Parlamenttikirjasto

perjantai 30. syyskuuta 2016

Korkeakouluharjoittelu humanistin silmin

Eduskunta ei suoraan sanottuna tullut ensimmäisenä mieleeni, kun mietin alkuvuodesta 2016 tulevan kesän suunnitelmiani. Taustani on nimittäin vahvasti humanistisissa tieteissä, ja olin valmistumassa kuluvan vuoden aikana Helsingin yliopistolta filosofian maisteriksi pääaineenani folkloristiikka. Kuitenkin folkloristiikan tutkimuksen fokus arkistoaineistoihin ja opintoihin kuulunut praktikum Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistossa johdattelivat minut korkeakouluharjoittelijaksi Eduskunnan arkistoon  ja kirjastoon.


Eduskunta ei ollut kuitenkaan minulle kulttuurishokki. Neljän kuukauden harjoitteluni aikana tutustuin monipuolisesti arkiston eri toimintoihin ja sain käytännön työkokemusta niin seulonnasta, kuvienhallintajärjestelmän käytöstä, metatiedoista, veteraanikansanedustajien muistitietohaastattelujen käsittelystä, arkiston tietopalvelusta kuin kirjaston asiakaspalvelustakin. Pääsin tutkimaan erilaisia aineistoja muun muassa eduskuntatalon rakentamisesta vuosikymmeniä vanhoihin kansainvälisiin vierailuihin. Työ oli toisin sanoen erittäin monipuolista, ja uskonkin, että monella harjoittelupaikkoja tarjoavalla toimijalla olisi paljon opittavaa Eduskunnan kirjaston tavasta perehdyttää harjoittelijat laajasti ja suunnitelmallisesti sekä halusta tarjota meille monipuolisia työtehtäviä.


Ennakkoon olin erityisen kiinnostunut arkiston keräämistä entisten kansanedustajien muistitietoarkistosta, jossa 400 haastattelun rajapyykki rikkoutui menneenä kesänä. Pääaineessani folkloristiikassa on 2000-luvulla tehty myös politiikkaa käsitteleviä muistitietotutkimuksia esimerkiksi vuoden 1918 tapahtumista ja niiden merkityksistä, Karkkilan tehdastyöläisten yhteisöistä ja politiikasta tavallisten ihmisten arjessa. Syvälle kansanedustajan työhön ja persoonaan menevät veteraanikansanedustajien haastattelut tarjoaisivatkin mahdollisuuksia paitsi politiikan ja poliittisen historian tutkimukselle, myös esimerkiksi yhteiskunnallisista aiheista kiinnostuneille kulttuurintutkijoille. Eduskunnan arkiston muistitietohaastattelut avasivat näkökulmaa muistitiedosta itselleni; kun olin itse aiemmin perehtynyt lähinnä ”kansan” muistoihin ja tuntemuksiin, lainsäätäjien näkökulmat ja tavat käsitellä menneisyyttä ja historiallisia tapahtumia olivat hyvin kiinnostavaa luettavaa.


Arkistotyön ohella asiakaspalvelutehtävät kirjastossa ovat opettaneet minulle todella paljon lainsäädäntöprosesseista, valtiopäiväasioista, eduskunnan toiminnasta ja kirjastotyöstä ylipäätään. Tieto- ja asiakaspalvelussa kiinnitin huomiota myös siihen, kuinka korkea taso asiakaspalvelussa on eduskunnassa ja kuinka hyvin asiakkaiden tarpeet ja toiveet huomioidaan niin kirjastossa kasvokkain kuin sähköpostinkin välityksellä. Tällaiseen palvelukulttuuriin oli mielekästä itsekin osallistua.

Toivottavasti myös arkistoaineistojen digitointihankkeet etenevät tulevina vuosina valtiolla ripeästi ja niihin panostetaan riittävästi, sillä sähköiset aineistot ovat kirjastoja ja arkistoja käyttäville tutkijoille ja muille asiakkaille jo äärettömän tärkeitä. Kahdessa eri arkistossa ja myös museossa työskennelleenä voin uskoa, ettei digitointityö Suomessa hetkessä lopu, ja resursseja etenkin vanhojen aineistojen digitointiin tarvittaisiinkin nykyistä enemmän. Eduskunnan kirjastossa kylläkin ilahduin siitä, kuinka hyvällä mallilla valtiopäiväasiakirjojen digitointi alkaa olla. Myös Kansallisarkiston strategiassa 2020 digitointi ja sähköiset palvelut ovat keskeisesti esillä.

Korkeakouluharjoittelu eduskunnassa opetti minulle myös sen, että yllättäviinkin työmahdollisuuksiin kannattaa tarttua ja hakea niitä myös hieman omien ennakko-odotusten ulkopuolelta. Opin harjoittelijana runsaasti esimerkiksi uutta oikeudelliseen tietoon liittyvää asiaa, mutta pystyin myös soveltamaan eduskunnassa koulutustani ja osaamistani kulttuurintutkimuksen puolelta. Arkistoaineistojen penkominen ja tutkiminen on osoittautunut myös kovin tyydyttäväksi työksi; koskaan ei täysin tiedä, mitä mielenkiintoista itselle ennalta vieraasta aineistosta löytyykään.

Pekka Turtiainen


Ei kommentteja: