Nopeaa ja hidasta päätöksentekoa

Eduskunnan ja Ylen Radio 1:n järjestämässä keskustelusarjassa ”Kansanedustajana historian käännekohdissa” entinen pääministeri Esko Aho sanoi muutama viikko sitten luottavansa edustukselliseen demokratiaan ja suhtautuvansa entistä kriittisemmin erilaisiin suoran demokratian muotoihin.

Hän viittasi näkemyksensä perusteluksi Nobel palkitun ekonomistin Daniel Kahnemanin kirjaan Thinking, fast and slow (2011). Kahnemanin mielestä ihmisten ajattelua ohjaavat kaksi erilaista systeemia. Ensimmäinen niistä on nopea, intuitiivinen ja emotionaalinen; toinen puolestaan hidas, pohtiva ja looginen. Kahnemanin mielestä luottaminen tähän ensimmäiseen systeemiin johtaa väistämättä virheisiin, koska nopeat intuitiiviset tunnerektiot eivät koskaan ole luotettavia.

Kahnemanin teoria avaa uuden näkökulman myös Facebookin poliittiseen merkitykseen. Suomessakin on ollut monta mediakohua poliitikkojen statuspäivityksistä, jotka on kirjoitettu nopeina ja äkkipikaisina tunnereaktioina asiaa sen enemmän pohtimatta. Tykkää –painiketta painamalla on myös helppo osoittaa mieltä perehtymättä sen kummemmin asiaan. Keväällä Facebookissa 450 ihmistä ilmoittautui osallistuvansa Nuorten Kampin vapautus – mielenosoitukseen, paikalle tuli alle kymmenen ihmistä.

Facebookin avulla ihmisiä voidaan mobilisoida ottamaan kantaa asioihin, kritisoimaan vallanpitäjiä ja puolustamaan heikkoja. Yhä enemmän kirjoitetaan kuitenkin myös kriittisesti sosiaalisen median poliittisesta vaikutuksesta. Micah Whiten mielestä poliittinen  ”clicktivismi” kaventaa yhteiskunnallisen aktiivisuuden vetoomusten allekirjoit-tamiseksi ja tykkää –painikkeen painamiseksi eikä tämä saa aikaa todellista yhteiskunnallista muutosta.

Kun tänä päivänä avaa painetun sanomalehden tai verkkoversion, huomaa kuinka myös toimitustyössä noudatetaan yhtä enemmän ensimmäistä systeemiä. Lehtien otsikointi perustuu huomion herättämiseen ja voimakkaiden tunnereaktioiden aikaansaamiseen, jotta lukijat avaisivat linkin artikkeliin. Klikkausten määrä vaikuttaa suoraan lehden tuloihin. Tämän kehityksen myötä lehtien jutut lyhenevät, kärjistyvät ja pinnallistuvat. 

Uuden teknologin myötä toinen ajattelutapojen systeemi on yhä enemmän uhattuna. Esko Ahon mielestä eduskunta on eräs harvoista yhteiskunnallisista instituutioista, jossa työskentely vielä perustuu asioiden syvälliseen harkintaan, pohdintaan ja selvittämiseen. Suoran demokratian vaarana on se, että ihmiset tekevät päätöksensä  ensimmäisen systeemin mukaisesti nopeasti, intuitiivisesti ja emotionaalisesti. Aivan kuten Facebookissa.

Edustuksellisen demokratian hintana on hitaus. Se on kuitenkin samalla myös maksu yhteiskunnallisten päätösten viisaudesta.

“Wisely, and slow. They stumble that run fast.”(William Shakespeare)

 

Timo Turja