Parlamenttikirjasto

torstai 8. toukokuuta 2008

Valtaa kortilla vai valta kortilla?

Kansanedustaja, kirjailija Claes Anderssonin romaani Kuvien takana (1973) alkaa kuvauksella, jossa mielisairaalan lääkäri hämmästelee suurta avainnippuaan ja huokaa sen olevan raskas vallan symboli.

Ylilääkärillä on vielä suurempi nippu - ja loputtoman vallan merkit: avaimia sinne ja tänne, autoihin, asuntoon, krematorioon ja rakastajattaren asuntoon. Lääkäri pohtii potilaitaan, joilla ei ole ainuttakaan avainta ja haaveilee hyvän haltijattaren kolmesta toivomuksesta. Yhdellä toiveella hän poistaisi kaikki maailman avaimet.


Ruoka kortilla, lukkojen takana

Maatalousyhteiskunnassa emännillä oli vyöllään raskaat avainniput. Emännillä oli valtaa, joka ulottui rakennuksiin ja ruokavarastoihin. Isovanhempani elivät vauraassa Varsinais-Suomessa, jossa ruokaa riitti varastoitavaksi.

Isoäitini kuoli lapsivuoteelle synnytettyään liian monta lasta. Isoisäni, leskimies, meni naimisiin iäkkään naisen kanssa, joka ensityönään asensi raskaat lukot talouden ruokakomeroihin. Avaimia hän säilytti vyötäröllään. Kilisivät kuin ruokakellot, mutta kumisivat nälkää talon kuudelle lapselle. Äitipuoli käytti valtaa rajoittamalla ruokailua. Kului muutama vuosi ja valtiovalta säännösteli ruokaa korteilla.


Korttien valta

Nyt valta on kortilla. Avainniput ovat pienentyneet. Kultaisella kortilla avataan ovia - symbolisesti ja konkreettisesti. Kortilla syödään, liikutaan ja kuulutaan yhteisöihin. Ilman korttia voi elää vain yhteiskunnan ääripäissä, joko syrjäytyneenä tai vallan huipulla, jolloin joku toinen huolehtii korteista.

Rivikansalaisen lompakko täyttyy erilaisista etu-, jäsen-, henkilö-, pankki- ja luottokorteista. Myös kirjastoissa tarvitaan korttia. Toistaiseksi useimmilla kirjastoilla on oma korttinsa, niin Eduskunnan kirjastollakin. Toivottavasti pian koittaa aika, jolloin edes kirjastokortit ovat yhdellä kortilla.


Vallan tieto

Ranskalaisen filosofi Michel Foucaultin mukaan valtaa on kaikkialla (kts. teos Tarkkailla ja rangaista). Siksi vallasta muodostuu koko sosiaalisen kentän kattava verkosto. Valtaa on verkossa ja verkostoissa. Foucault kertoo nauravansa, kun kuulee Francis Baconilta peräisin olevan lauseen 'tieto on valtaa' yhdistettävän itseensä. Foucault pohti vallan ja tiedon suhdetta, mutta ei samaistanut niitä.

Valta myös tuottaa tietoa. Oivallinen paikka löytää vallan tuottamaan tietoa on Eduskunnan kirjasto. Kannattaa hankkia kulkukortti tiedon valtatielle, kirjastoon. Tiedon ovi aukeaa kortilla. Käytä valtaasi, hyvä lukija, käytä Eduskunnan kirjaston korttia!


Tiina Koskinen

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tartun tapani mukaan sivulauseeseen.

Kirjastokortteja todellakin kertyy, jotkut jopa keräilevät niitä. Olen meidän kirjaston (so. Helsingin kaupunginkirjaston) intrassa kysellyt, miten pitäisi suhtautua sellaiseen teoreettiseen tilanteeseen että asiakas haluaa asioida kirjastossa pelkällä korttinsa numerolla. Vastauksia ei valitettavasti herunut. Ei mielipiteitä eikä virallistakaan kantaa :\

Se, että asiakas muistaa korttinsa numeron (kuten monet nykyään muistavat, kiitos ikävien kirjastojärjestelmien joissa kortin numeroa pitää näpytellä toistuvasti) ei olennaisesti eroa siitä, että hänellä on sama tieto tallennettuna fyysiseen, käsin kosketeltavaan läpyskään.

Jos edellytetään, että numero pitää olla virkailija silmin luettavissa eikä vain korvin kuultavissa, riittääkö jos asiakas kirjoittaa sen paperille? Entä jos hän näyttää kamerakännykällään ottamaansa valokuvaa kirjastokortistaan? Mahdollisesti sellaisen, että koodin voi lukea automaattisesti? Entä jos asiakas on nikkaroinut kirjastokorttiensa numerot ja viivakoodit vaikkapa paperilapulle, josta ne ovat kirjaston viivakoodilukijan luettavissa.

Verkkopalveluissahan ei fyysistä korttia tarvita, ei myöskään puhelimitse asioidessa. Itse käyttelen onnellisesti Oulun kaupunginkirjaston palveluja täältä Helsingistä, koska sitä kautta pääsen Nelliin ja sieltä erityisesti Lindaan sekä Artoon kotoa. Hommasin kortin ollessani viimekesänä sielläpäin liftailemassa. Olen hajauttanut ja kilpailuttanut kirjastopalveluni. Lainaustoimintaa hoitaa parhaiten kotipaikkani kirjasto, tietokantoihin pääsyn tarjoaa Oulu paremmin.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kommentista! Sivulauseet ovat antoisia. Ne kertovat, että ajatus lähti lentoon, karkasi päälauseelta.

Hyvä kysymys, tuo kortin numerolla toimiminen. Eikö kaikkien palvelujen - verkossa, puhelimessa ja livenä - kuuluisi olla yhdenvertaisia?

Ainakin kuvallisella henkilökortilla ja numerolla pitäisi voida lainata kirjoja.