 |
| Kuva:Heikki Rajala / Eduskunta |
Sopimus Euroopan talousyhteisöstä (EEC) eli Rooman sopimus
allekirjoitettiin Roomassa 25.3.1957. Allekirjoittajavaltioina olivat Saksan
liittotasavalta, Belgia, Ranska, Italia, Luxemburg ja Alankomaat. Rooman
sopimuksia on itse asiassa kaksi: toisella perustettiin Euroopan talousyhteisö
ja toisella Euratom eli Euroopan atomienergiayhteisö, jonka tehtävänä oli
valvoa ja edistää atomienergian rauhanomaista käyttöä ja tutkimustyötä.
Rooman sopimus oli tavallaan jatkoa samojen kuuden valtion
vuonna 1951 allekirjoittamalle ns. Pariisin sopimukselle , jolla luotiin
Euroopan hiili- ja teräsyhteisö. Tämän
yhteisön taustalla oli Jean Monnet’n ajatus siitä, että taloudellista
yhdentymistä voidaan käyttää poliittisen yhteistyön lisäämiseksi. Toisen
maailmansodan jälkeen puhuttiin myös Euroopan Yhdysvalloista, tätä käsitettä
käytti mm. Winston Churchill.
Mitä Rooman sopimus sitten merkitsi Euroopalle? Paljonkin.
Se koski erityisesti tulliliittoa, josta syntyi myöhemmin sisämarkkinat.
Sopimuksessa olivat mukana myös yhteinen maatalouspolitiikka ja
kauppapolitiikka. Sisämarkkinoihin sisältyi ajatus neljästä vapaudesta:
ihmiset, tavarat, palvelut ja pääomat. Yhteisölle syntyi niin ikään omat
hallintoelimet, joista nykyisin merkittävimmät ovat komissio, neuvosto ja
parlamentti.
Eurooppalaista yhteistyötä syventämään on solmittu useita
sopimuksia Rooman sopimuksen jälkeen. Tärkeimmät ovat Euroopan
yhtenäisasiakirja 1986, Maastrichtin sopimus (Sopimus Euroopan unionista) 1992,
Amsterdamin sopimus 1997, Nizzan sopimus 2002 ja Lissabonin sopimus 2009.
Lissabonin sopimuksen tultua voimaan vuonna 2009 Euroopan yhteisö ei ollut enää
laillisesti erillinen Euroopan unionista ja samalla Rooman sopimuksen
virallinen nimi muutettiin Sopimukseksi Euroopan unionin toiminnasta.
Vuonna 2007 vietettiin Rooman sopimuksen 50-vuotisjuhlia.
Silloin tunnelmat Euroopan tulevaisuuden suhteen olivat valoisammat kuin nyt
vuonna 2017. Viimeisen kymmenen vuoden aikana useat kriisit ovat koetelleet Euroopan
unionia, huomattavimpina eurokriisi, pakolaiskriisi sekä Brexit
(Ison-Britannian EU-ero). Miten Euroopan unioni voi selvitä kohtaamistaan
haasteista? Professori Laura Kolben
mukaan diversiteetin sijaan voisi ajatella mikä Euroopan kansoja yhdistää, samankaltaisuuksia.
Niitäkin on runsaasti. Esimerkeiksi käyvät hyvin laki, turvallisuus, elämän
laatu, elintaso, tekninen osaaminen, huolenpito ihmisestä ja luonnosta,
tasa-arvo, ilmaisuvapaus sekä järjestäytymisvapaus muutaman mainitakseni. Eurooppa
voi selvitä haasteistaan jatkossakin nojaamalla omiin vahvuuksiinsa.
Tommi Peuhkurinen
Linkki: Näyttelytiedote
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti