”Kysy vaimoltasi neuvoa!” – välihuudot eduskunnassa

Suomen eduskunnassa välihuudoilla on poikkeuksellisen suuri merkitys. Monessa maailman parlamentissa kansanedustajat eivät esitä välihuutoja edes kaikkein kiihkeimmissäkään keskusteluissa. Näin on tilanne esimerkiksi Aasiassa, Virossa ja monissa muissa Itä-Euroopan parlamenteissa.

Suomessa välihuudot merkitään istuntopöytäkirjoihin, jos ne vain erottuvat riittävän selkeästi. Välihuudot voivat olla luonteeltaan joko negatiivisia tai positiivisia. Tavallisimpia ovat negatiiviset välihuudot, joiden tarkoituksena on vastustaa puhujan argumentteja ja osoittaa niiden virheellisyys (”lukekaa enemmän, luulkaa vähemmän”, ”väärä todistus lähimmäisestä”, ”asia on juuri toisin”).  Kansanedustajat huutavat myös positiivisia välihuutoja kannustaessaan ja kehuessaan puhujaa (”juuri näin”, ”tismalleen”, ”isänmaa kiittää”).

Suomen kuumin kirjasto ja muita lehtijuttuja

Mielenkiintoinen näkymä Eduskunnan kirjaston historiaan avautuu lukemalla Eduskunnan kirjastosta kirjoitettuja lehtijuttuja. Lehtileikearkistoa on kirjastossa ylläpidetty enemmän tai vähemmän aktiivisesti 30-luvulta alkaen. 2000-luvun alussa lehtileikearkistosta luovuttiin. Tänä vuonna on tarkoitus jatkaa mediaseurantaa ja tehdä sitä myös takautuvasti.

Laina-ajat ja palautuskehotukset
Vuosien mittaan kirjaston laina-ajat ja erilaiset palautuskehotukset ovat päätyneet lehtien juttuaiheeksi. Helsingin Sanomat uutisoi 27.4.1963 kansanedustaja Hertta Kuusisen palauttamasta kirjasta, jonka Otto Wille Kuusinen oli lainannut 3.12.1917.

Lehtien kirjoituksia seurattiin tarkasti ja niihin myös reagoitiin. Kun sanomalehti Kaleva julkaisi 23.1.1983 pakinan otsikolla "Eduskunta ottaa rosvot kiinni", vastasi kirjaston ylikirjastonhoitaja Eeva-Maija Tammekann pakinaan nopeasti.

Tieto mulle heti tänne! – Mutta hitaudesta voi olla hyötyä!

Kiireinen elämäntyyli näkyy tiedonhauissakin. Olemme tottuneet tarkistamaan asioita pikaisesti Googlesta. Google näyttää haun tulokset yhä nopeammin ja se jopa ilmoittaa, montako sekunnin kymmenesosaa hakutuloksen löytyminen kesti. Kärsimättöminä tyydymme usein katsomaan vain hakutuloksen ensimmäiset emmekä selaa hakutuloksia montaakaan sivua. Nopeus ja määrä sokaisevat meidät, kun tutkimuksellinen ote tiedonhakuun puuttuu.

Mummojen muistihistoriaa

Kun herää keskellä yötä murehtimaan työjuttuja, voi tulla yllättäviä asioita mieleen. Saattaa ajatella vaikka mummoja. Että mitä he tuumaisivat nykyajan meiningistä ja työelämästä, jossa ikäluokkaani vaaditaan kestämään fyysisesti ja psyykkisesti jatkuvasti pidempään.

Kunnioitettavat isoäitini syntyivät vuosina 1905 ja 1912. Suomi ei vielä ollut itsenäistynyt. Ainakin toinen heistä varmasti vielä muisti Suomen olleen keisarin kaksipäisessä alaisuudessa. Olen syntynyt mummoihin nähden liki tai yli 60 vuotta myöhemmin. En ymmärtänyt tällaisestakaan asiasta heiltä udella. Molemmat menivät itse edestään, kun olin tuskin 20-vuotias.

Hämäläinen, vuonna 1905 syntynyt mummoni Alli kertoi minulle iltasaduiksi hurjia tarinoita lapsuudestaan. Latoon säilötty ruumis kummitteli, yksin metsäpaimenessa pelotti ja mummo teki uhkarohkeita tempauksia. Maatalon tytär ei jäänyt aivan osattomaksi, sillä hän sai opiskella jopa ylioppilaaksi. Ihan kaikilla ei ole kodin puolesta siihen resursseja edes tänä päivänä, saati että se olisi silloin ollut maataloissa tapana.

Alli-mummon valokuvista näkyy, että penkkariajelu muistutti paljon nykyistä menoa. Ilakoivia nuoria seisoo lavalla, jonka reunoja kiertäviin plakaatteihin on kirjoitettu ajankohtaisia lausahduksia. Kunnes katsoo lavan alapuolelle – siellä näkyy reen jalakset!

Millainen on sinun eduskuntasi?

Eduskunnan historiaan liittyy dramaattinen murhenäytelmä, josta aikanaan vaiettiin ulkopoliittisista syistä. Kansanperinteen tutkija ja 34-vuotias kahden lapsen äiti Astrid Reponen-Juvas ampui itsensä eduskunnan eteisessä talvisodan rauhanehtojen tultua julkisuuteen maaliskuussa 1940. Tragedia välittyi vain pienelle piirille suvun muistitietona, kunnes tytär Meri-Helga Mantere julkaisi vuonna 2014 kirjan Vapauden taju, jossa kerrotaan hänen äitinsä ja tämän käly Maiju Juvaksen elämäntarinat.

Outside the box – poliittiset blogit ja sodankäynnin taito

  

 “His lively and acerbic blog was far better than the stuff pumped out by the army of foreign correspondents in the country.” (Peter Mass, foreign correspondent, Slate, about a blogger Salam Pax, a pseudonym)

Miksi blogit onnistuvat siinä, missä media epäonnistuu? -kysyy David D. Perlmutter  2000-luvun puolessa välissä julkaistussa kirjassaan Blogwars, jossa hän analysoi blogien roolia poliittisessa kulttuurissa. Vastaus on nähdäkseni kaksijakoinen: medialla on edelleen kiistämättä keskeinen rooli politiikan julkisuuden näyttämönä ja julkisen keskustelun agendan asettajana, mutta sosiaalinen media ravistelee näiden uskottavuutta arvioimalla yhä tarkemmin sitä, mitä median näyttämöllä esitetään.