Eduskuntavaaliehdokkaat tarvitsevat näkyvyyttä, jota voi ostaa rahalla kaupallisesta mediasta. Sanomalehtien toimittajat saattavat kirjoittaa kriittisesti vaalirahoituksesta samaan aikaan, kun vaalimainonnasta saatavat tulot ovat elintärkeitä lehtien taloudelle.
Raha auttaa eduskuntaan pääsemisessä, mutta se ei välttämättä ratkaise lopputulosta. Eduskuntavaaliehdokkaat ovat aina pyrkineet erottautumaan kanssakilpailijoistaan mitä mielikuvituksellisimmin keinoin. Oman listaukseni pontimena on Eduskunnan kirjaston vaalimainoskokoelmasta löytynyt helmi, SKDL:n kampanjasingle vuoden 1972 eduskuntavaaleissa: ”Toverit, herätkää / Äänestämme vaaleissa SKDL:ää”. Vastakkainasettelujen aika ei totisesti ollut ohi:
ei laske hintoja porvari
ei anna asuntoja porvari
nyt piste porvarien politiikalle
Ei leipää levennä porvari
ei turvaa työpaikkaa porvari
ei tuo tasa-arvoa porvari
siis piste porvarien politiikalle
Päämäärään pääsemme yhteistyöllä
äänestämme vaaleissa SKDL:ää
työväen politiikkaa työväen voimalla
tasa-arvoon päästävä luokkaerot poistamalla
Kansanedustajaehdokkaat ovat turuilla ja toreilla päivystäessään jakaneet persoonallisia ja hyödyllisiä esineitä, joihin on painettu ehdokkaat nimi ja numero. Sulo ”Suti” Aittoniemi (smp, kesk, alkiolainen keskustaryhmä 1987–2003) jakoi pullasuteja ja lurautti joka tilaisuudessa tavaramerkikseen muodostunutta huuliharppua. Pauli Burman (sdp 1966–1970, 1974–1975) teki yhteistyötä Helsingin taksikuskien kanssa, jotka jakelivat asiakkailleen Burman-etiketeillä varustettuja tikkuaskeja – silloinhan kaikki vielä polttivat.
Joskus hauskakaan idea ei kanna. Marko Asell (sdp 2007–2011) jakoi vuoden 2011 kampanjassaan tuhansia kondomeja, mutta kumit eivät tällä kertaa varmistaneet jatkokautta. Vaalirahakohussa ryvettynyt Jarmo Korhonen (kesk) pakeni omien sanojensa mukaan toimittajia ja pahinta kohua ”perunakellariinsa”. Vuoden 2011 vaaleissa hän kampanjoi luonnollisesti jakamalla perunoita, mutta äänestäjät ottivat potut pottuina; Korhonen ei tullut valituksi.
Oma suosikkini on pohjoiskarjalaisen kansanedustajan Esa Lahtelan (sdp 1995–2011) kampanjaidea. Hän kehitteli vuoden 1995 vaalikampanjaan tuhkamainoksia, jotka hyödynsivät maaliskuussa käydyissä vaaleissa tienpientareiden ja peltojen avoimia hankia. Valkoisiin haalareihin sonnustautunut kampanjatiimi rakenteli valtavia sabluunoita, joiden läpi ripoteltiin tuhkaa sopivan näkyville paikoille. Kun muotti nostettiin hangelta, ehdokkaan nimi ja numero jäivät näkyville. Kevätaurinko sulatti äkkiä mustan tuhkan päälle sataneen uuden lumen, joten mainokset kestivät pitkään. Vaalien siirtäminen huhtikuulle ja ilmaston lämpeneminen ovat sittemmin haitanneet edullista ja ekologisesti kestävää tuhkamainontaa.
Eduskunnan kirjaston vaalimainoskokoelmaan on tallennettu satunnainen otos puolueiden ja yksittäisten ehdokkaiden vaalimainoksia 1950-luvulta alkaen. Huhtikuun alussa kirjaston näyttelytilassa avataan vaalimainoksista koottu pienimuotoinen näyttely. Tutkittua tietoa vaalikampanjoinnista saamme muutaman vuoden kuluttua, kun Eduskuntatutkimuksen keskuksen toteuttama tutkimushanke Vaalikampanjat merkityskamppailuna vallasta. Puolueiden, tiedotusvälineiden ja kansalaisten vuorovaikutus Suomen vaaleissa 1945–2011 valmistuu.
Joni Krekola
Lisätietoa:
SKDL:n kampanjalevy vuoden 1972 eduskuntavaaleissa (Love Records). A-puoli: Toverit herätkää (esittäjä Kaisa Korhonen, säv. Kaj Chydenius, san. Matti Rossi; B-puoli: Äänestämme vaaleissa SKDL:ää (esittäjä SKDL:n kuoro, säv. M.A. Numminen, san. Jarkko Laine).
Turun yliopiston tutkimushanke: Vaalikampanjat merkityskamppailuna vallasta. Puolueiden, tiedotusvälineiden ja kansalaisten vuorovaikutus Suomen vaaleissa 1945-2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti