 |
| Istuntosalin sisäkatto on päällystetty sokeriruokoneliöillä |
Kansanvallan kovan ytimen katto kaareutuu ylös kohti ikkunoita, joista täysistuntosaliin virtaa päivänvaloa. Vuosien saatossa poliittinen ilmasto on vaihdellut myrskystä tyveneen, eikä katto ole säästynyt ulkoisiltakaan vaikutteilta. Muutamiin paikkoihin on syntynyt ruskeita laikkuja, kun ikääntyvä vesikatto on vuotanut. Istuntosalin sisäkatto on päällystetty sokeriruokomassasta puristetuista levyistä 1920–1930-lukujen taitteessa. Ne tasapainottavat salin akustiikkaa.
Eduskuntatalo on parasta aikaa laajimman koskaan kokemansa remontin kourissa. Istuntosali on lattiasta kattoon täynnä rakennustelineitä. Monelta suunnalta kuuluu porausta ja nakutusta. Jostain kantautuu poppia – joku konservaattoreista kuuntelee musiikkia edustajien pulpetteja kunnostaessaan. Kaiken yläpuolella, aivan istuntosalin kupolin alla, tekee työtään kaksi keskittynyttä miestä. He kapuavat telineille, tunnustelevat, koputtelevat ja naputtelevat. Sokeriruokolevyjen vaihtamisesta ei selvitä rutiinilla, vaan miesten työ tuo mieleen pilkuntarkkaa keskittymistä vaativan palapelin.
 |
| Levyjen leikkaaminen ei sovi suurpiirteisille |
 |
| Rakennustelineet yltävät salin kattoon saakka |
Onneksi onnistuminen ei jää palojen puutteesta kiinni. Talon kaukokatseinen arkkitehti J. S. Sirén tilasi nipun ylimääräisiä levyjä, kun hän aikanaan rahtautti katon materiaalit ilmeisesti Amerikasta. Peruskorjauksen aikana on yritetty keksiä ratkaisua, jolla nämä varastokalpeat levyt saataisiin sulautumaan huomaamattomasti alkuperäiseen kattoon. Niiden kollegat ovat hieman tummuneet imiessään itseensä edustajien debatteja jo vuosikymmeniä.
 |
| Vanhat levyt on irrotettava varovasti, jotta niitä voidaan käyttää uudestaan |
Ensin kokeiltiin, onko ruokosokerilevyjä mahdollista tummentaa sijoittamalla niitä joksikin aikaa talon muiden ikkunoiden lähelle valoa saamaan. Rusketuksen sijasta koelevyt kalpenivat entisestään. Seuraava idea tuotti sen sijaan tulosta: Istuntosalin kupolikaton alaosaa kiertää reunus, joka on puolisen metriä irti seinästä. Sen taakse jää piiloon kapoinen ura, josta käsin solakka ihminen mahtuu huoltamaan reunuksen reliefejä. (Tuo kulkuväylä ei ole korkeanpaikankammoisille.) Huomattiin, että kupolin alimmat sokeriruokolevyt eivät näy alas saliin, jolloin niitä saattaisi olla mahdollista siirtää näkyvämmille paikoille kokonaisuuden kärsimättä.
 |
| Joko nyt mahtuisi? |
Levyt on alun perin kiinnitetty kattoon naulaamalla ne pinnan pienistä rei’istä, joten niiden irrottaminen vaatii hermoja ja sorminäppäryyttä. Kärsivällisellä naputtelulla kirvesmiehet ovat selvittäneet naulojen sijainnin ja onnistuttuaan lyöneet ne varovasti levyn läpi. Ja kas! Kun riittävän monta pientä levyä saadaan ehjänä irti reunuksen takaa, saa niistä muotoiltua sopivat palat edustuspaikoille salin kattoon.
Lopputulos on kaiken vaivan arvoinen. Sokeriruokomassasta tehdyt levyt näyttävät läheltä melko surullisilta, lähinnä rei’itetyiltä puukuitulevyiltä. Kaukaa katsoen valmis katto hohtaa kullan eri sävyissä. Kyllä sen alla kelpaa edustajien pian taas taittaa sanaista peistä. Onko Sirén voinut ennakkoon tietää, kuinka kauniilta katto tulee näyttämään? Vai onko lopputulos vain mestarin tuuria?
 |
| Siirrettyjen levyjen tilalle laitetaan vaaleita varastossa levänneitä. |
Teksti ja kuvat Hanne Salonen / Eduskunta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti