Lakikirjoja – uusia ja vanhempia

Joka vuosi marraskuulla ilmestyvät lakikirjojen uudet painokset. Tunnetuimpia ovat Edita Publishingin siniset ja punaiset Lakikirja –teokset sekä Talentumin vihreä Suomen Laki –sarja. Näillä ”tiiliskivillä” ei kuitenkaan nykyisin ole samaa uutuusarvoa kuin ennen. Säädöstietoa, maksutonta ja maksullista, pidetään verkossa ajan tasalla useammassakin palvelussa.



Painetun lakikirjan edut - ja viehätys - piilevätkin sen muissa ominaisuuksissa kuin ajantasaisuudessa. Moni tuntemani lakimies, nuoremmastakin polvesta, haluaa edelleen oman printtikirjan työpöytänsä kulmalle ja koristelee sen värikkäillä tarralapuilla ja muistiinpanoilla. Vastavalmistuneelle juristille lakikirjalla esineenä saattaa olla myös symboliarvoa.



Opiskelija puolestaan hahmottaa oikeusjärjestelmän systematiikkaa ja osa-alueita kirjan rakenteen, sisällysluettelon ja hakemistojen avulla. Tämä huolimatta siitä, että oikeudellisissa verkkopalveluissa on huomattavasti enemmän säädösaineistoa kuin lakikirjoissa. Tai ehkä juuri siksi, että painettujen kokoelmien sisältämä säädösmäärä on valikoitu ja siten helpommin hahmotettavissa?



Lakikirjat ovat nykyään pääsääntöisesti yhdistelmätuotteita, sillä kirjan hintaan sisältyy säädösten seurantapalvelu kustantajan verkkosivuilla. Sen avulla oman lakikirjan voi ikään kuin pitää ajan tasalla. Muutosilmoitukset voi tilata sähköpostilla itselleen ja verkkosivuilta pääsee vaivattomasti tarkistamaan ja tulostamaan muuttuneet säädökset. Esimerkiksi oikeustieteen opiskelijat saavat näin lakikirjatenteissä tarvitsemansa säädösmuutokset kätevästi.



Kun uudet painokset ilmestyvät, muuttuvat edellisvuotiset kirjat ”vanhoiksi”. Aikaisempien vuosien ja vuosikymmenien lakikirjat ovat kuitenkin varsin usein kysyttyä aineistoa Eduskunnan kirjastossa. Niiden avulla on helppoa ja nopeaa selvittää lain sisältö tiettynä ajankohtana. Esim. Suomen Laki –kirjat ovat ilmestyneet rakenteeltaan melko samanlaisina lähes 60 vuotta ja Finlands Lag yli 50 vuotta. Verkkopalvelut ovat myös kehittäneet toimintoja lakien aikaisempien sanamuotojen tarkistamiseen, mutta hakumahdollisuudet eivät ulotu vielä kovin kauas menneisyyteen.



Lakikirjojen hankinta teki aikoinaan ison loven minunkin opiskelijanbudjettiini. Ehkä siksikin sain vietyä omat sinipunakynällä alleviivatut kirjani kotihyllystä paperinkeräykseen vasta kaksikymmentä vuotta viimeisen tentin jälkeen.


Marja Autio




Linkkejä:
Vuosi 2009 – suomenkielisen lakikirjan merkkivuosi
Oikeudelliset verkkopalvelut uudistuvat