Vuoden pituinen poissaolo työelämästä alkoi viime vuoden
syyskuussa ja se oli odotuksen arvoinen! Nautin suunnattomasti koko siitä
ajasta, jolloin sai ajatella kaikkia muita asioita kuin töitä ja hemmotella ja
viihdyttää itseään. Pisteenä i:n päälle asiassa oli se, että puolisoni sai
mahdollisuuden olla vuorotteluvapaalla samaan aikaan. Saatoimme mm. matkustella
yhdessä ja toteuttaa yhteisen matkahaaveen, matkan maapallon toiselle puolelle.
Aluksi ajankulu pysyi työviikko/viikonloppu,
vapaa-aika/työaika -jaottelumaisena. Vasta keväällä viikonpäivät muuttuivat
hahmottomammaksi massaksi ja piti miettiä, mikä päivä ja onko jotain ohjelmaa.
Mutta kokonaisen vuoden jälkeen ei kuitenkaan ole sellaista oloa että aika
olisi valunut käsistä. Päinvastoin, paljon on tullut elettyä, koettua ja
nähtyä. ja töihinkin oli taas ihan mukava tulla. Kuulostaa siis aika
ihanteelliselta, eikö vaan?
Ihan tavallisia asioita, mutta kuitenkin ylellisiä oli
monia. Aamulla ei tarvinnutkaan lähteä tiettyyn aikaan töihin, vaan aikaa
aamukahvin ja sanomalehden parissa saattoi vierähtää pidempäänkin. Oli mukava
lähteä valoisana aikana liikkumaan, esimerkiksi talvella hiihtämään. Valon
lisäksi laduilla ei ollut tunkua. Kirjojen lukemiseen syntyi melkeinpä mania, ja
digiboxin antimiakin oli mukava nauttia.
Lämpimästi suosittelen vuorotteluvapaan pitämistä, jos se
vaan on mahdollista. Ilmassa tosin roikkuu nyt Suomen hallituksen
rakennepaketissaan sisältämät mahdolliset muutokset järjestelmän.
Henkilökohtaisesti ja näin työntekijän ja kansalaisen näkökulmasta toivon
kovasti, ettei ainakaan puututtaisi siihen, mitä vuorotteluvapaalla voi ja saa
tehdä. Kukin voikoon vapaasti valita, nauttiiko oleilusta vapaammin, kehittääkö
itseään tai rakentaako vaikka kesämökkiä!
Kristiina Hakala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti