Valtiotieteen tohtori Maria Forsmanin viimeisiä työpäiviä viedään. Virallisesti eläkepäivät alkavat vappuna shamppanjapulloja poksautellessa, mutta ennen tätä odotettua suurta päivää lomat on vielä pidettävä. Lomalta eläkkeelle. Kuulostaa ihanalta! Yli 40 vuoden työura on päättymässä Helsingin yliopiston kirjastosta johtavan tietoasiantuntijan paikalta.
”40 vuodessa asiat ovat ehtineet muuttua dramaattisella tavalla. Ennen yksi osa kirjastonhoitajan työtä oli osata aakkoset ja laittaa luettelokortteja oikealle paikalle kortistoon. Tätä tärkeää tehtävää ei annettu kenelle tahansa, koska vahingon sattuessa tieto saattoi hävitä ikuisiksi ajoiksi! Vanhemman sukupolven kirjastonhoitajat ovat tunteneet digitaalisen vallankumouksen käytännön kirjastonhoitajan työssä konkreettisten ja suurten muutosten kautta”, Maria toteaa. ”Tietotekninen kehitys on muuttanut kirjastonhoitajan koko identiteetin ja ajattelumaailman kouriintuntuvalla tavalla. Uusia käytäntöjä ja jatkuvaa kouluttautumista…vaikka sitähän se elämä muutenkin on”, sanoo Maria hymyillen.
”Nykyään kirjastonhoitajilta vaaditaan sosiaalisia ja pedagogisia taitoja, viestintää ja vuorovaikutusta. Asiakkaita opetetaan itse löytämään tietoa erilaisista tietokannoista. Informaatiolukutaidon opetus on tärkeää niin kirjaston kuin asiakkaidenkin näkökulmasta. Lähdekriittisyyden eri tasot ovat korostuneet voimakkaasti ihmisiä erottavaksi tekijäksi nykypäivän digitaalisessa elinympäristössä.”
Maria on palkittu useampaan otteeseen, joten kyseessä on yksi Suomen kovimmista raskaan sarjan kirjastoammattilaisista. Vuonna 2013 Tieteentekijöiden liitto palkitsi Marian ”Vuoden tieteentekijä”-palkinnolla. Palkinto annetaan vuosittain tunnustuksena merkittävästä tieteellisestä työstä. ”Kirjastoilla on merkittävä ja aktiivinen rooli tiedeyhteisöissä. Tieteellisissä kirjastoissa tietoasiantuntijan toimenkuvaan on tullut uusia tutkimusta tukevia palveluita, jotka vaativat erityisosaamista ja asiaan perehtymistä. Nämä liittyvät mm. avoimeen tieteelliseen julkaisemiseen, tutkimusdataan sekä tutkimuksen arviointiin bibliometrisin menetelmin. Nämä ovat usein myös tutkijoille uusia asioita, joita opitaan ja opetellaan yhdessä. Tällaiset muutokset tekevät kirjastotyöstä kiinnostavaa. Osaamista pitää tuoda enemmän esille ja siitä pitää olla ylpeä”.
Maria palkittiin myös arvostetulla Schauman-mitalilla Eduskunnan kirjaston ja Suomen kirjastojen eteen tehdystä merkittävästä ja pitkäaikaisesta työstä. Maria on toiminut Eduskunnan kirjaston hallituksessa kaksi kautta eli yhteensä noin kahdeksan vuotta. ”Hallituksessa työskentely on ollut todella mielenkiintoista! Arvostan kovasti, että olen saanut mahdollisuuden olla mukana tekemässä tärkeitä päätöksiä.”
Eduskunnan kirjasto edustaa Marialle demokratiaa ja avoimuutta.” Kirjastossa on arvokkaat ja ainutlaatuiset kokoelmat, jotka ovat kaikkien kansalaisten käytettävissä. Olen aina arvostanut Eduskunnan kirjastoa ja etenkin opiskeluaikoina käytin sitä paljon. Olen myös tehnyt monenlaista yhteistyötä henkilökunnan kanssa, joista monista on tullut ystäviäni.”
Olisiko Maria voinut kuvitella vuonna 1972 aloittaessaan Helsingin yliopiston Valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa ylimääräisenä tilapäisenä järjestelyapulaisena, mihin kaikkialle kirjastomaailmaan astuminen johtaa? ”Tulevaisuudesta ei voi ikinä tietää varmasti, mutta tärkeintä on tehdä töitä unelmiensa eteen. Mutkia tulee aina matkaan, eikä elämää voi käsikirjoittaa etukäteen. Parempi vain antaa elämän viedä omalla painollaan ja uskoa itseensä. Kirjastonhoitajan ja tietoasiantuntijan ammatissa olen voinut toteuttaa monia minulle tärkeitä asioita: jakaa tietoa, opettaa ja ohjata, kirjoittaa ja suunnitella, olla mukana perustamassa uusia organisaatioita, ja jopa suunnittelemassa rakennuksia. Ja myös se on ollut todella tärkeää, että olen voinut rohkaista ja kannustaa kollegoita eteenpäin heidän työurallaan.”
Kysyttäessä eläkepäivien suunnitelmista Maria innostuu ja vastaa hymyillen:
”Minulla ei ole aikataulutettua eläkesuunnitelmaa, onneksi! Haluan matkustella, laittaa rinkan selkään ja ottaa suunnan kohti tuntematonta. Vähän niin kuin Nuuskamuikkunen aina talven tullen tekee”, Maria sanoo ja naurahtaa.
”On mielenkiintoista huomata, kuinka ajatukset pyörivät samojen asioiden ympärillä kuin silloin joskus opiskeluaikoihin puoli vuosisataa sitten. Halu tutustua uusiin kulttuureihin, oppimiseen ja maailmanparantamiseen ei varmaan ikinä häviä. Minulla on kyllä joitakin ideioita. Olisi kiva esimerkiksi koota jotain sellaista, jossa on vuosien varrella ollut mukana ja kuvittaa sitä omien tuntemusten kautta. ”
Kiitos erittäin paljon haastattelusta, Maria! Eduskunnan kirjaston henkilökunta toivottaa Sinulle paljon iloa, onnea ja uusia seikkailuja!
Teksti ja kuvat:
Petra Pentzin
Informaatikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti