Parlamentaarisen tietotyön ammattilaiset olennaisen äärellä - ECPRD 2016 –seminaari Oslossa 7.9. – 9.9.2016

*Kuva:Antti Virrankoski

Oslo vakuutti seminaariosallistujat jopa paikalliset hieman häkellyttäneellä auringonpaisteella. Viimeistä detaljia myöten viilatuissa järjestelyissä oli varauduttu paikallisen sään tarjoavan huomattavasti normaalimman ja monimuotoisemman ilmastokokemuksen. Kun ennalta arvaamattomin tekijä osoittautui näin suotuisaksi, voidaan sanoa seminaarijärjestelyiden hiponeen täydellisyyttä. Meitä suomalaisia sanotaan usein täsmällisiksi ja organisoituneiksi, mutta norjalaiset ovat tässä suhteessa vielä omassa luokassaan, mistä osallistujat heitä vuolaasti muistivat kiitelläkin. Onnistuneet järjestelyt eivät ole pelkästään imagokysymys, vaan näin tarjotaan osallistujille mahdollisuus kohdistaa kaikki tarmonsa aktiiviseen osallistumiseen, mikä tässäkin tapauksessa tuotti esityksille ja keskusteluille rutkasti lisäarvoa.

Itse seminaarin otsikko oli Innovative services for Parliamentary Libraries, Research Services and Archives, minkä alle oli leivottu neljä teemallista sessiota. Jos olivat ulkoiset puitteet ja järjestelyt kohdallaan, oli myös seminaarin ohjelma rakennettu johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi, joka toimi erinomaisena johdatuksena itselleni alan noviisina ja kokeneempien konkareiden mukaan uutta myös ja kiinnostavaa myös pitkän linjan tietopalveluihmisille ja tutkijoille eurooppalaisissa parlamenteissa.

If you want to keep it secret, publish it

Ensimmäinen osio oli varattu ikään kuin tuote-esittelyille. Britannian ylähuoneen sekä Euroopan, Liettuan että Venäjän parlamentin tietopalvelu- ja tutkimusyksiköt esittelivät sekä erilaisia julkaisumallejaan sekä niissä tapahtunutta kehitystyötä. Näistä esityksistä jäi päällimmäisenä huomiona mieleen yksiköiden tarve suuntautua yksinkertaisempiin julkaisumalleihin pitkälti asiakkailta saadun palautteen ja oman tutkimushavaintojen perusteella. Sen sijaan, että yksiköt tuottaisivat eri monenlaisia eri tyyppisiä, eri mittaisia ja eriasteisia julkaisuja erilaisiin tarpeisiin omina tuotteinaan, nähdään järkevämpänä tuottaa kaikki materiaali yhden formaatin kautta. Useinaan tiedon käyttäjä ei tee eroa eri aineistotyyppien välillä vaan suhtautuu kaikkeen tietopalvelusta tai tutkimusyksiköstä saamaansa tietoon saman arvoisena ja keskittyy formaatin sijasta puhtaasti tietosisältöön.

Ensimmäisen päivän toisessa sessiossa siirryttiin tuotteista tietosisältöihin ja keskusteltiin eri maiden erilaisista linjauksista suhteessa parlamenteille tuotetun tiedon avoimuuteen. Oli äärimmäisen mielenkiintoista havaita, miten eri yhteiskunnissa on ajan saatossa päädytty erilaisiin ratkaisuihin. Pohjoismaissa ollaan keskenään suurin piirtein samoilla linjoilla ja eri puolueiden tekemät tietopyyntöjen perusteella tehdyt selonteot ovat salaisia siihen asti, kunnes toimeksiantaja käyttää saamansa tietoa julkisesti ja esimerkiksi viittaa saamaansa selontekoon, minkä jälkeen selonteko muuttuu julkiseksi asiakirjaksi. Muissa Euroopan maissa käytännöt vaihtelivat varsin tiukan salaamisen ja täydellisen avoimuuden välillä. Kiinnostavan tapauskuvauksen kuulijoille jakoi Saksan Bundestagin Holger Scheerer. saksassa päädyttiin pitkällisen ja paljon julkisuutta saaneen prosessin jälkeen saattamaan kaikki tietopalvelun tuottamat raportit julkisiksi, minkä jälkeen niiden julkisuusarvo hieman paradoksaalisesikin suorastaan romahti.  

Datamassoista ymmärrettäväksi informaatioksi

Toisen seminaaripäivän ensimmäinen osio keskittyi infografiikkaan, joka tässä tapauksessa tarkoitti pitkälti käytettävissä olevan tilastollisen tai muun numeerisen datan visualisointia niin, että käsiteltävä ilmiö ja siinä piilevät trendit tulevat tiedon käyttäjälle helpommin ymmärrettäviksi. Kuten EU-parlamentin edustaja Giulio Sabbati totesi, kyse on ennen kaikkea viestinnästä.

Päivän viihdyttävin esitys oli Norjan yleisradion NRK:n Erik Bolstadin perehdytys graafisen viestinnän saloihin. Saimme kuulla mm. sen, että piirakkadiagrammeja ei tule käyttää, ellei halua kuvata oikeasta piirakasta syötyä määrää tai sen, että kalliin grafiikkaohjelman sijasta kannattaa ostaa värikynät ja testata erilaisten diagrammien ymmärrettävyyttä metrimatkustajilla sekä myös sen, että yhdysvaltalaisia käytettävyystutkimuksia ei kannata aina uskoa, koska Euroopassa Internetiä selataan eri tavalla.

Viimeinen osia oli pyhitetty sananvapaudelle ja filosofialle – kyseessä siis mitä ilmeisimmin suunniteltu loppunostatus. Siri-Gedde Dahl kertoi ensin hienoja esimerkkejä siitä, miten sananvapaus yhdistettynä avoimen datan tuomiin mahdollisuuksiin tarjoaa aivan uudenlaisia tapoja tuoda esiin yhteiskunnan epäkohtia. Varsin hykerryttävä kertomus oli mm. se, miten yhdistelmällä Oslon kaupungin rakennustietojärjestelmiä, tietoja palo- ja pelastustehtävistä ja maan hinnasta löydettiin yllättäviä korrelaatioita: arvokkaalla tonttimaalla sijaitsevan suojelupäätöksen saaneen rakennuksen todennäköisyys tuhoutua tulipalossa on moninkertainen muuhun rakennuskantaan verrattuna.  Tiettävästi myös Norjan poliisi nosti kulmakarvojaan korrelaatioista luettuaan.

Välinpitämättömyyden luonteesta

Seminaarin finaalin tarjosi Iain Watt, joka vastaa EU-parlamentissa rakenne ja koheesiopolitiikan yksiköstä. Wattin esitys oli otsikoitu EU:n parhaiden perinteiden mukaan yleispätevälle ylätasolle (Presentation on knowledge management in a parliamentary context), mutta totuus olikin aivan jotain muuta.  Watt puhui paljon välinpitämättömyydestä ja siitä, kuinka meidän kaikkien tulisi tuntea paremmin välinpitämättömyyden luonnetta. Meille tietopalvelijoille tärkeätä ajattelemisen aihetta antoikin Wattin ajatus rationaalisesta välinpitämättömyydestä – siitä, kuinka tärkeätä meidän onkaan muistaa suhtautua epäolennaiseen välinpitämättömästi ja keskittyä tuottamaan tehokasta olennaista tietotyötä.

Wattin päätöspuhe toimi siltana erinäisten ajatusten ja huomioiden välillä, joita minulle seminaarin aikana nousi ja jotka kuvastavat parlamenttityötä tukevan tietotyön luonnetta.  Tietotyöläiset ovat jatkuvasti kilpailutilanteessa välinpitämättömyyden kanssa – asiakkaamme eivät useinkaan välitä, mistä tiedon saavat ja kuka on tiedon tuottaja – kunhan saavat tiedon nopeasti. Vaikka meidän tulee palvella tehokkaasti ja S. R. Ranganathanin lakien mukaisesti säästää lukijan aikaa mahdollisimman tiiviillä, informatiivisella ja relevantilla tiedolla, on kuitenkin pitäydyttävä puolueettomuudessa ja oikeellisuudessa.  Google siis ei ole meidän kilpailijamme, mutta välinpitämättömyys on.

Antti Virrankoski

  

Linkki: 

Seminaarin sivusto: Seminar Innovative services for Parliamentary Libraries,Research Services and Archives

*Kuvateksti:

Osana seminaarin antoisaa oheisohjelmaa tutustuimme norjalaisen taiteilijan Gustav Vigelandin (1869-1943) elämäntyöhön 320 hehtaarin alan käsittäneeseen kokonaistaideteokseen Vigelandin patsaspuistoon. Puistossa on 212 pääosin graniitista veistosta, joiden aiheessa toistuvat elämän eri vaiheet syntymästä kuolemaan. Patsaat ovat helposti lähestyttävinä ja luonnollisen kokoisina suosittuja selfieiden taustoja.