Eräs työpäivä

Jokin aika sitten kirjaston Facebook-sivulla ehdotettiin, että siellä kerrottaisiin, mitä kirjastossa tapahtuu ja esim. minkälaisia kysymyksiä päivän aikana tulee vastattavaksi. Vastaan haasteeseen ja kerron lyhyesti työpäivästäni keskiviikkona 6.11. Tosin vain yhden työpäivän kuvaus ei anna kattavaa kuvaa työtehtävistäni eikä kirjastossa tehtävistä töistä.

Työmatkalla kävin mielessäni läpi päivän työt. Perjantaina ilmestyvä Uutuuksia Eduskunnan kirjastossa oli valmis, mutta epäilin yhden kirjan sopivuutta luettelossa. Päätin poistaa kyseisen teoksen luettelosta ja työpaikalle saavuttuani kiirehdin heti kollegan työhuoneeseen kertomaan asiasta. Kulkematta työtilani kautta.

Työpöydän ääreen päästyäni ehdin vielä tovin verran suunnitella päivitystä kirjaston Facebook-sivulle ruotsalaisuuden päivän kunniaksi ennen kuin muistin: aamukahvi ja Vuoksen piirakat! Ei kai päivä ilman niitä käynnisty!

Ideani Facebook-päivityksestä ei ollutkaan hyvä ja toimiva. Muutin näkökulman ja tein uuden päivityksen kirjaston ruotsinkielisistä verkkosivuista.

Työpöydän ääressä

Palaveri kirjaston avoimuusvideon julkistamistilaisuudesta työtoverin kanssa oli tehokas ja nopea. Vasta sen jälkeen kun olimme hyväksyttäneet ehdotuksemme kirjaston johtajan kanssa, alkoivat ongelmat. Ovatko paneelin keskustelijoiksi valitsemamme sittenkään hyvät, ehtivätkö kiireisen aikataulun ihmiset tulla keskustelijoiksi paneeliin, saammeko tilan käyttöömme haluamamme aikana?

Iltapäivän päivystys asiakaspalvelussa alkoi ikävin uutisin: kirjaston kopiokone ei toimi. Mahdollisesti se on kunnossa ja asiakkaiden käytössä vasta perjantaina.

Asiakaspalvelussa päivystää kaksi kirjaston virkailijaa, joista toinen on perehtynyt lainaus- ja neuvontapalveluihin ja toinen tietopalveluun. Asiakas voi kääntyä kumman tahansa päivystäjän puoleen. Jos jotakin asiaa emme tiedä tai osaa, kysymme toisiltamme tai asian vielä paremmin tietävältä työtoverilta.

Pitkään tarvitsin päivystäjäkollegan apua uuden kirjastokortin tekemisessä. Kirjastojärjestelmän monimutkaisuus ja yksityiskohtien runsaus saivat minut aina epäilemään, tuliko kirjastokortti tehtyä oikein. Taas sain ilokseni huomata, että osaan tehdä uuden kirjastokortin. Asiakkaallekin on miellyttävämpää, kun päivystäjä selviää tehtävistään kangertelematta.

Vuoroni aikana mm. esittelin asiakkaalle Suomenlaki.comia, Finlexiä, Edilexiä ja SanomaPron Verotusfokusta siten, että jokaisessa tehtiin haku samalla termillä. Tämä tietopalvelutehtävä oli minullekin mielenkiintoinen kertaus kotimaisista juridisista tietokannoista ja niiden välisistä eroista. Toisen asiakkaan kanssa etsin valtioneuvoston periaatepäätöstä vuodelta 1985. Ensin piti löytää tarkat tiedot päätöksestä, jonka jälkeen asiakas teki varastonoutopyynnön vuoden 1985 Viralliseen lehteen.

Asiakaspalvelussa näytti olevan rauhallista. Asiakkaat työskentelivät koneilla, etsivät itse kirjallisuutta käsikirjastosta ja avokokoelmasta eikä asiakaspalveluun ollut jonoja. Niinpä ehdin päivystyksen ohessa tehdä muutakin. Kirjoitin tätä juttua, pohdin valokuvaussessiota kirjaston uusia internet-sivuja varten ja päivitin kirjaston Facebook-sivua tiedotteella uudesta LATI-paketista. Twitteriä en ehtinyt päivittää, onneksi kirjastossa on muitakin sitä tekemässä.

Vuoroni päättyi 16.15, jonka jälkeen katsoin vielä sähköpostini ja kirjoitin lisää blogia. Suljin koneen 16.40.

Monet kerrat olen muistellut kirjastotieteen opintoja Tampereen yliopistossa 80-luvun alussa. Silloin ei ollut sosiaalista mediaa, ei kirjastojärjestelmiä, ei verkkopalveluja. ATK teki vasta tuloaan kirjastoihin ja luennolla opiskeltiin joukko-oppia. Kirjastojen markkinoinnista ei puhuttu mitään. Kirjastotyön dokumentointi valokuvin ja videoin olisi ollut vallankumouksellinen ajatus.

Minulle työtehtävien monipuolisuus on parhaita syitä viihtyä töissä kirjastossa.

Kirjastossa työskentely on myös hauskaa!

Päivi Erkkilä

Elektronisia aineistoja: http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/kirjasto/palvelut/e-aineistot/index.htx

LATI / Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeus: http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/kirjasto/oikeudellinentieto/tietopaketit/itsemaaraamisoikeus.htx

Eduskunnan kirjasto Facebookissa: https://www.facebook.com/Eduskunnankirjasto

Eduskunnan kirjasto Twitterissä: https://twitter.com/EdariFi

Tehtävä Helsingissä

Eduskunnan Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa julkaistiin 3.10.2013 mielenkiintoinen kirja. Nuori amerikkalainen tutkija Karen Erickson haastatteli vuonna 1960 lähes koko silloisen Suomen valtionjohdon. Hän teki lyhyessä ajassa 264 haastattelua, joissa hän käytti apunaan 50 – kohtaista kyselylomaketta. Kysymykset voidaan jakaa viiteen pääteemaan: valtion tehtävät, mahdollisuudet ja uhat, vallankäytön rajat, kansalaiset sekä yhteiskunta. Haastateltavien joukossa olivat mukana niin silloiset kansanedustajat kuin esimerkiksi presidentti Kekkonen ja osa valtion keskushallinnon korkeimmista virkamiehistä. Haastatteluita ei nauhoitettu vaan Erickson teki niistä muistiinpanot käsin. Muistiinpanot ovat sekakielisiä eli ne ovat osittain englanniksi ja osittain suomeksi. Ennen nyt julkaistua kirjaa, aineistoa on käytetty ainoastaan Ericksonin väitöskirjassa (Harvard University, 1976), jossa haastateltavat eivät ole tunnistettavissa.
 

Nyt Karen Erickson ja Hannu Rautkallio ovat toimittaneet kirjan Tehtävä Helsingissä, Suomen johto syvähaastattelussa 1960. Kirjassa käsitellään 32 Suomen johtavan poliittisen hahmon näkemyksiä edellä mainituissa teemoissa. Ericksonin ja Rautkallion on tarkoitus myös julkaista lisää tämän aineiston pohjalta, joten kyseessä on vasta merkittävän aineiston ensimmäiset maistiaiset.

Ericksonin päätös valita Suomi tutkimuskohteekseen selittyi hänen omien sanojensa mukaan ainakin osittain sillä, että hänen äitinsä vanhemmat ovat syntyneet Suomessa. Erickson puhuukin yhä varsin kelvollista suomea. Kansalaisinfossa esiintyi säteilevä ja energinen, voisiko jopa sanoa iätön, Karen Erickson. Luonnollisesti herättää ihmetystä, miten Erickson saattoi saada syvähaastattelut koko silloiselta valtiojohdoltamme. Ericksonin avoin olemus on eräs valttikortti, joka on avannut teitä haastateltavien luo. Kirjanjulkistamistilaisuudessa kävi myös ilmi, että CIA:n asiakirjoissa Erickson oli merkitty agentiksi. Hänen tietämättään, vakuuteltiin sekä Ericksonin että Rautkallion suulla. Kuitenkin Erickson vieraili Helsingissä myös kesällä 1962 Maailman nuorison ja ylioppilaiden festivaaleilla, jonka taustalla toimi vahvasti Neuvostoliitto. Yhdysvallat järjestikin vastavetonaan Helsingissä oman ”Nuori Amerikka esittelee” -näyttelyn, jossa mukana toimi myös Erickson. Tällä vastafestivaalilla on usein arvioitu olleen suora yhteys Yhdysvaltain keskustiedustelupalveluun, joten vastuu Ericksonin agenttitoiminnan tulkinnasta jäänee kuulijalle ja lukijalle.

Mielestäni Tehtävä Helsingissä tarjoaa mielenkiintoisen leikkauksen lähihistoriamme merkittävimpien hahmojen ajatusmaailmaan. Samalla tulee väistämättä kuitenkin ajatelleeksi onko ajatusmaailma sittenkään muuttunut kaikilta osin kovinkaan paljon.

Lue kirjasta esimerkiksi kenen mielestä ”poliittisilla johtajilla on Suomessa liian paljon henkilökohtaista vaikutusvaltaa. Meillä on kehittynyt ammattipolitiikkoja, joilla ei ole muuta ammatillista, yhteiskunnallista tai valtiollista kokemusta ja vastuuta”.  Tai kenen mukaan ”nykyiset lait eivät ilmaise kansalaisten oikeustajua eivätkä vastaa sen mukaista oikeusmenettelyä”. Saman haastateltavan mukaan lisäksi ”Tietyssä olosuhteissa lain noudattamatta jättäminen voi tulla kyseeseen”.

 

Jari Suutari

Lisätietoja teoksesta: 

 

Tehtävä Helsingissä – Suomen johto syvähaastattelussa 1960. Karen Erickson; Hannu Rautkallio

 

Lue myös:

Joni Krekola: Maailma kylässä: Helsingin nuorisofestivaali 1962. Like, Helsinki 2012. http://www.like.fi/kirjat/maailma-kylassa-1962   (Teos Selmassa: https://selma.linneanet.fi/vwebv/holdingsInfo?bibId=392118 )

 

 

 

 

Oikeuden kuvallisuudesta

Minulle tarjoutui viime viikolla mahdollisuus osallistua ”Oikeuden näyttämöt – Kuvallisuus lainkäytössä” kirjan lehdistölle suunnattuun kirjoittajatapaamiseen Nykytaiteen museo Kiasmassa. Tilaisuudessa oli paikalla kirjan toimittaja taidehistorian dosentti FT Virpi Harju ja teoksen muut kirjoittajat ja asiantuntijat, joilla kaikilla oli tilaisuudessa oma puheenvuoronsa.

Oikeuden näyttämöt teos on syntynyt Valtion taidemuseon ja Suomen Lakimiesliiton välisenä yhteistyönä ja hankkeen suojelijana on toiminut Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö. Teos julkistettiin Lakimiespäivässä 4.10.2013.

Kirja tarjoaa upean matkan oikeuden visuaalisuuteen varhaisemmista ajoista nykypäivään. Siinä esitellään oikeuden kuvallista ja esineellistä kulttuuriamme. Kirjassa on muun muassa Virpi Harjun artikkeli, jossa käsitellään Suomen yleisten tuomio­istuinten rakennuksia ja arkkitehtuuria, oikeutta esittävää tai sitä symboloivaa taidetta sekä lainkäyttöön liittyvää esineistöä. Nämä ovat tärkeä osa oikeuslaitoksen julkikuvaa ja niiden tarkoituksena on kuvastaa oikeuden merkitystä ja arvomaailmaa.

Oikeuslingvistiikan emeritusprofessori Heikki E.S. Mattilan artikkeli ”Tuomarinviitasta banianpuun lehviin” valaisee eri maiden oikeuslaitosten visuaalista perintöä ja symboliikkaa antiikista nykypäivään. Kirjan muut kirjoittajat ja haastatellut asiantuntijat ovat Suomen rahakammion johtaja FT Tuukka Talvio, kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä, sekä taidegraafikko ja taidemaalari Kuutti Lavonen.

Kirja on kaunis, runsaasti kuvitettu teos. Sitä voi suositella kaikille oikeuden symboliikasta, oikeustaloarkkitehtuurista tai oikeuden kuvallisuuden historiasta kiinnostuneille. Kirja on lainattavissa kokoelmissamme.

Taide oikeuslaitoksessa

Miina Äkkijyrkkä, toinen kirjaprojektissa mukana olleista taiteilijoista, toi tilaisuudessa esille ajatuksen, että koska oikeudessa käsiteltävät asiat ovat osapuolien kannalta usein niin ankaria ja ahdistavia, niin oikeustiloissa tulisi olla esillä armollisia, lämminhenkisiä ja lohduttavia teoksia, jotka ohjaavat osapuolten ajatukset pois tuskasta.

Onko taiteen rooli tuoda osapuolille lohdutusta oikeusprosessin ankeuteen? Enpä ota tuohon itse kantaa. Selvää mielestäni kuitenkin on, että taide kaikissa yleisissä tiloissa luo viihtyvyyttä ja antaa tilalle inhimillisemmän olemuksen. Selvää on myös, että oikeustaloarkkitehtuuri ja -taide ovat osa kulttuuriperintöämme. Yksi perustelu Oikeuden näyttämöt kirjan tekemiselle on tekijöiden mukaan ollut pelko siitä, että arvokasta kuvallista ja esineellistä perintöä häviää Suomesta sitä myötä kuin tuomioistuimia yhdistetään ja tuomioistuinten toimitilat muuttuvat.

 

Visuaalisuus kirjastotyössä

Itse jäin tilaisuuden jälkeen pohtimaan visuaalisuuden merkitystä kirjastomme toiminnassa.
 

Omassa työssäni olen useimmiten keskittynyt enemmän sisältöön kuin ulkomuotoon. Tärkeää on ollut, että asiakas saa tarvitsemansa aineiston tai vastauksen kysymykseensä mahdollisemman nopeasti ja tehokkaasti. Osana tätä työtä kielen oikeellisuus ja ilmaisun selkeys on tietenkin ensiarvoisen tärkeää, mutta muuten se, miten aineisto tai vastaus on ”paketoitu”, on ollut vähemmän tärkeää. Mutta onko tällainen visuaalinen ilmiasu sittenkin tärkeämpää kuin olen ajatellutkaan?

Visuaalisuuteen on Eduskunnan kirjastossa kiinnitetty ja kiinnitetään huomiota. Visuaalisuus ilmenee esimerkiksi verkkosivuissa, opasteissa ja julkaisuissa. Kauniit palveluoppaamme saivat kehuja asiakkailtamme Lakimiespäivän messujen yhteydessä. Visuaalisuus on myös erittäin keskeinen elementti tulevan verkkosivu-uudistuksemme suunnittelussa. Tämä on luonnollista, sillä verkkosivun rakenteella ja visuaalisuudella on erittäin merkittävä rooli sivuston käytettävyydelle.

Vastaisin lopuksi esittämääni kysymykseen – kyllä visuaalisuus on kirjastotyössäkin erittäin tärkeä asia. Laadukkaat aineistot ja palvelut ovat toki toimintamme kivijalka. Visuaalisesti kaunis ja toimiva ulkoasu kuitenkin vaikuttaa siihen, miten hyvin ne saavuttavat asiakkaamme. Esimerkiksi. tietopaketti, joka on rakenteeltaan ja ulkomuodoltaan selkeä ja hyvin jäsennelty on helpompi omaksua kuin yhteen pötköön tehty linkeillä höystetty tekstipätkä. Ja kyllä – kirjaston palveluista on varmasti paljon mukavampi lukea taitavasti taitetusta ja kauniisti kuvitetusta esitteestä kuin saman tiedon sisältävästä A4 monisteesta.

 

Erika Bergström

 

Oikeuden näyttämöt : kuvallisuus lain käytössä./toim. Virpi Harju. Helsinki : Valtion taidemuseo, Suomen Lakimiesliitto, 2013 (Helsinki : Lönnberg Print & Promo) 

 

 

Vuorotteluvapaalla

Ajatuksen vuorotteluvapaalle jäämisestä sisäistin jo useita vuosia ennen vapaan toteutumista. Puhuin asiasta hyvissä ajoin myös esimieheni kanssa. Aluksi ajatus oli kaukaisempi porkkana siitä, että välillä voisi hengähtää työelämästä. Sitten se alkoi toden teolla konkretisoitua lähitulevaisuudessa toteutettavaksi katkokseksi jo parinkymmenen vuoden pituiseen työputkeen. Lopulta ajankohta konkretisoitui isohkojen projektien jälkeiseen aikaan.

Vuoden pituinen poissaolo työelämästä alkoi viime vuoden syyskuussa ja se oli odotuksen arvoinen! Nautin suunnattomasti koko siitä ajasta, jolloin sai ajatella kaikkia muita asioita kuin töitä ja hemmotella ja viihdyttää itseään. Pisteenä i:n päälle asiassa oli se, että puolisoni sai mahdollisuuden olla vuorotteluvapaalla samaan aikaan. Saatoimme mm. matkustella yhdessä ja toteuttaa yhteisen matkahaaveen, matkan maapallon toiselle puolelle.

Aluksi ajankulu pysyi työviikko/viikonloppu, vapaa-aika/työaika -jaottelumaisena. Vasta keväällä viikonpäivät muuttuivat hahmottomammaksi massaksi ja piti miettiä, mikä päivä ja onko jotain ohjelmaa. Mutta kokonaisen vuoden jälkeen ei kuitenkaan ole sellaista oloa että aika olisi valunut käsistä. Päinvastoin, paljon on tullut elettyä, koettua ja nähtyä. ja töihinkin oli taas ihan mukava tulla. Kuulostaa siis aika ihanteelliselta, eikö vaan?

Ihan tavallisia asioita, mutta kuitenkin ylellisiä oli monia. Aamulla ei tarvinnutkaan lähteä tiettyyn aikaan töihin, vaan aikaa aamukahvin ja sanomalehden parissa saattoi vierähtää pidempäänkin. Oli mukava lähteä valoisana aikana liikkumaan, esimerkiksi talvella hiihtämään. Valon lisäksi laduilla ei ollut tunkua. Kirjojen lukemiseen syntyi melkeinpä mania, ja digiboxin antimiakin oli mukava nauttia.

Lämpimästi suosittelen vuorotteluvapaan pitämistä, jos se vaan on mahdollista. Ilmassa tosin roikkuu nyt Suomen hallituksen rakennepaketissaan sisältämät mahdolliset muutokset järjestelmän. Henkilökohtaisesti ja näin työntekijän ja kansalaisen näkökulmasta toivon kovasti, ettei ainakaan puututtaisi siihen, mitä vuorotteluvapaalla voi ja saa tehdä. Kukin voikoon vapaasti valita, nauttiiko oleilusta vapaammin, kehittääkö itseään tai rakentaako vaikka kesämökkiä!

Kristiina Hakala

Nopeaa ja hidasta päätöksentekoa

Eduskunnan ja Ylen Radio 1:n järjestämässä keskustelusarjassa ”Kansanedustajana historian käännekohdissa” entinen pääministeri Esko Aho sanoi muutama viikko sitten luottavansa edustukselliseen demokratiaan ja suhtautuvansa entistä kriittisemmin erilaisiin suoran demokratian muotoihin.

Hän viittasi näkemyksensä perusteluksi Nobel palkitun ekonomistin Daniel Kahnemanin kirjaan Thinking, fast and slow (2011). Kahnemanin mielestä ihmisten ajattelua ohjaavat kaksi erilaista systeemia. Ensimmäinen niistä on nopea, intuitiivinen ja emotionaalinen; toinen puolestaan hidas, pohtiva ja looginen. Kahnemanin mielestä luottaminen tähän ensimmäiseen systeemiin johtaa väistämättä virheisiin, koska nopeat intuitiiviset tunnerektiot eivät koskaan ole luotettavia.

Kahnemanin teoria avaa uuden näkökulman myös Facebookin poliittiseen merkitykseen. Suomessakin on ollut monta mediakohua poliitikkojen statuspäivityksistä, jotka on kirjoitettu nopeina ja äkkipikaisina tunnereaktioina asiaa sen enemmän pohtimatta. Tykkää –painiketta painamalla on myös helppo osoittaa mieltä perehtymättä sen kummemmin asiaan. Keväällä Facebookissa 450 ihmistä ilmoittautui osallistuvansa Nuorten Kampin vapautus – mielenosoitukseen, paikalle tuli alle kymmenen ihmistä.

Facebookin avulla ihmisiä voidaan mobilisoida ottamaan kantaa asioihin, kritisoimaan vallanpitäjiä ja puolustamaan heikkoja. Yhä enemmän kirjoitetaan kuitenkin myös kriittisesti sosiaalisen median poliittisesta vaikutuksesta. Micah Whiten mielestä poliittinen  ”clicktivismi” kaventaa yhteiskunnallisen aktiivisuuden vetoomusten allekirjoit-tamiseksi ja tykkää –painikkeen painamiseksi eikä tämä saa aikaa todellista yhteiskunnallista muutosta.

Kun tänä päivänä avaa painetun sanomalehden tai verkkoversion, huomaa kuinka myös toimitustyössä noudatetaan yhtä enemmän ensimmäistä systeemiä. Lehtien otsikointi perustuu huomion herättämiseen ja voimakkaiden tunnereaktioiden aikaansaamiseen, jotta lukijat avaisivat linkin artikkeliin. Klikkausten määrä vaikuttaa suoraan lehden tuloihin. Tämän kehityksen myötä lehtien jutut lyhenevät, kärjistyvät ja pinnallistuvat. 

Uuden teknologin myötä toinen ajattelutapojen systeemi on yhä enemmän uhattuna. Esko Ahon mielestä eduskunta on eräs harvoista yhteiskunnallisista instituutioista, jossa työskentely vielä perustuu asioiden syvälliseen harkintaan, pohdintaan ja selvittämiseen. Suoran demokratian vaarana on se, että ihmiset tekevät päätöksensä  ensimmäisen systeemin mukaisesti nopeasti, intuitiivisesti ja emotionaalisesti. Aivan kuten Facebookissa.

Edustuksellisen demokratian hintana on hitaus. Se on kuitenkin samalla myös maksu yhteiskunnallisten päätösten viisaudesta.

“Wisely, and slow. They stumble that run fast.”(William Shakespeare)

 

Timo Turja

 

 

Demokratian polulla

 

Satuin heinäkuussa kulkemaan aurinkoisen Senaatintorin poikki ja päätin ottaa pari valokuvaa torin keskellä olevasta Aleksanteri II:n patsaasta. Siinä kuvatessani vierelle osui hollantilainen turisti, joka ihmetteli Venäjän keisarin patsasta keskellä Helsinkiä.

Päädyin selittämään Suomen historiaa ja erityisesti keisarin patsaaseen liittyviä tapahtumaketjuja. Hollantilainen herrasmies tivasi tiukasti minulta selvitystä mm. patsaan jalustan vuosiluvusta (1863), Senaatintoria ympäröivistä rakennuksista, Suomen itsenäistymisestä sekä suomesta virallisena kielenä. 

Hapuilevaa esitelmöintiäni helpotti huomattavasti se, että olin töissä kesäkuussa käynyt läpi Demokratian polkua, koululaisille suunnattua Suomen poliittista historiaa valottavaa lyhytelokuvien sarjaa. Kyseiset videopätkät liittyvät 150-vuotisen säännöllisen valtiopäivätoiminnan juhlavuoteen.

Palkkioksi sain turistilta tyytyväisen hymyn ja kiitokset jutuistani, jotka ”olivat ymmärrettäviä” / ”that made sense”. Suurin osa hollantilaisen herrasmiehen kiitoksista kuuluu kuitenkin Demokratian polun tekijäporukalle.

Demokratian polku -videot ovat nyt julkistettu ja kaikkien katsottavissa kuudella eri kielellä, ks. http://nuorteneduskunta.fi/fi/Demokratian-polku      

 

Jani Stenvall