Aloitin oikeustieteen opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 1977. Tutor huolehti meistä fukseistaan pidemmän aikaa. Niinpä hän toi meidät vuoden 1978 puolella tutustumaan Eduskunnan kirjastoon, joka oli saanut uudet tilat juuri valmistuneesta eduskunnan lisärakennuksesta osoitteessa Aurorankatu 6.
Kirjasto Aurorankadulla tuntui kerrassaan upealta. Meitä olikin oikkareita, jotka kotiuduimme enemmän ja vähemmän säännöllisesti lukemaan kirjaston lukusaliin. Sinne mahtui, kun Porthaniassa tiedekunnan lukusali pullisteli ahtauttaan. Dommasta en lukupaikkana oikein tykännyt, vaikka kävin hakemassa sieltä kurssikirjoja. Eduskunnan kirjaston ainoa haittapuoli oli, ettei opiskelijaruokalaa ollut ihan vieressä. Asia ratkaistiin menemällä lounaalle Eteläisellä Rautatiekadulla sijaitsevaan patentti- ja rekisterihallituksen silloiseen työpaikkaruokalaan, vaikka eihän se oikeastaan olisi ollut sallittua.
Aikoinaan sitten valmistuin ja opiskeluajat jäivät taakse. En aavistanut, että Eduskunnan kirjastosta tulisi joskus työpaikkani. Näin kuitenkin kävi vuonna 1998. Ensi keväänä tulee täyteen 21 vuotta työsarkaa, jossa ovat yhdistyneet hyöty oikeustieteellisestä koulutuksesta ja nuoruuden haave kirjastotyöstä. Tulevaisuudessa siintävät jo eläkepäivät tietoasiantuntijan työn sijasta.
Paras oikeudellisen tiedon kirjasto
Eduskunnan kirjasto on Suomen paras oikeudellisen tiedon kirjasto. Perustelen tätä sekä kokoelmilla että kirjaston asiakkailleen tarjoamilla palveluilla. Kokoelmissa ei ole samaa nimekettä kymmenittäin kuten kurssikirjastoissa. Nimekkeiden määrä on sen sijaan runsas. Kotimainen oikeuskirjallisuus on kokoelmissa kattavasti ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta on runsaasti. Paitsi oikeudellisen tiedon kirjasto, Eduskunnan kirjasto on tietysti myös eduskuntatiedon ja yhteiskuntatiedon kirjasto. Erilaiset tietopaketit kirjaston aihealueista, koulutukset ja tiedonhaun opastukset ovat niin opiskelijoiden kuin muidenkin asiakkaiden käytettävissä. Tietopalvelussa teemme tiedonhakuja, jotka lähes pääsääntöisesti ovat maksuttomia. Eduskunnan kirjasto on ollut kaikille avoin palveleva kirjasto jo 105 vuotta.
Kirjaston käyttäjäksi
Kaksikymmentä vuotta sitten erityisesti uudet oikkarit tulivat tutustumaan ja asiakkaiksi Eduskunnan kirjastoon. Monet ryhmät tulivat nimenomaan tutoreidensa kanssa. Jossakin vaiheessa tämä alkoi hiipua, eikä lukusalikaan täyttynyt enää opiskelijoista samalla tavalla kuin ennen. Toki kirjastovierailuja on tehty ja tehdään edelleenkin, nyt ryhmät ovat enemmän kandi- tai graduvaiheen opiskelijoita opettajiensa kanssa.
Yleensä tutustujat havahtuvat siihen, millainen aarreaitta Eduskunnan kirjasto on. Kokoelmat ovat sekä ajallisesti että määrällisesti suuret. Toiminnassa on langaton verkko, joten töitä voi tehdä kätevästi oman läppärin kanssa. Rauhallisessa lukusalissa on keskeinen kotimainen oikeuskirjallisuus käytettävissä, jos jotain ei ole onnistunut saamaan lainaksi juuri kun sitä tarvitsisi. Lainaamiaan kirjoja voi säilyttää asiakaspalvelussa, jos ei halua raahata niitä välillä kotiin. Ryhmätöitä varten on käytettävissä oma huone ja taukohuoneessa on mm. mikro ja kahviautomaatti.
Tietäessäni, miten hieno Eduskunnan kirjasto kaikin tavoin on, toivoisin mahdollisimman monen opiskelijan löytävän sinne tiensä. Tämä toive kohdistuu erityisesti oikeustieteen opiskelijoihin ja valtio- sekä yhteiskuntatieteiden opiskelijoihin. Jos itse olisin tämän päivän oikkari, tekisin ehdottomasti samoin kuin vuonna 1978; tarttuisin tilaisuuteen ja suuntaisin askeleet Eduskunnan kirjastoon.
Mirja Pakarinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti