Myönnän itsekin kohottaneeni kulmakarvoja, kun kuulin puhemies Lohelan puuttuneen eduskunnan pukukoodiin. Miksi ihmeessä nyt, kun eduskunnasta poistuivat viime keväänä ne harvat, jotka ovat pullikoineet vallitsevaa hillittyä harmautta vastaan? Lehtitietojen mukaan puhemies tunnustautui konservatiivisen pukeutumisen kannattajaksi ja kehotti naisia pitämään täysistunnoissa olkapäänsä verhottuina.
Kollega oli paikalla siinä puhemiehen tiedotustilaisuudessa, jossa pukeutumiseen kiinnitettiin huomiota. Hän tiesi kertoa, että tunnin mittaisessa tilaisuudessa puhemieheltä oli pyydetty kommenttia eduskuntapukeutumiseen, mutta tämä oli ollut vastahakoinen virkkomaan mitään arasta aiheesta. Toimittajien tivattua asiaa uudelleen puhemies oli sitten antanut uutisiksi arvioidut lausuntonsa. Siitäpä media, varsinkin sosiaalinen, riemastui ja tilaisuuden koko muu anti unohtui.
Satuin päivystämään Helsingin kirjamessuilla eduskunnan osastolla puhemies Lohelan vierailun aikana. Hän otti muitta mutkitta ohjat käsiinsä, ryhtyi juttelemaan tasavertaisesti ihmisten kanssa ja jakamaan eduskunnan materiaaleja kuin kuka tahansa meistä päivystäjistä. Jonain suvantohetkenä huomasin, että nainen väkijoukosta lähestyi puhemiestä ja kävi ilmoittamassa vahingoniloiseen sävyyn: ”Polvet näkyy!”.
Kansa oli puhunut. Minua harmitti puhemiehen puolesta, hän ei edes kerinnyt vastaamaan moraalinvartijalle. Tai selitä nyt siinä sitten, että en minä olisi tällaista mainetta halunnut mutta media teki tikusta asiaa, kuka moista uskoisi. Onneksi mediassa on nähty harvinaista itsekritiikkiäkin.
Kollektiiviseen muistiin juuttunutta käsitystä ei kyllä hevillä muuteta. Ellei sitten tällä blogitekstillä…
Joni Krekola
Valokuva:Arja Bellinger / Eduskunta 2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti