Päätökset tulee aina tehdä parhaan mahdollisen käytettävissä olevan tiedon perusteella. Kuulostaa yksinkertaiselta. Kirjastot ovat täynnä tietoa ja varsinkin Eduskunnan kirjasto. Sieltä vaan tarkistamaan ja siitä sitten päätöksiä tekemän. Ja kirjasto on tässä tietysti vertauskuva kaikelle tiedolle, mitä verkko ja maailma ovat aivan väärällään. Ei lopu kesken, ei.
Mutta mitä se tieto sitten on? Tähän voisi leikata ja liimata koko tietoisen ihmiskunnan historian kaikki ajatukset ja filosofian. Aika yleinen toteamus kuuluu, että tieto on tosi uskomus. Naurismaan aidatkin nauravat kovaan ääneen. Totta ja uskomus samaan aikaan? Mutta ehkei tuon lähemmäksi ole tarpeenkaan päästä. Nobelisoitu vertaisarvioitu tiedekään ei yritä edes väittää pääsevänsä tuon pidemmälle ja siinä kai se tieteen syvin olemuskin saman tien on. Aina tulee joku, joka tietää paremmin. Joku jossain osuvasti totesikin, että tieteen mahtavuus näkyy siinä, että painovoimakin on vain teoria. Kuka tahansa voi lähteä haastamaan. Esimerkiksi George Lucas esittää, että kyseistä teoriaa voisi vieläkin yksinkertaistaa ottamalla sen painon siitä alusta pois.
Mutta se päätöksenteko. Kun ihmisten ja yhteiskuntien asioista päätetään ja lakeja säädetään, on ollut tapana punnita asiaa monelta kantilta. Korkeasti koulutetut virkamiehet valmistelevat laittamalla kaiken oppimansa peliin. Oppi on saatu esimerkiksi yliopistoissa, jossa opetus perustuu satojen vuosien tieteelliselle prosessille, jossa aina uudet teoriat korvaavat vanhat ja päästään koko ajan paremmin perusteltujen tosien uskomusten äärelle. Lakeja säädettäessä verrataan vanhaan, olemassa olevaan ja kansainväliseen lainsäädäntöön. Koko ajan ympärillä on paras mahdollinen asiantuntemus joko tekstimuodossa tai joskus jopa paikan päällä. Eduskunnan valiokuntiin kutsutaan jatkuvasti asiantuntijoita ja taas kerran on vuosisatojen tieteellinen historia päättäjien ulottuvilla.
Mutta tieto asuu ja liikkuu ihmisessä. Lopulta kuitenkin ihminen on se, joka päättää, miten asioiden pitää olla ja mennä. Maailma on niin monimutkainen järjestelmä, että mihinkään tilanteeseen ei koskaan ole aivan täydellisesti sopivaa tietoa tai teoriaa. Ilmaisu ”viime kädessä” kertoo mielestäni sen, että mikään päätös ei toteudu ilman ihmisen tointa. Maailmaakin monimutkaisemmat ovat ihmisen aivot, joissa päätös lopulta muotoutuu. Ne ovat kaiken lisäksi hyviä uskottelemaan itselleen kaikenlaista, kuten asioiden todenperäisyyksiä. Jos itse joutuisi kaiken miettimään ja pelkästään omiin aivoihinsa luottamaan, voisi tulla ikävää tai ainakin kovin kummallista jälkeä.
Onneksi meitä ihmisiä on paljon ja avoimessa demokratiassa päätökset yleensä syntyvät lukuisten ihmisten valmistelusta ja vastuullisesti parhaan mahdollisen tiedon perusteella. Vaikka aina mukana on hieman fiilispohjaa ja mutua, ovat päätökset yleensä hyviä ja usein jopa vallan erinomaisia. Avoin ja tietoon perustuva yhteiskunta takaavat sen, että hulluimmat ideat ammutaan alas hyvissä ajoin.
Mitä politiikka on? Tähän voisi leikata ja liimata koko tietoisen ihmiskunnan historian kaikki ajatukset ja filosofian. Mutta ehkä se on sitä, että huolimatta kaiken maailman kirjastoista, tiedosta, tieteestä ja asiantuntemuksesta emme siltikään voi tietää mistään ihan varmuudella, niin pitää tehdä parhaan mahdollisen tiedon perusteella mahdollisimman hyviä arvauksia parhaasta mahdollisesta tulevaisuudesta.
Antti Virrankoski
Eduskunnan kirjaston johtaja
