamond ja The road to hell : the ravaging effects of foreign aid and international charity / Michael Maren. Ja tämän parissa viihdyin hyvin: Historian suurnaiset / Reinhard Barth.
Palvelin tässä juuri asiakasta, joka on tekemässä väitöskirjaa oikeuden alalta. Kerroin että hän on näin ollen oikeutettu saamaan meiltä nämä-ja-nämä palvelut. Väitöskirjan tekijän kasvot kirkastuivat ja hän ilahtui suuresti, sillä hänellä on ollut vaikeuksia saada juuri tähän aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Asiakkaan ilo kosketti minua. Mukavaa, kun mahdollisuus saada luettavaksi vakavaa ja asiallista kirjallisuutta aiheuttaa melkein riemunkiljahduksen!
Raija Hietala
perjantai 6. marraskuuta 2009
Liikkuvaa tietoa
Äskeisellä Berliinin vierailullani turistin huomio kiinnittyi keskeisellä paikalla sijaitsevan Saksan parlamenttitalon, Reichstagin edustalla valkoiseen rekka-autoon, jossa luki isoin kirjaimin "Deutscher Bundestag" ja jonka katolla liehui Saksan lippuja. Paikalla pyöri huomattava määrä ihmisiä, todennäköisesti turisteja. Koska olin lomalla, olin aikonut jättää parlamenttitalon väliin siitä huolimatta että se on tärkeä nähtävyys Berliinissä, mutta moista rekka-ihmettä oli pakko mennä katsomaan lähempää. Rekan toinen sivu oli nostettu auki, sen alla oli portaat, liuska, ikkunoita ja avoin ovi. Kyseessä oli Saksan parlamentin "Infotruck", parlamentin toiminnasta kertova tiedotuspiste. Sisällä oli esitteitä, julkaisuja, päätteitä sekä tuoleja nurkkauksessa, jossa pyöri esittelyvideo. Virkailijat opastivat vierailijoita, joita suorastaan kuhisi paikalla. Tämä Infomobil on parlamentin liikkuva tiedotuspiste. Se kiertää Saksaa erilaisissa tilaisuuksissa. Parhaillaan info-rekka siis seisoo pääkallonpaikalla, jossa kävijät eivät voi olla huomaamatta tätä mielenkiintoista kohdetta.
Idea liikkuvasta tiedotuspisteestä ei ole uusi. Suomen eduskunta harjoittaa liikkuvaa kansalaistiedotusta mm. osallistumalla erilaisille messuille omalla osastollaan. Kiinteä palvelupiste, Kansalaisinfo, sijaitsee Pikkuparlamentissa. Kansalaisinfo tiedottaa eduskunnan toiminnasta Saksan info-rekan tavoin. Tietoa eduskunnasta ja sen toiminnasta tarjotaan myös Eduskunnan kirjastossa, jossa on pääsy myös mm. valtiopäiväasiakirjoihin. Meillä ei kuitenkaan ole omaa rekkaa, jolla kuljettaa eduskuntatietoa paikasta ja tilaisuudesta toiseen.
Rekkoja - tai oikeastaan busseja - on sen sijaan niissä monissa Suomen kunnissa, joissa liikkuu kirjastoautoja. Olen itse aloittanut kirjastourani Espoon kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kirjastoauto-osastolla. Kirjastoautot kiersivät ja kiertävät edelleen niissä osissa kaupunkia, joissa ei ole kiinteää kirjastoa, myös koulujen pihoilla. Tampereen kaupunginkirjasto on kehittänyt kirjastoauton ideaa ja hankkinut mainion Netti-Nyssen, Internet-bussin, joka vie tietoyhteiskunnan asukkaiden pariin. Kiertävässä Netti-Nyssessä pidetään sekä ryhmille että kaikille avoimia tietotekniikkakursseja.
Siihen aikaan, kun työskentelin kirjastoautoissa, yhteen kirjastoautoon mahtui vähän alle 4000 kirjaa. Kirjastoauton rajallista kokoelmaa täydensi koko kaupunginkirjaston kokoelma, nyttemmin käytössä on lisäksi verkkopalvelut. Väkeä nuoruuteni kirjastoautoissa Espoossa kävi vaihtelevasti, parhaimmillaan tungokseen asti, aivan kuin info-rekassa Berliinissä.
Mielestäni kiehtovinta kirjastoautotyössä oli liike. Paikkaa vaihdettiin tietyn aikataulun mukaisesti 20 minuutin – kahden tunnin välein. Asiakkaat vaihtuivat, pihapiirit ja parkkipaikat vaihtuivat, kirjat vaihtuivat, kun niitä lainattiin ulos ja palautettiin sisään. Kirjastoautotyössä tuntui että tieto, elämykset ja kokemukset todella olivat liikkeessä.
Saksan parlamentin liikkuva tiedotus-rekka vaikuttaa yhtä toimivalta konseptilta kuin kirjastoautojen ja Netti-Nyssen tarjoama kansalaispalvelu. Tietoa, aineistoa, kirjallisuutta, opastusta ja koulutusta viedään sinne, missä ihmiset ovat. Väistämättä herää kysymys, voisiko meille ajatella vastaavaa. Voisiko eduskuntatietoa liikutella pitkin poikin maata? Voisiko tieteellisellä kirjastolla olla liikkuva toimipiste?
Eduskunnan kirjaston yksi tärkeä tehtävä on jakaa tietoa eduskunnan toiminnasta ja työn tuloksista tarjoamalla kokoelmansa ja asiantuntemuksensa kansalaisten ja kaikkien tiedontarvitsijoiden käyttöön. Laajat kokoelmamme sisältävät myös yhteiskunnallista ja juridista aineistoa, historiaa ja politiikkaa. Kirjastomme kuitenkin sijaitsee hiukan syrjässä ihmisten kulkureiteistä. Liikkuvan toimipisteen avulla tavoittaisimme kansalaiset nykyistä paremmin. Olisipa hienoa, jos Eduskunnan kirjastokin voisi bussilastillinen valikoitua aineistoa mukanaan joskus lähteä tien päälle, sinne missä tapahtuu, liikkeelle!
Sirkka-Liisa Korkeila
Idea liikkuvasta tiedotuspisteestä ei ole uusi. Suomen eduskunta harjoittaa liikkuvaa kansalaistiedotusta mm. osallistumalla erilaisille messuille omalla osastollaan. Kiinteä palvelupiste, Kansalaisinfo, sijaitsee Pikkuparlamentissa. Kansalaisinfo tiedottaa eduskunnan toiminnasta Saksan info-rekan tavoin. Tietoa eduskunnasta ja sen toiminnasta tarjotaan myös Eduskunnan kirjastossa, jossa on pääsy myös mm. valtiopäiväasiakirjoihin. Meillä ei kuitenkaan ole omaa rekkaa, jolla kuljettaa eduskuntatietoa paikasta ja tilaisuudesta toiseen.
Rekkoja - tai oikeastaan busseja - on sen sijaan niissä monissa Suomen kunnissa, joissa liikkuu kirjastoautoja. Olen itse aloittanut kirjastourani Espoon kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kirjastoauto-osastolla. Kirjastoautot kiersivät ja kiertävät edelleen niissä osissa kaupunkia, joissa ei ole kiinteää kirjastoa, myös koulujen pihoilla. Tampereen kaupunginkirjasto on kehittänyt kirjastoauton ideaa ja hankkinut mainion Netti-Nyssen, Internet-bussin, joka vie tietoyhteiskunnan asukkaiden pariin. Kiertävässä Netti-Nyssessä pidetään sekä ryhmille että kaikille avoimia tietotekniikkakursseja.
Siihen aikaan, kun työskentelin kirjastoautoissa, yhteen kirjastoautoon mahtui vähän alle 4000 kirjaa. Kirjastoauton rajallista kokoelmaa täydensi koko kaupunginkirjaston kokoelma, nyttemmin käytössä on lisäksi verkkopalvelut. Väkeä nuoruuteni kirjastoautoissa Espoossa kävi vaihtelevasti, parhaimmillaan tungokseen asti, aivan kuin info-rekassa Berliinissä.
Mielestäni kiehtovinta kirjastoautotyössä oli liike. Paikkaa vaihdettiin tietyn aikataulun mukaisesti 20 minuutin – kahden tunnin välein. Asiakkaat vaihtuivat, pihapiirit ja parkkipaikat vaihtuivat, kirjat vaihtuivat, kun niitä lainattiin ulos ja palautettiin sisään. Kirjastoautotyössä tuntui että tieto, elämykset ja kokemukset todella olivat liikkeessä.
Saksan parlamentin liikkuva tiedotus-rekka vaikuttaa yhtä toimivalta konseptilta kuin kirjastoautojen ja Netti-Nyssen tarjoama kansalaispalvelu. Tietoa, aineistoa, kirjallisuutta, opastusta ja koulutusta viedään sinne, missä ihmiset ovat. Väistämättä herää kysymys, voisiko meille ajatella vastaavaa. Voisiko eduskuntatietoa liikutella pitkin poikin maata? Voisiko tieteellisellä kirjastolla olla liikkuva toimipiste?
Eduskunnan kirjaston yksi tärkeä tehtävä on jakaa tietoa eduskunnan toiminnasta ja työn tuloksista tarjoamalla kokoelmansa ja asiantuntemuksensa kansalaisten ja kaikkien tiedontarvitsijoiden käyttöön. Laajat kokoelmamme sisältävät myös yhteiskunnallista ja juridista aineistoa, historiaa ja politiikkaa. Kirjastomme kuitenkin sijaitsee hiukan syrjässä ihmisten kulkureiteistä. Liikkuvan toimipisteen avulla tavoittaisimme kansalaiset nykyistä paremmin. Olisipa hienoa, jos Eduskunnan kirjastokin voisi bussilastillinen valikoitua aineistoa mukanaan joskus lähteä tien päälle, sinne missä tapahtuu, liikkeelle!
Sirkka-Liisa Korkeila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)