Hiljaisuus brändinä

Maanantaina 4.5. Helsingin Sanomien artikkeli ” Porakoneita ja kuormapolkupyöriä – kirjastoista saa jo lähes mitä tahansa!” alkaa vaikuttavasti yhden lauseen kappaleella ”Hiljaisuus on kirjastossa yhä harvinaisempaa.”  Kirjastothan on kautta aikojen mielletty hiljaisuuden vartijoiksi. Pilakuva kirjastovirkailijasta nuttura päässä ja sormi ojossa hyssyttelemässä asiakkaita, kuten tiedätte.   

Artikkeli listasi pääkaupunkiseudun kirjastojen tarjonnasta liki 30 harvinaisempaa harrastetta tai lainattavaa kapinetta. Hesarin artikkeliin haastateltu Espoon kirjastopalvelujen johtaja Jaana Tyrni arveli, että ”Tu­le­vai­suu­des­sa kir­jas­tot to­den­nä­köi­ses­ti eri­kois­tu­vat asui­na­lueit­tain. Kir­jas­to­jen pi­tää ke­hit­tyä ai­na jon­kin ver­ran pai­kal­lis­ten asuk­kai­den nä­köi­sik­si. Jos asuk­kail­le an­taa va­paat kä­det, luo­vat he to­den­nä­köi­ses­ti it­sen­sä nä­köi­sen kir­jas­ton. ”

Minkälaisen kirjaston Eduskunnan kirjaston asiakkaat loisivat? Muuttuisiko ja mikä? Toisin kuin artikkelissa, olisiko juuri hiljaisuus tämän kirjaston vetovoimatekijä?  Erottaisiko se meidät edukseen muiden kirjastojen joukosta, niiden opiskelijoiden, tutkijoiden, harrastuksiinsa tietoa hakevien joukossa, jotka kaipaavat keskittyäkseen työrauhaa?  

Hiljattain tehdyn käyttäjäkyselyn tulosten perusteella juuri näin on. Hiljaisuus on yksi kirjastoltamme vaadittu ja kävijöiden arvostama piirre. Työrauhaa kaivataan. Kirjaston oheistoiminnasta - kuten näyttelyistä - ei saa koitua tarpeetonta melua asiakkaiden korviin. Kirjaston toivottiin järjestävän oheistoimintaa, eduskuntatyöhön liittyviä asiakastapahtumia ja mielenkiintoisia näyttelyitä. Mutta häiriöttä. 

Hiljaisuus on luotavissa. Siihen on keinot. Mutta kuinka kerromme siitä? Kuinka hiljaisuutta markkinoidaan? Suomea ja Suomen luontoa voi markkinoida suurkaupunkien asukeille eksoottisena hiljaisuuden ja puhtaan luonnon retriittinä, mutta miten mantra taipuu kirjastoalalle? Kuinka tavoitamme kirjastojen asiakkaista ne, joiden korviin täydellinen hiljaisuus ei aiheuta kipua ja keskittymiseen ei kaivata taustamelua.  Meillä on täällä aarre – tule ja löydä! Unohda mindfullness-kurssit – hiljenny lukusalissamme!

Tosin täydellistä hiljaisuutta ei meiltäkään löydy, kansanedustajia istuntoihin ja äänestyksiin kutsuvat hälytykset katkaisevat lukurauhan iltapäivisin. Mutta onhan sekin jotain eksoottista. Sitä ei missään muussa kirjastossa voi kokea.  

Arja Bellinger