Parlamenttikirjasto

perjantai 18. lokakuuta 2013

Vuorotteluvapaalla

Ajatuksen vuorotteluvapaalle jäämisestä sisäistin jo useita vuosia ennen vapaan toteutumista. Puhuin asiasta hyvissä ajoin myös esimieheni kanssa. Aluksi ajatus oli kaukaisempi porkkana siitä, että välillä voisi hengähtää työelämästä. Sitten se alkoi toden teolla konkretisoitua lähitulevaisuudessa toteutettavaksi katkokseksi jo parinkymmenen vuoden pituiseen työputkeen. Lopulta ajankohta konkretisoitui isohkojen projektien jälkeiseen aikaan.

Vuoden pituinen poissaolo työelämästä alkoi viime vuoden syyskuussa ja se oli odotuksen arvoinen! Nautin suunnattomasti koko siitä ajasta, jolloin sai ajatella kaikkia muita asioita kuin töitä ja hemmotella ja viihdyttää itseään. Pisteenä i:n päälle asiassa oli se, että puolisoni sai mahdollisuuden olla vuorotteluvapaalla samaan aikaan. Saatoimme mm. matkustella yhdessä ja toteuttaa yhteisen matkahaaveen, matkan maapallon toiselle puolelle.

Aluksi ajankulu pysyi työviikko/viikonloppu, vapaa-aika/työaika -jaottelumaisena. Vasta keväällä viikonpäivät muuttuivat hahmottomammaksi massaksi ja piti miettiä, mikä päivä ja onko jotain ohjelmaa. Mutta kokonaisen vuoden jälkeen ei kuitenkaan ole sellaista oloa että aika olisi valunut käsistä. Päinvastoin, paljon on tullut elettyä, koettua ja nähtyä. ja töihinkin oli taas ihan mukava tulla. Kuulostaa siis aika ihanteelliselta, eikö vaan?

Ihan tavallisia asioita, mutta kuitenkin ylellisiä oli monia. Aamulla ei tarvinnutkaan lähteä tiettyyn aikaan töihin, vaan aikaa aamukahvin ja sanomalehden parissa saattoi vierähtää pidempäänkin. Oli mukava lähteä valoisana aikana liikkumaan, esimerkiksi talvella hiihtämään. Valon lisäksi laduilla ei ollut tunkua. Kirjojen lukemiseen syntyi melkeinpä mania, ja digiboxin antimiakin oli mukava nauttia.

Lämpimästi suosittelen vuorotteluvapaan pitämistä, jos se vaan on mahdollista. Ilmassa tosin roikkuu nyt Suomen hallituksen rakennepaketissaan sisältämät mahdolliset muutokset järjestelmän. Henkilökohtaisesti ja näin työntekijän ja kansalaisen näkökulmasta toivon kovasti, ettei ainakaan puututtaisi siihen, mitä vuorotteluvapaalla voi ja saa tehdä. Kukin voikoon vapaasti valita, nauttiiko oleilusta vapaammin, kehittääkö itseään tai rakentaako vaikka kesämökkiä!

Kristiina Hakala

Ei kommentteja: