Yksi tämän ajan mielenkiintoisimmistä ilmiöistä on suhtautuminen tietoon. Asiantuntijatiedon painoarvo näyttää vähenevän samalla kun kokemus- ja musta tuntuu –tiedon painoarvo nousee. On vertaistietoa, virheellistä tietoa ja liian vähän tutkittua tietoa. Tieteellisen tiedon jatkuva kehittyminen ja uudistuminen saa jotkut kyseenalaistamaan koko tieteellisen tiedon merkityksen.
Yhä useammin
kysytään myös tiedon laadusta. Onko jokin taho tilannut tai maksanut
tutkimuksen? Entä yhden tulkinnan doksa*, josta poikkeavia näkemyksiä ei suvaita?
Kenen hallussa on totuus ja oikea tieto? Mistä tunnistaa oikean tiedon?
Tiedon asialla?
Ongelmia
tuottaa myös se, että tiedon asialla voidaan olla monella tavalla. Annan esimerkin
menneisyydestä ja otan natsikortin käyttöön. Anders Rydell käy kirjassaan ”Kirjavarkaat - Natsi-Saksa kirjoitetun
kulttuurin tuhoajana” hyvin laajasti läpi niitä vapaamuurarien ja
juutalaisten kirjastoja ja arkistoja, joista natsit ryöstivät kirjat ja
arkistomateriaalin. Useimmat kirjastot ja arkistot siirrettiin sellaisinaan
joko Heinrich Himmlerin johtaman Saksan keskusturvallisuusviraston ylläpitämään
kirjastoon tai natsipuolueen pääideologi Alfred Rosenbergin perustamaan juutalaiskysymystä
tutkivan instituutin kirjastoon.  |
| Valokuva: Päivi Erkkilä |
Äkkipäätä
vaikutti hieman oudolta, että vihollisiksi koettujen juutalaisten, vapaamuurarien,
sosiaalidemokraattien, kommunistien ja liberaalien kirjat kiinnostivat niin
kovasti natseja.
Miljoonia
varastettuja kirjoja ja arvokasta arkistomateriaalia tarvittiin ideologisista
syistä. Varastetun aineiston avulla oli tarkoitus kääntää ja vääristellä
etenkin juutalaisten historia, perintö ja muistot juutalaisia itseään vastaan.
Näin löytyisi myös jälkipolville kelpaava uskottava oikeutus natsien toteuttamille
laajamittaisille murhille, keskitysleireille ja teloituksille.
Niinpä. Tiedon
tuottaminen ja jakaminen tarkoitushakuisesti ideologisiin tai vaikka
poliittisiin tarpeisiin on ikivanhaa vallan käyttöä.
Luotettavaa tietoa
Tiedon
viidakosta luotettavan, mahdollisimman oikean tiedon, löytäminen voi olla
haasteellista. Aikaa kuluu lähteiden tarkistamiseen, kirjoittajan
profilointiin, kuvientarkastusohjelmien käyttöön ja muihin tarkistuksiin.
Onneksi on
kirjastot, joista on totuttu saamaan luotettavaa, mahdollisimman oikeaa tietoa!
Eduskunnan
kirjasto on tiedon asialla aivan toisella tavalla kuin natsien kirjavarkaat. Jo
kirjaston visiossa sanotaan näin: ”Eduskunnan kirjasto tukee demokratiaa,
toteuttaa perustuslaissa ilmaistua oikeutta julkiseen tietoon, edistää
eduskuntaan, lainsäädäntöön ja yhteiskuntaan liittyvän tiedon saantia ja
vahvistaa asiakkaidensa kykyä toimia aktiivisina kansalaisina.”
Toteutamme
visiota välittämällä tietoa eduskunnasta ja sen toiminnasta, lainsäädännöstä ja
oikeusjärjestelmästä sekä suomalaisesta yhteiskunnasta, Euroopan unionista ja
kansainvälisistä järjestöistä. Tiedonhakujen vastauksemme ovat faktatietoa
edellä mainituista asioista. Tiedon asialla olemme myös asiantuntijoidemme
laatimissa erilaisissa tietopaketeissa ja lukuisissa avoimissa koulutuksissa.
Eduskunnan
kirjaston tehtävänä ei kuitenkaan ole määritellä, mikä on yksi ja ainut totuus.
Tutkimuskirjastolla niin ei voi ollakaan. Siksi jo 144 vuoden ajan karttuneet
monipuoliset kokoelmamme sisältävät keskenään ristiriitaisiakin tietoja.
Eduskunnan kirjasto ei toimi portinvartijana. Emme valitse kokoelmiimme vain
yhden aatteen kirjoja. Emme myöskään valitse kokoelmiin vain hyväksytyn tai
vallitsevan totuuden mukaisia kirjoja tai elektronisia lähteitä. Julkaisun
liittäminen kokoelmiin ei ole myöskään moraalinen kannanotto asian/henkilön
puolesta tai vastaan.
---------------
*”Doksaksi kutsutaan tilannetta, jossa vain yksi tulkinta totuudesta on sallittu, eikä siitä poikkeavia näkemyksiä suvaita.” Sarja, 113.
*”Doksaksi kutsutaan tilannetta, jossa vain yksi tulkinta totuudesta on sallittu, eikä siitä poikkeavia näkemyksiä suvaita.” Sarja, 113.
Päivi
Erkkilä
Kirjallisuus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti