Voiko demokratia olla hauskaa?

Suomalaisessa keskustelussa demokratiaa harvemmin on luonnehdittu hauskaksi. Suomessa esimerkiksi äänestämiseen on aina suhtauduttu hartaasti ja vakavasti. Kun Topi Romppanen pääsi ensimmäisissä yksikamarisissa vaaleissa kirjoittamaan oman punainen viivansa, hän innoissaan painoi kynänsä kärkeä niin voimakkaasti, että se meni poikki. ”Hiki oli kohonnut Topin kasvoille aivan kuin hän olisi ollut kovassa ponnistelussa.”Ilmari Kiannon Punaisessa viivassa kuvaama äänioikeuden kunnioitus ei tänä päivänä enää ole itsestäänselvyys. Melkein kolmasosa äänioikeutetuista jättää eduskuntavaaleissa äänestämättä eivätkä kansalaiset enää myöskään koe äänestämistä velvollisuutena, kuten aiemmin.

Lainsäätäjät -peli

Demokratiaa voidaan kuitenkin myös kehittää. Yhdysvaltalaisen tutkijan Josh Lernerin mukaan demokratian toteuttaminen voi olla hauskaa, jos siinä käytetään pelisuunnittelun menetelmiä.  Tämä ei tietenkään ole uusi ajatus: eduskunnan toiminnastakin on tehty useita pelejä.  Jo 1960 –luvulla myynnissä oli Eduskuntapeli, jossa pelaajat pelilaudan ääressä kävivät vaalikamppailuja, muodostivat hallituksia ja neuvottelivat sopimuksista. Nykyisin pelataan ennen kaikkea verkkopelejä.  Lainsäätäjät  on yläasteikäisille tarkoitettu verkkopeli kansanedustajien työstä ja lainsäätämisestä.

Poliittisia prosesseja voidaan jäljitellä peleinä.  Josh Lernerin mielestä pelisuunnittelun keinoja voidaan kuitenkin käyttää myös itse prosessien ja menettelytapojen uudistamiseen. Pelejä voidaan käyttää erityisesti osallistuvassa budjetoinnissa ja muissa lähidemokratian uusissa muodoissa. Suomessa osallistuvaa budjetointia on käytetty mm. Helsingissä, Pudasjärvellä, Rovaniemellä ja Tampereella  erilaisissa paikallisissa hankkeissa. Kaupunkilaisille on Helsingissä annettu esimerkiksi mahdollisuus päättää, millaisiin projekteihin kirjasto käyttää kehittämisrahaa 100 000 euroa vuodessa.

Pelejä voidaan käyttää kansalaistapaamisten jokaisessa eri vaiheessa. Ihmisiä voidaan kokousten alussa tutustuttaa toisiinsa erilaisilla peleillä.  Pelien avulla ihmisiä voidaan myös ohjata muodostamaan tiimejä, tekemään yhteistyötä, konkretisoimaan monimutkaisia poliittisia prosesseja ja ymmärtämään päätöksenteon eri vaihtoehtoja. Peleissä ihmiset muuttuvat passiivisista katsojista aktiivisiksi tekijöiksi.

Oscar Wilden tunnetun lauseen mukaan ”sosialismissa on se ongelma, että se vaatii aivan liian monta iltaa.” Samaa voidaan varmasti myös sanoa demokratian eri muodoista. Jos aktiivisesti haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan, se on kovaa työtä. Pelien avulla politiikkaan voidaan kuitenkin tuoda uudenlaista hauskuutta.

Timo Turja

Josh Lerner: Making Democracy Fun (MIT Press, 2014) 

http://www.lainsaatajat.fi/index2.php?flash=true&lang=fin

http://osallistuvabudjetointi.fi/