 |
| Kuvalähde:Sports symbols clipart |
Monet kansanedustajat ovat entisiä urheilijoita. Huippu-urheilijapuolueessa
on ollut olympiamitalisteja, maailmanmestareita, maaottelujyriä ja Suomen
mestareita. Menestys on usein saavutettu yksilölajeissa kuten hiihdossa tai
yleisurheilussa eikä joukkuelajeissa. Miksi näin on?
Ensimmäiset eduskuntaan valitut huippu-urheilijat olivat
entisiä olympiamitalisteja (painija Kelpo Gröndahl kansanedustajana 1962–1970;
Heikki Hasu, yhdistetty, 1962–1970; melonta Sylvi Saimo 1966–1979).
Harrastajamääriin suhteutettuna on perin kummallista, että kansanedustajaksi on
valittu esimerkiksi kolme vähintään kansallisen tason seiväshyppääjää (Urho
Saariaho 1945–1966, Eeles Landström 1966–1972, Antti Kalliomäki 1983–2011).
Entiset jalkapallon maajoukkuepelaajat, saatikka
kuninkaalliset eivät ole päätyneet kansanedustajiksi. Jääkiekossa on saavutettu
useita olympiamitaleita ja pari maailmanmestaruutta, joista varsinkin vuoden
1995 menestystä on pidetty kansallisesti merkittävänä laman taittajana.
Kansansuosio ei ole kantanut Arkadianmäelle asti, lieneekö jääkiekkoilijoita
ollut edes ehdokkaina.
Muutamat joukkuelajien poikkeukset vahvistavat säännön:
koripallon maajoukkuemies Anssi Rauramo (1987–1998) sekä nykyisen eduskunnan
Sinuhe Wallinheimo, joka on ammattilaisuran lisäksi pelannut muutamia jääkiekon
maaotteluita. Joukkuelajien menestynein lienee Markku Uusipaavalniemi
(2007–2011), jonka kipparoima curling-joukkue toi Torinosta olympiahopeaa.
Politiikkaan päädytään yksilölajeista, koska niissä saavutettu
menestys katsotaan yksilön ansioksi. Suomen vaalijärjestelmä korostaa ehdokkaan
henkilöä ja hänen henkilökohtaisia ominaisuuksiaan. Varsinkin
eduskuntavaaleissa menestyminen on ehdokkaiden välistä raakaa kilpailua, jossa
entiset huippu-urheilijat hyötyvät tunnettuudestaan.
Politiikka saattaa alkaa kiinnostaa urheilu-uran
ehtoopuolella, jos koulutus ja ammatti ovat jäänet menestyksen myötä
hankkimatta. Urheilu-uran päättyminen on yksilölajeissa vielä kovempi paikka
kuin joukkuelajeissa, joissa runsas harrastajamäärä työllistää valmentajia.
Jääkiekko on oma lukunsa, sillä esimerkiksi monet vuoden 1995 nuorista sankareista
lähtivät tahkoamaan dollareita Pohjois-Amerikkaan. Heidän tulotasollaan
kansanedustajan tehtävät eivät välttämättä houkuttele.
Jos on eduskuntaan pääseminen yksilölaji, entiset urheilijat
oppivat eduskunnassa kantapään kautta, että politiikassa joukkuepeli ratkaisee.
Lieneekö yksilölajien painotus syynä siihen, että entisistä olympiamitalisteista
vain moninkertainen ministeri Antti Kalliomäki on toistaiseksi noussut eturivin
poliitikoksi.
On toki epäreilua niputtaa joukko kansanedustajia yhteen
ainoastaan urheilumenestyksen perusteella. Monet viime vuosikymmenten
menestyjät eivät ole tinkineet esimerkiksi opiskelusta urheilu-uran lomassa.
Kunnianhimo kilpakentillä näkyy täydellisyyden tavoitteluna myös poliitikon
uralla.
Niin tai näin; jos haluat kansanedustajaksi, nosta rima
korkealle ja ryhdy harrastamaan seiväshyppyä.
Joni Krekola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti