Parlamenttikirjasto

perjantai 24. helmikuuta 2017

”En ole kynämies että kykenisin löytämään muotoja joita tarvitseisin”

150 vuotta sitten köyhiin oloihin syntynyt Vilhelmiina Riktig joutui koulunkäynnin sijaan aloittamaan palkkatyön tehtaassa jo 12-vuotiaana. Hän ehti käydä vähän kiertokoulua ja työn ohella tehtaan koulua. Päästyään 18-vuotiaana Porvooseen piiaksi hän vaihtoi nimensä Miina Sillanpääksi. Sivistynyt isäntäperhe kohteli lukuintoista ja tiedonhaluista Miinaa hyvin kannustamalla häntä myös luku- ja kirjoitustaidon opettelussa. Uutteruus, tiedonjano ja halu vaikuttaa veivät hänet mukaan yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja työväenliikkeen toimintaan. 33-vuotiaana hän päätti omistautua päätoimisesti poliittisiin ja yhteiskunnallisiin tehtäviin. Kansanedustajaksi hänet valittiin vuonna 1907 ja Suomen ensimmäisenä naisministerinä hän aloitti 1926 Väinö Tannerin hallituksessa toisena sosiaaliministerinä.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Saamelaiskielet ja Eduskunnan kirjasto

Kuva:Päivi Erkkilä / Eduskunta 
Kansainvälistä äidinkielenpäivää vietetään tiistaina 21.2. Kuten YK:n sivuilla todetaan, vuonna 1999 UNESCO päätti aloittaa kansainvälisen äidinkielen päivän juhlistamisen vuosittain juuri helmikuun 21. päivänä. Teemapäivänä juhlistetaan kielellistä monimuotoisuutta ja monikielistä opetusta sekä huomioidaan äidinkielen tärkeä rooli opetuksessa.

Perustuslain mukaan kansan valitsema eduskunta on valtakunnan ylin päättävä elin. Eduskunnan kirjasto taasen sitä varten erikseen säädetyn lain mukaisesti palvelee eduskuntaa toimialaansa kuuluvin tavoin, toimii eduskunnan keskusarkistona sekä julkisena oikeudellista tietoa, yhteiskuntatietoa ja eduskuntatietoa välittävänä keskuskirjastona.  Kirjasto ja arkisto palvelevat kansaa siis välillisesti eduskunnan työn kautta sekä suoraan tarjoamalla tietoa, aineistoa ja palveluita.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Arkistoista, asiakirjoista ja niiden liepeiltä

Kuva:Hanne Salonen/Eduskunta
Asiakkaiden tietopalvelukysymysten ratkominen on mielenkiintoista puuhaa. Joskus saa todella käyttää mielikuvitustaan, kun yrittää etsiä vastauksia. Toiset kysymykset puolestaan ovat rutiinikysymyksiä, mutta aina on yhtä mukavaa saada asiakas tyytyväiseksi. Kaikesta yrityksestä huolimatta, aina ei vastausta asiakkaan kysymykseen löydy. Usein näitä kysymyksiä miettii vielä pitkään ja pohtii olisiko asiakkaan kaipaama tieto kuitenkin jostakin löydettävissä. Eduskunnassa olen ollut muun muassa mukana selvittämässä roskalavalta poimittujen tuolien alkuperää, eduskunnan istuntosalin parven ”oikea” ja ”vasen” tekstien merkitystä tai Pohjoismaisten parlamenttien välisten hiihtokilpailujen ulkomaisten vieraiden nimiä.

perjantai 3. helmikuuta 2017

Valeuutisten lukutaito

Kuvalähde:IFLA
Valeuutisten nousu julkiseen keskusteluun on saanut myös myönteisiä seurauksia – median lisäksi erityisesti oppilaitokset ja kirjastot ovat heränneet kiinnittämään huomiota uudella tavalla tiedon luotettavan ja laadukkaan tiedon saantiin ja medialukutaitoon. Luotettava tieto on jälleen arvossaan.

Kansainvälinen kirjastojärjestö IFLA on tuottanut kirjastoille malliksi visuaalisen pikaoppaan valeuutisten lukutaitoon. Opas perustuu faktantarkistukseen keskittyneen amerikkalaisen organisaation (FactCheck.org) kirjoitukseen How to spotfake news?

Opas tarjoaa 8 vinkkiä sisällön arviointiin:

perjantai 27. tammikuuta 2017

Eduskunnan kirjaston tietopalvelun rooli - maallikon pohdintaa tietopalvelun etiikan näkökulmasta

Eduskunnan kirjaston tietopalvelu vastaa asiakkaiden kysymyksiin liittyen oman toimialansa keskeisiin aihealueisiin. Nämä aihealueet ovat eduskuntatieto, juridiikka ja yhteiskuntatieteet. Vaikka kysymyksiä tuleekin kaikilta edellä mainituilta ja myös monilta muilta aloilta, on erityisen kiinnostavaa pohtia tietopalvelun roolia juridisten kysymysten äärellä.



perjantai 13. tammikuuta 2017

Kirjasto vuonna 2016

Eduskunnan kirjasto laatii vuosittain eduskunnalle kertomuksen toiminnastaan. Virallisena valtiopäiväasiakirjana kirjaston kertomuksen sisällysluettelo on pysynyt samankaltaisena vuosia. Verrannollisuuden vuoksi tämä on toki hyvä asia, mutta voi olla, ettei kirjaston kertomus ole enää niin luettu julkaisu kuin se oli esim. 1960-luvulla.

Tuula H. Laaksoviran toimiessa kirjaston johtajana kirjasto laati vuosina 1995-2003 virallisen vuosikertomuksen lisäksi tiettyyn teemaan keskittyvän vuosikertomuksen. Näiden ja vuodenvaihteen innoittamana ryhdyin käymään läpi kirjaston vuotta 2016 tuodakseni esiin virallisesta vuosikertomuksesta poikkeavia asioita tai tuodakseni niitä esiin toisella tavalla.