Parlamenttikirjasto

perjantai 16. joulukuuta 2016

Kansan edustaminen, yksilö- vai joukkuelaji?

Kuvalähde:Sports symbols clipart
Monet kansanedustajat ovat entisiä urheilijoita. Huippu-urheilijapuolueessa on ollut olympiamitalisteja, maailmanmestareita, maaottelujyriä ja Suomen mestareita. Menestys on usein saavutettu yksilölajeissa kuten hiihdossa tai yleisurheilussa eikä joukkuelajeissa. Miksi näin on?

Ensimmäiset eduskuntaan valitut huippu-urheilijat olivat entisiä olympiamitalisteja (painija Kelpo Gröndahl kansanedustajana 1962–1970; Heikki Hasu, yhdistetty, 1962–1970; melonta Sylvi Saimo 1966–1979). Harrastajamääriin suhteutettuna on perin kummallista, että kansanedustajaksi on valittu esimerkiksi kolme vähintään kansallisen tason seiväshyppääjää (Urho Saariaho 1945–1966, Eeles Landström 1966–1972, Antti Kalliomäki 1983–2011).


Entiset jalkapallon maajoukkuepelaajat, saatikka kuninkaalliset eivät ole päätyneet kansanedustajiksi. Jääkiekossa on saavutettu useita olympiamitaleita ja pari maailmanmestaruutta, joista varsinkin vuoden 1995 menestystä on pidetty kansallisesti merkittävänä laman taittajana. Kansansuosio ei ole kantanut Arkadianmäelle asti, lieneekö jääkiekkoilijoita ollut edes ehdokkaina.

Muutamat joukkuelajien poikkeukset vahvistavat säännön: koripallon maajoukkuemies Anssi Rauramo (1987–1998) sekä nykyisen eduskunnan Sinuhe Wallinheimo, joka on ammattilaisuran lisäksi pelannut muutamia jääkiekon maaotteluita. Joukkuelajien menestynein lienee Markku Uusipaavalniemi (2007–2011), jonka kipparoima curling-joukkue toi Torinosta olympiahopeaa.

Politiikkaan päädytään yksilölajeista, koska niissä saavutettu menestys katsotaan yksilön ansioksi. Suomen vaalijärjestelmä korostaa ehdokkaan henkilöä ja hänen henkilökohtaisia ominaisuuksiaan. Varsinkin eduskuntavaaleissa menestyminen on ehdokkaiden välistä raakaa kilpailua, jossa entiset huippu-urheilijat hyötyvät tunnettuudestaan. 

Politiikka saattaa alkaa kiinnostaa urheilu-uran ehtoopuolella, jos koulutus ja ammatti ovat jäänet menestyksen myötä hankkimatta. Urheilu-uran päättyminen on yksilölajeissa vielä kovempi paikka kuin joukkuelajeissa, joissa runsas harrastajamäärä työllistää valmentajia. Jääkiekko on oma lukunsa, sillä esimerkiksi monet vuoden 1995 nuorista sankareista lähtivät tahkoamaan dollareita Pohjois-Amerikkaan. Heidän tulotasollaan kansanedustajan tehtävät eivät välttämättä houkuttele.

Jos on eduskuntaan pääseminen yksilölaji, entiset urheilijat oppivat eduskunnassa kantapään kautta, että politiikassa joukkuepeli ratkaisee. Lieneekö yksilölajien painotus syynä siihen, että entisistä olympiamitalisteista vain moninkertainen ministeri Antti Kalliomäki on toistaiseksi noussut eturivin poliitikoksi.

On toki epäreilua niputtaa joukko kansanedustajia yhteen ainoastaan urheilumenestyksen perusteella. Monet viime vuosikymmenten menestyjät eivät ole tinkineet esimerkiksi opiskelusta urheilu-uran lomassa. Kunnianhimo kilpakentillä näkyy täydellisyyden tavoitteluna myös poliitikon uralla.

Niin tai näin; jos haluat kansanedustajaksi, nosta rima korkealle ja ryhdy harrastamaan seiväshyppyä.

Joni Krekola 

Ei kommentteja: