Eduskunta ei suoraan sanottuna tullut ensimmäisenä mieleeni,
kun mietin alkuvuodesta 2016 tulevan kesän suunnitelmiani. Taustani on
nimittäin vahvasti humanistisissa tieteissä, ja olin valmistumassa kuluvan
vuoden aikana Helsingin yliopistolta filosofian maisteriksi pääaineenani
folkloristiikka. Kuitenkin folkloristiikan tutkimuksen fokus
arkistoaineistoihin ja opintoihin kuulunut praktikum Suomalaisen Kirjallisuuden
Seuran Kansanrunousarkistossa
johdattelivat minut korkeakouluharjoittelijaksi Eduskunnan
arkistoon ja kirjastoon.
Eduskunta ei ollut kuitenkaan minulle kulttuurishokki. Neljän
kuukauden harjoitteluni aikana tutustuin monipuolisesti arkiston eri toimintoihin
ja sain käytännön työkokemusta niin seulonnasta, kuvienhallintajärjestelmän
käytöstä, metatiedoista, veteraanikansanedustajien muistitietohaastattelujen
käsittelystä, arkiston tietopalvelusta kuin kirjaston asiakaspalvelustakin. Pääsin
tutkimaan erilaisia aineistoja muun muassa eduskuntatalon rakentamisesta
vuosikymmeniä vanhoihin kansainvälisiin vierailuihin. Työ oli toisin sanoen
erittäin monipuolista, ja uskonkin, että monella harjoittelupaikkoja
tarjoavalla toimijalla olisi paljon opittavaa Eduskunnan kirjaston tavasta
perehdyttää harjoittelijat laajasti ja suunnitelmallisesti sekä halusta tarjota
meille monipuolisia työtehtäviä.
Ennakkoon olin erityisen kiinnostunut arkiston keräämistä entisten
kansanedustajien muistitietoarkistosta, jossa 400
haastattelun rajapyykki rikkoutui menneenä kesänä. Pääaineessani
folkloristiikassa on 2000-luvulla tehty myös politiikkaa käsitteleviä
muistitietotutkimuksia esimerkiksi vuoden 1918
tapahtumista ja niiden merkityksistä, Karkkilan
tehdastyöläisten yhteisöistä ja politiikasta
tavallisten ihmisten arjessa. Syvälle kansanedustajan työhön ja persoonaan
menevät veteraanikansanedustajien haastattelut tarjoaisivatkin mahdollisuuksia
paitsi politiikan ja poliittisen historian tutkimukselle, myös esimerkiksi
yhteiskunnallisista aiheista kiinnostuneille kulttuurintutkijoille. Eduskunnan
arkiston muistitietohaastattelut avasivat näkökulmaa muistitiedosta itselleni;
kun olin itse aiemmin perehtynyt lähinnä ”kansan” muistoihin ja tuntemuksiin,
lainsäätäjien näkökulmat ja tavat käsitellä menneisyyttä ja historiallisia
tapahtumia olivat hyvin kiinnostavaa luettavaa.
Arkistotyön ohella asiakaspalvelutehtävät
kirjastossa ovat opettaneet minulle todella paljon lainsäädäntöprosesseista,
valtiopäiväasioista, eduskunnan toiminnasta ja kirjastotyöstä ylipäätään. Tieto-
ja asiakaspalvelussa kiinnitin huomiota myös siihen, kuinka korkea taso
asiakaspalvelussa on eduskunnassa ja kuinka hyvin asiakkaiden tarpeet ja
toiveet huomioidaan niin kirjastossa kasvokkain kuin sähköpostinkin
välityksellä. Tällaiseen palvelukulttuuriin oli mielekästä itsekin osallistua.
Toivottavasti myös arkistoaineistojen digitointihankkeet
etenevät tulevina vuosina valtiolla ripeästi ja niihin panostetaan riittävästi,
sillä sähköiset aineistot ovat kirjastoja ja arkistoja käyttäville tutkijoille
ja muille asiakkaille jo äärettömän tärkeitä. Kahdessa eri arkistossa ja myös
museossa työskennelleenä voin uskoa, ettei digitointityö Suomessa hetkessä
lopu, ja resursseja etenkin vanhojen aineistojen digitointiin tarvittaisiinkin
nykyistä enemmän. Eduskunnan kirjastossa kylläkin ilahduin siitä, kuinka
hyvällä mallilla valtiopäiväasiakirjojen digitointi alkaa olla. Myös Kansallisarkiston
strategiassa 2020 digitointi ja sähköiset palvelut ovat keskeisesti esillä.
Korkeakouluharjoittelu eduskunnassa opetti minulle myös sen,
että yllättäviinkin työmahdollisuuksiin kannattaa tarttua ja hakea niitä myös
hieman omien ennakko-odotusten ulkopuolelta. Opin harjoittelijana runsaasti
esimerkiksi uutta oikeudelliseen tietoon liittyvää asiaa, mutta pystyin myös
soveltamaan eduskunnassa koulutustani ja osaamistani kulttuurintutkimuksen
puolelta. Arkistoaineistojen penkominen ja tutkiminen on osoittautunut myös
kovin tyydyttäväksi työksi; koskaan ei täysin tiedä, mitä mielenkiintoista
itselle ennalta vieraasta aineistosta löytyykään.
Pekka Turtiainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti