Suomen tieteellisen kirjastoseuran aineiston saatavuus –työryhmä jatkoi muutaman vuoden tauon jälkeen perinteitä järjestämällä Kaukopalvelupäivät Helsingin Kruunuhaan Tieteiden talolla. Kaikkiaan paikalle kokoontui yhteensä 40 kaukopalvelijaa tai aiheesta muuten kiinnostunutta ympäri Suomen. Parhaimpina vuosina osallistujia on ollut pitkälti toistasataa, mutta tällä tiiviimmällä osallistujajoukollakin saimme erinomaisen keskustelun aikaiseksi.
Maksuton kaukopalvelu 2018?
Kaukopalvelupäivän teemana oli maksuttomuus. Nykytilassa valtaosa kirjastoista veloittaa toisilta kirjastoilta maksun kaukopalvelun kautta tilatusta aineistosta. Maksun periminen perustuu valtion maksuperustelakiin, jonka nojalla kirjastot pyrkivät kattamaan aineiston lähettämisestä koituvat välittömät kulut. Vuosien varrella on kuitenkin noussut keskustelua laskuttamisen mielekkyydestä. Laskut ovat usein pieniä, mutta silti jokaista laskua kohden tehdään ympäri Suomea lukemattomia työtunteja, jotka tehdään koko ajan kapenevan julkisen taloushallinnon voimin. Vaikka tilastointitapoja ja kustannuslaskentatapoja on monenlaisia, on melko turvallista väittää, että jo pelkästään laskutus on varsin tappiollista puuhaa, vaikka eittämättä sitä suurella ammattitaidolla ja tehokkuudella tehdäänkin. Ja kun tähän lisätään kaikki aineiston välittämiseen liittyvä työ, päästään summiin, joita kaukopalvelumaksuilla ei pystytä kattamaan.
Suomen kirjastoissa aineistot ovat julkisin varoin hankittuja, lahjoitettuja ja tai muutoin maksutta kokoelmiin päätyneitä. Toisin sanoen aineisto ja tietoa ovat veronmaksajien omaisuutta, jonka käytön pitäisi olla veronmaksajille mahdollisimman mutkatonta. Kirjastojen välinen veroeurojen liikuttelu ja jyvittäminen asiakkaan maksettaviksi kaukopalvelumaksuina ei välttämättä ole avoimen tiedonsaannin ihanteiden mukaista.
Toki kirjastoilla ja niiden isäntäorganisaatioilla on taloudelliset reunaehtonsa, joiden puitteissa on toimittava. Näin ollen ketään eikä pidä syyttämän siitä, että järjestelmä ei ole asiakkaan kannalta paras mahdollinen. Siksi Kaukopalvelupäivän tarkoituksena oli pyrkiä rakentavasti pohtimaan kaikkia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja.
Esimerkillinen aamupäivä
Päivän ohjelmassa aamupäivällä oli kolme esitystä, joissa esiteltiin erilaisia tapoja saattaa aineisto mahdollisimman sujuvasti ja maksutta asiakkaiden käyttöön. Ensimmäisenä Hanna-Riina Aho Centria ammattikorkeakoulun kirjastosta kertoi prosessista, jonka seurauksena ammattikorkeakoulujen kirjastot ovat päättäneet luopua laskuttamasta toisiaan kaukopalvelutilauksista. Päätös on sekä helpottanut kaukopalvelijoiden työtä, että vähentänyt taloushallinnon työkuormaa.
Toisessa esityksessä kaukopalvelijat kuulivat sektoritutkimuslaitoksen näkemyksen aineiston vapaammasta saatavuudesta – myös VTT:n edustaja Seija Rajaniemi puolsi kaikenlaista maksuttomuutta aineiston välityksessä. Viimeinen alustus tuli Espoon kaupunginkirjastosta, jonka Jaana Tyrni kertoi kaupunginkirjastoissa yleistyvän kelluvan kokoelman periaatteesta. Ajatus on sosiaali- ja terveyspolitiikan seuraajille tuttu – kirja seuraa käyttäjää.
Yhteisymmärryksen iltapäivä
Hyvien käytäntöjen aamupäivän jälkeen kaukopalvelijat jäivät pohtimaan nykytilannetta ja mahdollisia ratkaisumalleja. Lopputulemaksi muodostui väkevä konsensus siitä, että alan ammattilaiset kernaasti näkisivät Suomen, jossa aineisto liikkuisi kirjastosta toiseen ilman laskutussaatetta. Toki laskuttamisen loppuminen tarkoittaisi myös maksullisesta palvelutuotannosta koituvien välittömien tulojen pienentymistä, mutta toisaalta säästöä syntyisi keventyneiden työprosessien myötä. On myös odotettavaa, että suurimmat yliopistokirjastot suurimpine kokoelmineen saattaisivat jäädä antavaan asemaan, mutta toisaalta silloinkin kirjat ainakin olisivat siinä käytössä, johon veronmaksajat ovat sen tarkoittaneet. Veronmaksaja haluaa kirjan lukijalle luettavaksi. Veronmaksaja ei pidä siitä, että investointi makaa tuottamattomana hyllyssä kerryttämässä tilakustannuksia kalliin neliöhinnan kaupunkitaajamissa.
Yhteisymmärrys periaatetasolla siis löytyi varsin helposti. Ratkaisu ja toimiva malli voikin olla jo hieman hankalamman takana. Kaukopalvelupäivän osallistujat kuitenkin toivoivat, että löytyisi taho, joka voisi esittää Opetus- ja Kultuuriministeriölle kaukopalvelumaksuista luopumista tai ainakin järjestelmää, jonka puitteissa kirjastojen ei enää tarvitsisi lähettää toisilleen muutaman euron laskuja. Veroeurojen siirtely pussista toiseen ei liene kenenkään etu.
Antti Virrankoski
Palvelujohtaja
Eduskunnan kirjasto
Suomen tieteellisen kirjastoseuran Aineiston saatavuus -työryhmän puheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti