Kesäisen lämmin sää suosi runsasta osanottajajoukkoa Turun eri tapahtumalavoilla, joista tärkeimmät olivat Vähätori ja Eurooppatori Pääkirjaston sisäpihalla. Ilmaisia ja avoimia tapahtumia oli yhteensä yli 50. Lähes kahden sadan asiantuntijan ja vaikuttajan kanssa keskustelemassa oli 6000 osallistujaa niin paikan päällä kuin verkon välityksellä. Runsaasta tarjonnasta valitsin itseäni kiinnostavia keskustelutilaisuuksia, joista esittelen tässä blogissa kolme teemaa: EU:n ja Afrikan suhde, EU ja Suomen turvallisuus sekä EU:n tulevaisuus.
Kehitysyhteistyöministeri Ville Skinnari piti ansiokkaan esityksen EU:n ja Afrikan välisestä suhteesta. Rinteen hallitus on ensimmäinen hallitus, joka on laatinut erityisen Afrikka-strategian. Afrikan valtava potentiaali tulisi nähdä muuna kuin kehitysyhteistyökumppanina. Suhteita tulisi monipuolistaa; Skinnari mainitsi erityisesti kauppaa tukevan kehitysyhteistyön; aid for trade.
YK:n päätöslauselmalla vuodelta 2015 oli tarkoitus poistaa äärimmäinen köyhyys. Siinä ei ole onnistuttu, muun muassa pitkittyneiden konfliktien ja talousvaikeuksien vuoksi. Afrikan teollistuminen on vasta alussa. On kuitenkin syytä muistaa, että useat Afrikan maat eivät ole vielä lähteneet edes hiilipohjaiselle tielle, kun muualla siitä jo luovutaan. Toki 55 Afrikan maahan mahtuu monenlaisia kehitystilanteita, esimerkiksi Senegal ja Tansania ovat voimakkaasti kasvavia talouksia.
Mantereesta tulee maailman suurin sisämarkkina, mikäli vapaakauppa saadaan käyntiin. Mistä siis lisäkasvua? Panostamalla naisiin. Naisyrittäjyys onkin vahvasti nousussa. Sukupuolten välinen tasa-arvo, naisiin kohdistuvan syrjinnän vähentäminen, syntyvyyden säännöstely (esim. Nigeriassa syntyy 7 miljoonaa lasta vuosittain) ovat teemoja, joita pitää korostaa jatkossa.
EU on ollut aika näkymätön toimija Afrikassa. Jäsenmailla on ollut taipumus hoitaa kahdenvälisesti suhteensa Afrikan suuntaan. Suurvallat kamppailevat Afrikan luonnonvaroista; erityisesti Kiina, USA ja Intia. Tästä osoituksena Kiinan poliittinen johto on käynyt 79 kertaa Afrikassa 2000-luvulla! Siksi Afrikka tulisi nostaa strategiseksi kumppaniksi sekä EU:lle että Suomelle.
Kansanedustaja Ilkka Kanerva ja europarlamentaarikko Ville Niinistö keskustelivat EU:sta ja Suomen turvallisuudesta. Moderaattorina toiminut Heikki Paloheimo alusti keskustelua luettelemalla kansainvälisen politiikan ongelmia: ilmastonmuutos, pakolaisvirrat Afrikasta, geopolitiikka, voimapolitiikka, jäätyneet konfliktit sekä kansallisvaltioajattelu tekevät paluuta. Kanervan näkemyksen mukaan maailmanpolitiikkaa ohjaa kolme toimijaa: USA, Kiina ja Venäjä. EU on jäänyt kulisseihin. Näin ollen EU työntää Venäjää Kiinan syliin. Kolmion (USA, Kiina, Venäjä) tilalle pitäisi saada neliö (+EU). EU:n edustamille arvoille olisi suuri kysyntä turvallisuuspoliittisessa asetelmassa. Suomelle jäi EU:n huippuvirkojen jaossa luu käteen.
Ville Niinistö puolestaan korosti maailman monimutkaisuutta; yksi tapa toimia on USA:n, Kiinan ja Venäjän harrastama uhittelu. EU:lla on puolestaan voimaa ihmisoikeuksien ja demokratian saralla. EU on edelleen isoin talousalue. Venäjän tekee arvaamattomaksi se, että se on niin heikko. Esimerkiksi Krimin valtaus ei ole kestävä tie. EU:n ongelmana on, että päätöksiin ei päästä eikä sitä kautta toimintaan. Suomen osalta Niinistö jatkoi, että mietimme liikaa keksittyjä ongelmiamme; meitä ei uhkaa maahanmuutto vaan suhtautumisemme siihen.
Kanerva peräänkuulutti enemmän Euroopan unionin yhteistä ulkopolitiikkaa. 1 ääni on tehokkaampi kuin kaikkien 28 jäsenvaltioiden äänet. Suomen ei tule heristellä sormeaan muille maille, kuten presidenttikin on todennut. Kanervan mielestä pelkkä arvopohjainen ulkopolitiikka ei riitä, vaan etujen tasapainoa on etsittävä. YK:stakaan ei ole nykytilanteessa isoa apua, koska YK:n pääsihteeri Guterres ei ole saanut järjestön toimintaa tehostumaan.
Niinistö puolestaan näki vuonna 2001 aloitetun terrorismin vastaisen sodan virheenä, koska siinä läntinen maailma lähti taisteluun omien periaatteidensa vastaisesti. Suomen (ja EU:n ) etu on, että kansainvälisiä pelisääntöjä noudatetaan. Ihmiset haluavat tutkitusti pysyä kotiseuduillaan, siksi olisi autettava kehittyviä maita jaloilleen. Positiivisena esimerkkinä hän mainitsi Kenian, joka on jo vuonna 2020 täysin uusiutuvan energian maa. Toisaalta Euroopassa tarvitaan myös työvoimaa, mihin työperäinen maahanmuutto on ratkaisu. EU:n tulee auttaa Afrikkaa siten, ettei sieltä tarvitse lähteä hakemaan turvapaikkaa.
Lopuksi Kanerva muistutti ETYJ:in merkityksestä, sen malli on edelleen toimiva ja ajankohtainen. Maahanmuuttopolitiikkaa on hoidettava yhteistyöllä, koordinoidusti, ei erillisillä jäsenvaltioilla.
Euroopan unionin tulevaisuudesta keskustelivat perjantaina 30.8 EU-komissaari Jyrki Katainen sekä europarlamentaarikot Miapetra Kumpula-Natri, Sirpa Pietikäinen, Henna Virkkunen, Elsi Katainen, Eero Heinäluoma ja Heidi Hautala.
Jyrki Katainen esitteli 6 kehitysteemaa Euroopan unionille. Ensimmäisenä kiertotalous, jossa EU on johtava toimija. Toisena keinoäly. Kiinassa kaikki yksityinen tieto on valtiollista, USA:ssa ei ole juurikaan sääntelyä, EU:ssa puolestaan tarjotaan palveluita, mutta eettisesti kestävällä tavalla ja pelisäännöillä. Kolmantena puolustus- ja turvallisuusulottuvuuden kehittäminen, esimerkkinä finanssimarkkinoiden algoritmien manipuloinnin torjunta. Neljäntenä oikeusvaltion periaate, josta Katainen mainitsi huolestuttavina esimerkkeinä Puolan ja Unkarin. Viidentenä yhteistoiminta Afrikan kanssa, kumppaniperiaatteella ja yritystoimintaa lisäten. Ja viimeisenä, kuudentena teemana, EU:n on toimittava monenkeskisen yhteistyön ankkurina toisin kuin esimerkiksi Trumpin USA:n vahvimman valtion valtapolitiikka.
Muut panelistit olivat Kataisen teemojen kanssa hyvin samoilla linjoilla. Virkkunen mainitsi lisäksi ilmastonmuutoksen, digitalisaation, koulutuksen, kyberturvallisuuden sekä ulkorajat Hän korosti myös naisen oikeutta määrätä omasta kehostaan. Pietikäinen totesi kiertotalouden olevan keino ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kumpula-Natri puolestaan korosti aiempien lisäksi globaalin talouden vaikutuksia. Työolot ja työ yleensäkin on keskeistä. Ihmisten tuki EU:lle on tärkeätä legitimiteetin kannalta, sisäistä jakautumista on pyrittävä välttämään.
Elsi Katainen muistutti kauppayhteisön tärkeydestä, etenkin kun WTO on heikentynyt viime aikoina. Heinäluoma korosti Kumpula-Natrin tavoin globalisaation hallintaa, toisille voi jäädä luu käteen, koska palkat ovat liian alhaiset. Hautala puolestaan mainitsi uhittelevat autokraatit kuten Bolsonaron Brasiliassa, Putinin Venäjällä ja Erdoganin Turkissa. Heidän tarkoituksenaan on irtautua sääntöperustaisesta järjestyksestä. EU on kestävän kehityksen edelläkävijä; jopa veturi ekonomisti Jeremy Sachsin mukaan. Kauppapolitiikka on sopeutettava kestävään kehitykseen. Jos sääntöjä ei EU:n sisällä noudateta, niin siitä on seurattava sanktioita. Jyrki Katainen lisäsi tähän, että komission lakialoite EU-rahoituksen jäädyttämisestä sääntöjen rikkojille on parhaillaan käsittelyssä unionissa.
Teksti ja valokuvat: Tommi Peuhkurinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti