Kansanedustajana politiikan käännekohdissa

Esko Ahoa, Gustav Björkstrandia, Tarja Halosta, Erkki Pulliaista, Marjatta Stenius-Kaukosta, Riitta Uosukaista ja Pekka Vennamoa yhdistää kansanedustajuuden kokemus. He olivat kuluvana syksynä kukin vuorollaan Pikkuparlamentissa toimittaja Hannu Lehtilän haastateltavana sarjassa Kansanedustajana politiikan käännekohdissa. Suorina lähetyksinä radioidut haastattelut kuuluivat eduskunnan 150 vuotta säännöllistä valtiopäivätoimintaa -merkkivuoden ohjelmaan.

Miksi juuri nämä entiset kansanedustajat haastateltiin ja minkälaisia politiikan käännekohtia haastattelujen perusteella hahmottui? Haastateltavia valittaessa pyrittiin noudattamaan puolueperusteista tasapainoa: mukaan saatiin edustajat kaikista viime vuosituhannen lopun merkittävimmistä puolueista (vanhat ”neljä suurta” SDP, KOK, KESK ja SKDL sekä RKP, SMP ja vihreät). Sukupuolten tasa-arvo toteutui kiintiöperiaatteen mukaisesti. Haastateltavien joukossa oli entinen presidentti, pääministeri, eduskunnan puhemies, ministereitä sekä kansanedustajia, joiden arvostus perustuu pitkään parlamentaariseen uraan.

Haastateltavien kaudet kansanedustajina ulottuivat 1970-luvun alusta (Vennamo 1972) ja vuoteen 2011, jolloin Erkki Pulliainen tippui eduskunnasta. Jokaisessa haastattelussa käytiin läpi ryhtyminen politiikkaan ja päätyminen kansanedustajaksi, yleensä myös siirtyminen muihin tehtäviin parlamentaarisen uran päätyttyä. Politiikan käännekohdiksi nousivat Kekkosen kauden päättyminen, kylmän sodan loppu Neuvostoliiton hajoamiseen, Suomen Eurooppa-integraatio ja 90-luvun lama. Puoluekartan muutoksista valaistiin vihreyden kehitystä liikkeestä puolueeksi, laitavasemmiston hajaannusta ja uutta alkua vasemmistoliittona sekä SMP:n nousuja ja laskuja. 

Aktiivipoliitikot elävät miltei ympärivuorokautisessa ”haastatteluyhteiskunnassa” ja ovat siksi sanavalmiita haastateltavia myöhemminkin. Mieleeni jäi erityisesti Tarja Halosen salaviisas kiteytys joistakin kansanedustajakollegoista, jotka poukkoilivat vaalien väliaikoinakin äänten perässä lepakoiden lailla. Esko Aho oli vastauksissaan analyyttisin, mediajulkisuuden hän on hallinnut aina. ”Madame” Uosukaisen säkenöivä esiintyminen oli haastattelijankin mielestä ”ilotulitusta, yhtä juhlaa”. Entinen presidentti, pääministeri ja puhemies esiintyvät yhä melko usein julkisuudessa, mutta näin ei välttämättä käy entisen ministerin kohdalla. Esimerkiksi Sorsan IV hallituksen tiede- ja kulttuuriministeri Gustav Björkstrand ihmetteli Jumalan teatteri -kohusta kertoessaan, miksei hänen seikkaperäinen näkemyksensä ole kiinnostanut edes aiheen tutkijoita.

Kuuntelin haastattelusarjaa myös Eduskunnan kirjaston veteraanikansanedustajien muistitietoarkistosta vastaavana tutkijana. Erkki Pulliainen jäi radioidun haastattelunsa jälkeen yöksi Helsinkiin ja täydensi seuraavana päivänä muistitietokokoelmaa miltei seitsentuntisella veteraanihaastattelullaan. Pekka Vennamosta, Marjatta Stenius-Kaukosesta ja Esko Ahosta on tehty vastaava veteraanikansanedustajahaastattelu jo aikaisemmin. Erityyppisistä poliitikkomuisteluista voi esimerkiksi tutkia, miten haastattelun päätyminen suorana julkisuuteen vaikuttaa sen sisältöön.   

Kansanedustajana politiikan käännekohdissa -radiolähetysten päätyttyä yleisö sai aina esittää haastateltavalle kysymyksiä. Viimeinen tilaisuus päättyi kysymykseen: ”Voitaisiinko näitä haastatteluja järjestää pian lisää?”.

 

Joni Krekola

 

Kuuntele koko seitsenosainen haastattelusarja Kansanedustajana politiikan käännekohdissa:

http://yle.fi/radio1/asia/kansanedustajana_politiikan_kaannekohdissa/

 

Tietoa veteraanikansanedustajien muistitietoarkistosta:

http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/kirjasto/arkisto/veteraanit.htx