Eduskunnan kirjaston yhdistetty virkistys- ja kehittämispäivä järjestettiin poikkeuksellisesti tällä kertaa ulkomailla eli aina Viipurissa asti. Allegro starttasi matkaan harmaana maanantaiaamuna heti kello 6.12. Aamun väsymys vaihtui hilpeään puheensorinaan Allegron aamiaisen jälkeen kollegan laittaessa puhelimestansa soimaan Sigin Viipuri Popin.
Viipurin passijonossa oli vielä jo menneeksi luullun ajan
tunnelmaa. Kiltisti kirjastolaiset kuitenkin ryhmittyivät ryhmäviisumin
mukaiseen aakkosjärjestykseen. Nopean hotellimajoittumisen jälkeen oli aika
rientää tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin. Heti hotellia vastapäätä oli kauppatori
ja pyöreä torni, josta Inkinen runoili seuraavaa ” Taas pyöreässä tornissa
tanssitaan, paras disko Viipurin on, gramofoni soittaa rock'n'rolliaan
auringonnousuun”. Torni rakennettiin vuosina 1547–1550 Viipurin
kaupunginmuuriin kuuluneeksi tykkitorniksi. Vuonna 1923 torni sisustettiin
arkkitehti Uno
Ullbergin
suunnitelmien mukaan kahvilaksi. Nykyisin se toimii ravintolana. Kauppahalli
muistuttaa Hakaniemen kauppahallia. 
Se ei ole ihme, sillä molemmat hallit on suunnitellut Karl Hård af Segerstad. Viipurin kauppahalli valmistui vuonna 1906 ja Hakaniemen halli vuonna 1913. Kun kauppatori, kauppahalli ja pyöreä torni olivat nähdyt, kunnon turistit luonnollisesti suuntasivat kahville. Yritin kahvila Rinkelissä puutteellisella kielitaidollani ostaa yhden tuulihatun, sain niitä yhden lautasellisen. Hyviä ne toki olivat ja katosivat parempiin suihin alta aikayksikön. Onnistunut vahinko
Pienen virkistäytymistauon jälkeen matka jatkui
kiertoajelulla, jolla kävimme muun muassa Talikkalan kaupunginosassa, joka ei
kuitenkaan ole ”se” laulussa mainittu Talikkala. Talikkalasta menimme
Monrepos:n puistoalueelle, joka sijaitsee Linnasaaressa noin 2,5 kilometriä
Viipurin ulkopuolella. Monet muistelevat puistoa ja sen kauneutta kaiholla. Puisto
ja sen rakennukset ovat kuitenkin päässeet pahasti rappeutumaan. Kartano ja sen
kirjasto ovat todella huonossa kunnossa, mutta onneksi kirjaston kulttuurihistoriallisesti
arvokas, 1700- ja 1800-luvuilla kerätty, kokoelma lahjoitettiin ensimmäisen maailmansodan
aikana Helsingin yliopistolle.Vieraillessamme puistossa sen
nykyistä tilaa vain korosti harmaa ja sateinen sää
.
Monrepos -puistosta matkamme jatkui kohti 1200-luvun lopulta
peräisin olevaan Viipurin linnaan. Se on ainoa Venäjällä sijaitseva
keskiaikainen linna ja Viipurin keskeisin nähtävyys. Itse linna oli kiinni,
mutta halukkaat saivat kiivetä Pyhän Olavin torniin, josta avautuikin huikeat
näkymät kauas ympäristöön. Ankaran
kiipeämisen jälkeen olikin jälleen aika nauttia Viipurin herkuista. Osa
ryhmästämme suuntasi herkkukauppa Wiborgiin. Meille oli järjestetty tähän keskiaikaiseen
tyyliin sisustettuun kauppaan tuote-esittely ja maistiaiset. Kaupassa myydään
Viipurin alueen luomutuotteita. Kaupan herkuista mukaan tarttui useammalle
meistä ainakin Viipurin rinkeleitä, hunajaa, teetä ja leivonnaisia.
Matkan toinen päivä oli varattu kirjaston kehittämiselle.
Kehittämispäivä käytettiin Eduskunnan kirjaston vuosien 2015–2019 strategian
pohtimiseen. Kirjaston ohjausryhmä oli ennakolta määritellyt kuusi strategista
tavoitetta vuosille 2015–2019. Knowledge -caféissa keskusteltiin siitä, millä
keinoilla strategiseen tavoitteeseen päästäisiin. Kaikki keinot kirjattiin
talteen jatkotoimenpiteitä varten. Päivän aikana käytiin mielenkiintoista ja
vilkasta keskustelua ja saatiin kirjattua lukuisia keinoja strategisiin
tavoitteisiin pääsemiseksi. Tästä on tätä strategiatyötä hyvä jatkaa.
Kansainvälisen lounaan jälkeen suuntasimme mielestäni
Viipurin upeimpaan nähtävyyteen eli Aalto kirjastoon. Kirjaston varajohtaja
Tatyana Svetelnikova toimi oppaanamme kirjastossa. Hän esitteli meille
kirjaston historiaa ja kirjaston entisöidyt tilat. Viipurin kaupunginkirjasto
valmistui vuonna 1935 ja se kuuluu töihin, joilla Alvar Aalto nousi
maailmanmaineeseen. Toisen maailmansodan jälkeen kirjasto sai rapistua rauhassa
10 vuotta. Kirjasto remontoitiin vuosina 1955–1961. Alvar Aallon mukaan tämä
neuvostohengessä tehty peruskorjaus pilasi hänen työnsä täydellisesti, eikä Aalto
enää suostunut vierailemaan mestariluomuksessaan. Kirjastoa alettiin kunnostaa
jälleen vuonna 1994. Vuonna 2013 valmistunut entisöinti on onnistunut
palauttamaan kirjaston entiseen loistoonsa. Svetelnikova oli kovin kiitollinen
suomalaisille yhteistyökumppaneille, kuten Suomen restaurointiyhdistyksen
sihteeri Maija Kairamolle ja arkkitehti Tapio Mustoselle. Varsinkin Mustosen
omistautuminen asialle sai Svetelnikovan lähes kyyneliin.
Kirjastoon tutustumisen jälkeen oli vielä hetki aikaa ostaa
tuliaisia ennen kotimatkaa. Paluumatkalla junassa soi jälleen tuttu kappale: ”Nyt
bailataan, nyt twistataan ja askeleissa seotaan. Radiossa soi Viipuri-pop”.
Jari Suutari 11.9.2014
Valokuvat: Aino Ollilainen & Jari Suutari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti