Lukusuositus:Kansanedustajien Twitter-käyttö (Kirjassa - Twitter viestintänä : ilmiöt ja verkostot)

Twitter viestintänä : ilmiöt ja verkostot teos ilmestyi helmikuussa 2018 ja on ensimmäinen Suomessa julkaistu  kirja aiheesta. Kustantaja kirjoittaa: ”Twitter viestintänä arvioi suositun yhteisöpalvelun yhteiskunnallista merkitystä eri näkökulmista. Kirjassa valotetaan politiikan ja Twitterin monisyisiä suhteita, uutismedioiden muuttunutta roolia sekä organisaatioiden ja yritysten uutta viestintämaisemaa somen aikakaudella. Teos on ensimmäinen tutkimukseen perustuva kirja Twitteristä viestinnällisenä ilmiönä ja viestinnän välineenä.”

Tiedote sisältää myös kirjan sisällysluettelon, josta käy ilmi, että aihetta on lähestytty monipuolisesti.  Itseäni kirjassa kiinnosti erityisesti tutkija Mari Marttilan kirjoittama, kansanedustajiin liittyvä tutkimus:  #vainkansanedustajatjutut – Kansanedustajien Twitter-käyttö ja sitä selittävät tekijät





Marttilan mukaan:”Sosiaalisen median on nähty ohittavan perinteisen median raskaat rakenteet ja näin mahdollistavan edustajien ja kansalaisten rajoittamattoman viestinnän ilman ylimääräisiä välikäsiä. Näistä sosiaalisen median foorumeista on toivottu muodustuvan uusia poliittisen keskustelun areenoita, joilla kansalaiset statukseen tai arvoasemaan katsomatta, tuovat esiin ja kuuntelevat argumentteja keskustellen niistä tasa-arvoisesti.” (Marttila, s. 66)

Tutkimuksessaan Marttila analysoi tilastollisin menetelmin kansanedustajien Twitter-käyttäytymistä vaalien ulkopuolella eli yhden kuukauden ajan keväällä 2016 pyrkien selvittämään, 'mitkä kansanedustajan ja hänen puolueensa ominaisuudet ovat yhteydessä edustajan Twitterissä olemiseen sekä Twitter-aktiivisuuteen ja –keskusteluaktiivisuuteen?'

Tutkimuksen aluksi Marttila esittelee poliittisen edustamisen käsitettä, joka on modernin demokratian keskeinen piirre.  Siinä yksilö tai ryhmä osallistuu kansalaisten puolesta heitä koskevaan päätöksentekoon tai lakien säätämiseen.  Poliittinen edustaminen edellyttää, että kansalaisilla on ainakin kohtalainen luottamus poliittisiin instituutioihin ja he ovat valmiita luovuttamaan vallankäytön tätä edustavalle politiikan eliitille. (Marttila s. 67-68).

Marttila viittaa aiempaan tutkimukseen, jossa on osoitettu ehdokkaiden ja äänestäjien välisen suoran kontaktin vaikuttavan ehdokkaan kannalta positiivisesti vaalitulokseen. Tähän aiheeseen pureudutaan tarkemmin Marttilan esitellessä brittitutkija Stephen Colemanin ’suoran edustamisen’ käsitteen, jonka pääpiirteitä ovat viestinnän kaksisuuntaisuus, jatkuvuus / pysyvyys  ja edustajien tekeminen päätösten julkinen perustelu. Colemanin mukaan:”Hyvä poliittinen edustaminen vaatii jatkuvaa, suoraa ja kaksisuuntaista viestintää kansalaisten ja heidän poliittisten edustajien välillä. (Marttila, s.68)  Ja edelleen: 'Sosiaalinen media (esim. Twitter) poikkeaa perinteisestä mediasta siinä, että perinteisen yksisuuntaisen viestinnän sijaan, poliittinen viestintä sosiaalisessa mediassa voi olla kaksisuuntaista ja vuorovaikutteista, mikä voi lisätä kansalaisten luottamusta politiikkaan ja ylipäätään järjestelmän legitimiteettiä.'

Eräs sosiaalisen median ja erityisesti Twitter-viestinnän ominaispiirre on, että se on suoraa ja rajoittamatonta, poliitikon oma viesti tavoittaa kansalaiset välittömästi, yksittäisen poliitikon viesti ei pysähdy toimittajien tai puoluejohdon suodattimeen, eikä se maksa lähtökohtaisesti lähettäjälle mitään. Edelleen Colemanin ajatuksia mukaillen Marttila toteaa, että  ’Twitterin avoin ja viiveetön toiminta on omiaan rakentamaan läheisyyden tunnetta ja näkyvyyttä ja tämä kasvattaa tunnetta kasvokkaisviestinnästä poliitikon kanssa, mikä synnyttää myönteistä vaikutelmaa hänestä ja lisää taipumusta äänestää häntä.’

Edelisen vastapainoksi Marttila mainitsee Goldbeckin tutkimusryhmän tutkimustulokset, joiden mukaan 'poliitikot näyttäisivät käyttävän Twitteriä lähinnä itsensä mainostamiseen ja viestintä keskittyisi pitkälti poliitikon oman persoonan ja hänen omiin ajatuksiinsa ja mielipiteisiinsä.’ Poliitikot eivät toistaiseksi juuri lainkaan hyödynnä Twitterin julkisen keskustelun mahdollistavia ominaisuuksia. Useimmat tutkimukset kertovat, että poliitikot käyttävät Twitteri pääosin yksisuuntaisten viestin julkaisemiseen.” (Marttila, s. 71).

Suomen kansanedustajat Twitterin käyttäjinä
Varsinaisesti vaalikampanjoissa Suomen poliitikot (yksi viidesosa) alkoivat käyttää Twitteriä vuoden 2011 eduskuntavaalikampanjassa ja vuoden 2015 vaalien aikaan Twitter-tili  oli jo yli puolilla edustajaehdokkaista. Tosin suurin osa ehdokkaista käytti Twitteriä tuona aikana vähän. (Marttila, s. 71-72).
 
Marttilan tämän tutkimuksen pääpaino ei ollut poliitikkojen Twitter-aktiivisuus vaalikauden aikana, vaan vaalikauden välissä, kuukauden aikana (19.3.-19.4.2016). Tutkimuksessa käytettiin tilastollisia menetelmiä ja muuttujiksi oli valittu ikä, sukupuoli, koulutustaso, asuinpaikan urbaanius, asema puolueessa ja puolueen koko (Marttila, s.73).

Valittuna ajanjaksona 161 kansanedustajalla oli oma Twitter-tili. Määrällisesti eniten Twitter-tilejä oli Keskustapuolueen kansanedustajilla (vajaa 80% puolueen edustajista), suhteellisesti eniten Kristillisdemokraattien ja Vihreiden edustajilla (100 % puolueen edustajista). Muita tuloksia karkeasti yleistäen  - Twitter-tilin omistaminen on todennäköisempää kansanedustajilla, jotka ovan nuorempia, sukupuoleltaan naisia ja asuvat pääkaupunkiseudulla tai muissa suuremmissa kaupungeissa. (Marttila, s. 73)

Tviittausaktiivisuudesta tutkimuksessa käy ilmi, että ko ajanjaksona kansanedustajat lähettivät tviittejä yhteensä 3881 kappaletta. Näistä tviiteistä määrällisesti  eniten (1067 kpl) julkaisivat Kokoomuksen edustajat. Myös Vihreät erottuivat muusta joukosta runsaalla tviittimäärällä (759 kpl). Keskimäärin kansanedustaja julkaisi tarkastelujaksona 12 tviittiä, tviittausten keskiarvo oli 24,1. Tämä ero johtuu siitä, että aktiivisuuserot jakautui paitsi eri puolueiden välillä, myös puoleiden sisällä. (Marttila, s.75).

Kansanedustajien Twitter-keskusteluaktiivisuudesta tutkimuksesta käy ilmi, että ko ajanjaksona lähetettiin 1535 kappaletta @käyttäjätunnus-toimintoa hyödyntävää twiittiä (keskustelutviittejä), mikä on 39,6 prosenttia kaikista kansanedustajien julkaisemista viesteistä. Marttila toteaa: ”Puolueiden prosentuaaliset osuudet keskustelutviiteistä vastaan hyvin pitkälle niiden osuuksia kaikista kansanedustajien julkaisemista tviiteistä.” (Marttila, s. 77). Myös keskusteluaktiivisuus jakautui tviittausaktiivisuuden tapaan epätasaisesti sekä puolueiden välillä, että niiden sisällä. Suomeksi sanottuna – suhteellisen pieni joukko kansanedustajia oli myös ahkeria keskustelijoita Twitterissä.

Lopuksi Marttila tekee tutkimuksestaan päätelmiä, josta tässä on listattu vain osa.

• Käyttäjätilien perusteella vaikutta siltä, että suomalaiset kansanedustajat ovat melko aktiivisia Twitter-käyttäjiä sillä 200 kansanedustajasta 161:lla oli Twitter-tili. Kuitenkin lähes puolet Twitter-tilin omaavista lähetti tarkastelujaksona vähemmän kuin 10 tviittiä. 
• Keskustelutviittien määrä  kansanedustajien kaikista tviiteistä ko ajanjaksona oli noin yksi kolmasosa  ja keskustelutviittien käyttö jakautui jälleen epätasaisesti eri kansanedutajien kesken.  Myös yksi kolmasosa oli se joukko twitter-tilin omistamista kansanedustajista, joka ei lähettänyt ko tarkastelujaksona yhtäkään keskustelutviittiä.  
• Kaiken kaikkiaan suurin osa kansanedustajien tviiteistä oli ’omien ajatusten ja näkemysten esilletuomista’

Tutkimus paljasti, että Twitterin käyttöön ottoon ja käyttämiseen vaikuttivat enemmän käyttäjän henkilökohtaiset ominaisuudet kuin muut tekijät (kuten puoluekanta). Kansanedustajan nuori ikä lisää, kuten muiden sosiaalisten medioiden, myös Twitterin käyttöönottoa ja käyttöä. Kuitenkin  Marttilan mukaan: ”Sosiaalisen median käyttöä saattaa ikää paremmin selittää henkilön suhtautuminen verkkoon ja uuteen teknologiaan.” (Marttila, s. 82)

Marttilan mukaan sen todentaminen, että Twitter ja erityisesti sen keskustelu-tviitit ilmentäisivät   deliberatiivista demokratiaa, on vielä jatkotutkimuksen paikka. Nyt näyttää aiempien tutkimusten tapaan siltä, että kansanedustajat keskustelevat Twitterissä ainakin toistensa ja median kanssa, ’eivät niinkään rivikansalaisten kanssa.’ (Marttila, s.83)

Lopuksi toivon, että Marttilan tutkimus  (tilastollinen tai sitten laadullinen ) uusitaan vielä ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Toiseksi jos minä miettisin ehdokkuutta seuraavissa vaaleissa, lukisin tämän kirjan ja suosittelen sitä myös kaikille politiikan tutkijoille, ja kaikille muillekin sosiaalisesta mediasta ja erityisesti Twitteristä kiinnostuneille.

Heikki Rajala


Linkkejä:

Twitter viestintänä : ilmiöt ja verkostot  / Isotalus, Pekka [et.al] / Vastapaino 2018.

@SuomenEduskunta Twittter-lista kansanedustajista

Twitterin merkittävyyttä ei mitata käyttäjämäärissä vaan ketkä siellä keskustelevat / Yle Areena 16.2.

Eduskunnan parhaat Twitterin käyttäjät: “Seuraajien määrä on tärkeä, mutta ei kerro kaikkea” / Linda Pelkonen. Mustread. 15.3.2018

Twitter (Artikkeli Wikipediassa)

@SuomenEduskunta Twitterissä

@EdariFi - Eduskunnan kirjasto Twitterissä