Aiemmassa työpaikassani Helsingin yliopistolla työskentelin osittain myös Meilahden kampuskirjastossa Terkossa. Terkko tarjoaa monen muun tehtävän ohella terveys- ja lääketieteen alan tietopalvelua. Varsin usein toistuva tilanne on, että jostain kampusalueen sairaalasta diagnoosin saanut henkilö menee Terkkoon hankkimaan lisätietoa diagnoosistaan. Joskus asiakkaat varaavat ajan informaatikolle, jonka kanssa yhdessä haetaan tietoa alan tieteellisistä tietokannoista ja virallistiedonlähteistä.
Asiakas saattaa olla hyvinkin kiihtyneessä tilassa ja epätietoisuudesta peloissaan. Hän janoaa kaikkea mahdollista lisätietoa ja ehkä mahdollisuutta jakaa tilanteensa jonkun toisen ihmisen kanssa. Tässä tilanteessa on äärimmäisen tärkeää, että informaatikko tunnistaa tiedonhankinnan ja tiedon tulkinnan rajan.
Diagnoosin tulkinta on ainoastaan lääketieteen ammattilaisten tehtävä. Kirjaston tietopalvelun tehtävänä on vain opastaa asianmukaiseen tutkimukseen perustuvan tiedon lähteille ja auttaa asiakasta tiedonhaun prosessissa.
Eduskunnan kirjaston tietopalvelulla on hyvin samankaltainen vastuullinen rooli erityisesti juridisten kysymysten osalta. Me tarjoamme maan laajimman kokoelman juridista kirjallisuutta, lainvalmistelun eri vaiheisiin liittyviä dokumentteja ja säädöksiä. Tietopalvelun tehtävänä on vastata juridisiin kysymyksiin ja opastaa kysyjää oikean tiedon lähteille.
Myöskään Eduskunnan kirjaston tietopalvelun tehtävänä ei ole tehdä aineiston perusteella tulkintaa tai johtopäätöksiä. Kuten lääketieteessä, juridiset asiantuntijatehtävät ja niihin liittyvät vastuut kuuluvat juridiikan ammattilaisille. Tähän perustuen Eduskunnan kirjasto ei esimierkiksi tarjoa juridista neuvontaa.
Asiakkaiden tiedontarpeiden ja tietopalvelun etiikan näkökulmasta lääketiede ja juridiikka ovat osittain verrannollisia - puhutaanhan diagnooseista usein tuomioina. Merkittävä ja valitettava ero on siinä, että lääketieteellisistä diagnooseista ei voi valittaa.
Antti Virrankoski
Palvelujohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti