Parlamenttikirjasto

perjantai 19. tammikuuta 2018

Tervetuloa tähän vuoteen!

Vuosi on jälleen kerran vaihtunut uuteen. Juhlavuoden jälkeen Suomi palaa arkeen ja muistelemaan itsenäisyytensä kivuliaita alkuhetkiä. Lukiessamme vaikka kirjastosta löytyviä vuoden 1918 valtiopäiväasiakirjoja voimme vain kuvitella, minkälaisessa Suomessa silloiset päättäjät tekivät työtään. Kuitenkin he olivat aivan samoja ihmisiä kuin me nyt. Me olisimme voineet aivan yhtä hyvin olla syntyneitä tuohon historian vaiheeseen – näine henkisine voimavaroinemme, sietokykyinemme, kolotuksinemme ja perhetilanteinemme. Minä olisin voinut olla niissä istunnoissa, joista nyttemmin jo hieman valoa ja aikaa saaneet pöytäkirjamerkinnät meille nykykansalaisille kertovat.

Kirjasto on puu, johon vuosikymmenten saatossa kertyy uusia vuosirenkaita. Ne kertovat lihavista ja laihoista vuosista, katovuosista ja kasinotaloudesta, sotakorvauksista ja sote –vuosista, päätöksistä ja niiden kumoamisista. Näihin vuosirenkaisiin ovat politiikan tutkijat kaikkina aikoina tehneet kairauksia ja tehneet analyyseja poliittisten kerrostumien värivaihteluista. Moni yliopiston laitos voi vain kadehtia sitä akateemisen tutkimuksen määrää, mitä kirjaston tutkijasalissa on vuosikymmenten saatossa tehty.



Jokainen vuosi tuo uusia poliittisia tuulia. Näin tapahtuu epäilemättä myös alkaneena vuonna. Kaikki tapahtumat tallentuvat tavalla tai toisella kirjaston tai arkiston vuosilustoihin. Myös nämä päällimmäiset kerrostumat ovat kautta aikain kiinnostaneet kirjaston käyttäjiä. Kirjaston tietopalvelulle on tuttua puuhaa vastailla kansalaisten kysymyksiin viimeisimmistä äänestyksistä, ministerien puheista tai vaikkapa valiokuntien käyttämistä asiantuntijoista. Myös päivittäin kirjaston hyllyissä uudistuva lehtien kokoelma havisee päivän politiikkaa seuraavien kansalaisten jatkuvassa käsittelyssä.

Päätösten myötä syntyy uutta lainsäädäntöä. Ja missä uutta lainsäädäntöä, siellä juristeja. Erilaiset säädökset poikivat aina rutkasti sovelluksia, tulkintoja ja kommentaareja. Oikeudellisenkin tiedon osalta kirjastomme on suorastaan maankuulu, ellei vallan ohittamaton. Ja jollei oma kokoelma jostain syystä riitä, hoitaa kaukopalvelu loput. Ja jos muu ei auta, muuttuu kirjasto vaikka itse kirjaksi. Näin olen kuullut kerrottavan.

Me kirjaston- ja arkistonhoitajat vaalimme puuta kaikin tavoin, jotta sekä eduskunta että muu yhteiskunta toimisivat nyt, tulevaisuudessa ja alati historian kuorikerroksista oppien. Nyt kasvunsa aloittanut kuorikerros tulee olemaan entistäkin ehompi – onhan kevään kasvukausikin vielä edessä!

Antti Virrankoski
Kirjastonjohtaja

Ei kommentteja: