Parlamenttikirjasto

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Tavoitteena moniarvoiset kokoelmat - tuore väitös kirjastojen kirjavalinnasta

Mitä yhteistä on nutturalla ja kirjavalinnalla? Nutturasta tulee mieleen hieman kulunut mielikuva tiukasta kirjastonhoitajasta hyssyttelemässä äänekkäitä asiakkaita. Nutturalliset kirjastonhoitajat lienevät olleet tiukkoja kirjavalinnoissaankin.

Kirjavalinnan muutoksia kuvataan vastikään Tampereen yliopistossa tarkastetussa Outi Vuorenrinteen väitöskirjassa Nutturat löystymässä : kirjavalinnan liberalisoituminen Suomen yleisissä kirjastoissa 1960- ja 1970-luvuilla.



Kirjastojen monipuoliset ja sallivat kirjakokoelmat eivät ole itsestäänselvyys.  Tutkimus kuvaa kirjastolaitoksen kehittymistä sivistyslaitoksesta moniarvoiseksi palvelulaitokseksi. Miten oli mahdollista, että vielä 1950-luvun ajattelu ehdottomasta sivistyslaitoskirjastosta liberalisoitui?

Pikkuhiljaa. Kirjavalinnan muutokset liittyvät suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointikehitykseen ja eri väestöryhmien kulttuurien yhtenäistymiseen. Rinnakkaiskoulusta siirryttiin peruskouluun, vapaasta sivistystyöstä aikuiskasvatukseen.

Taustalla ovat myös valtion kirjastotoimen ja kirjastonhoitajien, erityisesti alan aktivistien käsitykset valintaperusteista. Väitöskirjan tutkimusaineistona on käytetty Kirjastolehdessä käytyä keskustelua ja kirjallisuutta arvioinutta Arvostelevaa kirjaluetteloa, Valtion kirjastotoimiston julkaisemaa uutuuskirjallisuuden esittelyluetteloa.

Me 1970-luvulla alalla opiskelleet muistamme vielä hyvin Helle Kannilan kirjan Kirjavalinnan ongelmia (1967) ja Kirjastolehden keskustelijoina mm. Pekka Gronowin, Kari J. Kettulan, Samuli Nuotion, Kari Vaijärven. Keskustelusta nousee esiin tasa-arvon edistäminen ja hyväksyvämpi ihmiskäsitys laajemman käyttäjäkunnan tavoittamiseksi. Kiisteltiin, sopiiko kirjastoihin ns. ajanvietekirjallisuus, yleensäkin populaarikulttuuri. Ala-arvoisena pidetystä kulttuurilajista tuli yleisesti hyväksyttyä, myös kirjastoissa. Helle Kannilan vastustuksesta huolimatta.

Kirjastoammattilainen painottaa: ”Kirjoja ei valita kirjastonhoitajia vaan käyttäjiä varten.” Asiakkaan sanoin: ”Minä luulin tätä kirjastoksi enkä aikaihmisten kasvatuslaitokseksi.”

Tutkimus tiivistää valintaperiaatteiden edenneen aikajanalla:
kasvatus/holhous – arvonihilismi – puolueettomuus – tasapuolisuus – monipuolisuus.  Kumpi voitti: kasvatus vai demokratia? Vuorenrinne toteaa, että ratkaisu demokratian ja kasvatuksen vastakkainasetteluun oli itse asiassa koko kirjavalinnan liberalisointikehityksen kynnyskysymys.  Demokraattinen palvelulaitos selvisi voittajana.



Kaisa Paavilainen


Linkkejä:

Outi Vuorenrinteen väitöskirjan verkkoversio: Nutturat löystymässä : kirjavalinnan liberalisoituminen Suomen yleisissä kirjastoissa 1960- ja 1970-luvuilla.

Tietoa Eduskunnan kirjaston kokoelmista

Ei kommentteja: