Asioilla on puolensa, nimittäin nämä hyvät ja huonot puolet. Joillekin sosiaalinen media on oman elämän aikajana ja päiväkirja, minkä vuoksi siitä on vaikea erota, vaikka haluaisi keskittyä asioihinsa samaan aikaan toisaalla. Poisjättäytyminen voi olla jopa pelottavaa.
Palveluja sidotaan tiiviisti verkkoihin, ja puolifilosofia pätee siinäkin. Verkkokauppa kukoistaa, samoin sian myyminen säkissä. Verkkomaailmassa ei voi tuotteita konkreettisesti katsella, tunnustella ja arvioida; osa aisteista on pakosti vajaakäytössä. Jaksaa ihmetyttää se into, jolla fyysiset aistikokemukset jätetään huomiotta, vaikka ne ovat niin olennainen osa meitä ihmiseläimiä. Emme vain katso, me kuuntelemme, haistamme ja maistamme. Tuntoon ja tunteisiin liittyviä aistimuksia on valtavasti.
Pidän populaareista tiedeohjelmista kovasti, siinä viihtyy ja oppii. Norjan NRK:n ohjelmasarja
Kun kemiat kohtaavat tuo aistit hienosti esiin. Ohjelmasarjassa etsitään tieteen keinoin yhdelle naaraalle seitsemän valitun uroksen joukosta sitä miestä, jonka kanssa naisella olisi parhaat edellytykset suhteeseen (ja jälkeläisten tuottamiseen).
Sarjan alkumetreillä hajuaistin rooli on suuri. Miehet, jotka eivät ole saaneet hajustaa tai käydä suihkussa pariin päivään, antautuvat sokkona olevan naaraan haisteltaviksi. Hajuelämykset ovat jännittäviä. Voisi luulla että ihan vieraan miehen kainalon haisteleminen olisi vastenmielistä, mutta näin ei valtaosin tunnu olevan. Sen sijaan nainen voi kokea miehen luontaisen hajun mausteisena, vauvamaisena, hedelmäisenä, ”mielenkiintoisena”, naisellisena tai omaa isää muistuttavana. Mutta kuinka moni tietää, että kemiallisen synteettisen ehkäisyn käyttäminen vaikuttaa naisen hajuaistiin? Suhteet ovat onnellisempia ja kestävät pidempään silloin, kun nainen ei käytä e-pillereitä.
Samalla sitten oikeassa elämässä etenkin erityisherkät ihmiset, joita on noin 15–20 % väestöstä, saavat tietynlaisia aistiärsykkeitä liikaa. Se väsyttää, kuormittaa ja stressaa, tekee jopa aggressiiviseksi. Äänihälyä on valtavasti. Kaupassa ei voi käydä ilman musiikin pakkosoittoa. Eikä enää riitä se, että julkisilla paikoilla musa vuotaa luureista ulos, älypuhelimilla toistetaan meteliä tuottavia sisältöjä suoraan vähät välittäen siitä, häiritseekö se muita vai ei. Ahdistuneena minulle tulee kova halu vetää omat musavehkeeni esiin, ja soittaa näille ihmisille Rotten Soundia. Tykkäisittekö!? Ei pahalla bändiä kohtaan, mutta tämä musiikki vastaa käsitystäni tokaisusta ”Siitäs saatte!”
Minulle vast’ikään selvisi, että kuulun tähän herkkien ihmisten ryhmään. Nahoissani olen sen toki tuntenut kauan. Muutaman vuoden sisään tuon äänihälyn lisäksi on julkisille paikoille ilmestynyt uusi kuormittava tekijä: visuaalinen häly. Jatkuva liikkuva kuvatulva on uuvuttavaa ja vastenmielistä. Helsingin keskustassa ei enää ole vain ison kauppakeskuksen kyljessä loimottava yksi valtava mainostaulu. Ne ovat keltään lupaa kysymättä vallanneet kadunvarsien lisäksi myös muutamien kulttuurilaitoksien seiniä. Ja kaikki metroasemat, ilmeisesti Espooseen asti. En tiedä, kun en ole vielä siellä ulkomailla käynyt.
Monella on nykyään vaikeuksia keskittyä kirjan lukemiseen: Tehdään jotakin yhtä ja samaa jopa kymmeniä minuutteja kerrallaan, eikä mikään liiku. Samaan aikaanhan saattaa Arskan kissa tehdä taas jotain jauzaa. Nuoremmille katsojille tiedoksi, että kääpä-slangisana jauza (Yowza! Yowza! Yowza!) tulee elokuvasta Ammutaanhan hevosiakin, joka pohjautuu Horace McCoyn samannimiseen kirjaan.
Olen herkistynyt kemikaaleille ja hajusteille, joten luulisi että olen suuri e-kirjojen ystävä. Asiahan on niin, että luen jo nyt tekstejä liikaa ruuduilta, elektroniikkajäteahdistuksesta puhumattakaan. Kirjan käyttöliittymä kelpaa minulle muuten hyvin, mutta paperi on huokoista materiaalia, johon hajusteet tarttuvat tiukasti. Uudessa kirjassa voi olla haisevat painovärit. Kirjastosta lainattu kirja taas imee hajusteet ihmisten kodeista. Huonolla tuurilla en pysty lukemaan kyseistä yksilöä eli nidettä.
Yhteiskunnan muutos näkyy tässäkin: ennen kirjat saattoivat dunkata joskus ygältä, mutta todella usein röökiltä. Nykyään röökinkatkuinen kirja on harvinainen. Sen sijaan erittäin vahva, ärsyttävä ja pahoja fyysisiä oireita aiheuttava kemikaali on vallannut kirjallisuuden: pyykinpesuaineiden hajusteet. Niin voimakas haju saa voimaan pahoin, sydän hakkaa, keskittymiskyky katoaa ja tajunta hämärtyy.
Kai meistä jokainen välillä hiljentyy, vähintään kaipaa hiljentymistä. Juha Hakala kirjoittaa teoksessa Tylsyyden ylistys, että meidän tulisi välillä myös tylsistyä, sillä silloin mieli alkaa etsiä jotakin uutta ja luovat ajatukset saavat alkunsa.
Ennen vähän ihmettelin Stadin Narinkkatorilla tönöttävää Hiljaisuuden Kappelia. Nyt olen käynyt siellä muutaman kerran. Hiljennyn. Ajattelen. Liikutun.
Raija Hietala
Linkkejä:
Erityisherkkyys (Wikipedia)
Työterveyslaitos: Erityisherkkyys ei ole heikkoutta
Erityisherkkyys (HSP – Suomen erityisherkät ry)
Mitä erityisherkkyys ei ole? (HSP – Suomen erityisherkät ry)
Kemikaalikimara: Monikemikaaliyliherkkyys MCS - elämästä helvettiä
Hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys / Ennari, Jaana (2015) +
Nykylapsi ei kestä tylsyyttä eikä hänen vanhempansa ole paljon sen kummempi, sanoo professori ja pelkää luovuuden puolesta (Yle Uutiset) +
Yle Areena – Tiededokumentti: Erityisherkät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti