Ihmisten vapaa-ajasta taistellaan. Kirjastojen ei ole juuri tarvinnut uhrata ajatusvoimaa sotastrategioihin kun käyttäjiä on muutenkin – liiaksi asti. Vai tarvitsisiko sittenkin? Tieteellisissä kirjastoissa kävijäluvut ovat laskemaan päin – miksi kukaan vaivautuisi kirjastoon, kun kaikki tarvittava on netissä tai ainakin niin kuvitellaan. Monen nuoren ja opiskelijan ehkä tiedostamaton ajatus on "mitä ei ole netissä, sitä ei tarvita".
Oman kirjastoni olemassaololle on tärkeää että ihmiset haluavat lukea yhteiskunnallista kirjallisuutta, ovat kiinnostuneita demokratiasta ja kansanedustajien päätöksistä. Siis muistakin asioista kuin mitä iltapäivälehdet nostavat otsikoihin. Entä jos näin ei enää tulevaisuudessa olekaan. Nuorten äänestysaktiivisuus on laskenut vaaleista toiseen. Millä me houkuttelisimme nuoria kirjastoon ja mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen? Ei riitä että eduskunnassa järjestetään Nuorten parlamentti kerran kahdessa vuodessa ja että tuhansia koululaisia käy eduskunnassa joka vuosi ja että meillä on Lainsäätäjät peli, jota nuoret voivat pelata ja oppia jotakin kansanedustajan työstä. Peli tosin taitaakin olla nuorten makuun liian hidas ja vähätapahtumainen.
Toimitusjohtaja Jari Danielsson kehotti viime viikolla seminaarissamme "Advocacy and Marketing for Libraries" kirjastoja etsimään vertailukohtia kaupoista, joihin voi tulla viettämään vapaa-aikaa. Hän esitteli meille esimerkkejä maailmalta esimerkiksi pankkikonttorin jossa voi lounaskahvila, kaupan jossa välttämättä tarvitse ostaa mitään vaan voi kokeilla kaikkia tuotteita. Kirjastot olisi hänen mukaansa tehtävä houkutteleviksi vapaa-ajankeskuksiksi – ei haittaa vaikka päähuomio olisikin jossain muussa kuin perinteisessä kirjastotoiminnassa kunhan ihmiset saadaan tulemaan paikalle. Sattumalta joku voi eksyä kirjojen ja lehtienkin luo ja löytää uuden ja kiehtovan maailman.
Sari Pajula
Oman kirjastoni olemassaololle on tärkeää että ihmiset haluavat lukea yhteiskunnallista kirjallisuutta, ovat kiinnostuneita demokratiasta ja kansanedustajien päätöksistä. Siis muistakin asioista kuin mitä iltapäivälehdet nostavat otsikoihin. Entä jos näin ei enää tulevaisuudessa olekaan. Nuorten äänestysaktiivisuus on laskenut vaaleista toiseen. Millä me houkuttelisimme nuoria kirjastoon ja mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen? Ei riitä että eduskunnassa järjestetään Nuorten parlamentti kerran kahdessa vuodessa ja että tuhansia koululaisia käy eduskunnassa joka vuosi ja että meillä on Lainsäätäjät peli, jota nuoret voivat pelata ja oppia jotakin kansanedustajan työstä. Peli tosin taitaakin olla nuorten makuun liian hidas ja vähätapahtumainen.
Toimitusjohtaja Jari Danielsson kehotti viime viikolla seminaarissamme "Advocacy and Marketing for Libraries" kirjastoja etsimään vertailukohtia kaupoista, joihin voi tulla viettämään vapaa-aikaa. Hän esitteli meille esimerkkejä maailmalta esimerkiksi pankkikonttorin jossa voi lounaskahvila, kaupan jossa välttämättä tarvitse ostaa mitään vaan voi kokeilla kaikkia tuotteita. Kirjastot olisi hänen mukaansa tehtävä houkutteleviksi vapaa-ajankeskuksiksi – ei haittaa vaikka päähuomio olisikin jossain muussa kuin perinteisessä kirjastotoiminnassa kunhan ihmiset saadaan tulemaan paikalle. Sattumalta joku voi eksyä kirjojen ja lehtienkin luo ja löytää uuden ja kiehtovan maailman.
Sari Pajula
1 kommentti:
Kirjasto on kiusallisessa tilanteessa kilpailleessaan muiden "olohuoneiden" kanssa käyttäjien vapaa-ajanvietosta, jos ajattelee vaikkapa sitä minkälaista ammattiosaamista meillä on verrattuna vaikkapa kahvilan, klubin tai puodin ammattiosaamiseen. Montako sisustajaa, somistajaa tai tilasuunnittelijaa kirjastoihin on palkattu? En tiedä montaakaan.
Toimipisteiden sijoittelu on myös aivan erilaista kuin kahviloiden. Kahvilat ovat pieniä ja niitä on siellätäällä. Voisiko kirjasto toimia samoin? Yleistä kirjastoa on hieman tällä ajatuksella rakennettu, mutta verkosto on melkolailla harvempi kuin vaikkapa kahviloiden verkosto.
Tiedän että "julkinen olohuone" on kirjastoalalla sisäisestä ristiriitaisuudestaan huolimatta yleinen ideaali, enkä sitä itsekään voi väittää vastustavani. Toisinaan on kuitenkin virkistävää ajatella mitä vaihtoehtoja sille olisi.
On kiehtovaa pyöritellä vaikkapa sellaista ajatusta, että me kirjastot pyrkisimme kokonaan pois siitä, että asiakkaat viettävät aikaansa kirjastoissa ja keskittyisimme sensijaan vaikkapa siihen, että ollessaan siellä missä haluavat, heillä olisi jokatapauksessa kirjaston aineisto saatavillaan. Ihmisten vapaa-ajasta taistelemisen sijasta ruokkisimme heidän vapaa-aikaansa.
Toinen ajatusleikkini on sellainen, että mitä tapahtuisi jos lopettaisimme fyysisen aineiston uloslainaamisen kokonaan ja tekisimme vapautuvilla resursseilla vaikkapa noita viihtymistiloja ja jäsentelisimme erilaista julkaistua tietoa laajemmin, monipuolisemmin ja paremmin kuin olemme tähänkin asti tehneet.
Huomattakoot, että lähestyn asiaa yleisen kirjaston vinkkelistä joka on hieman (mutta ei paljon) toisenlainen kuin tieteellisissä.
Lähetä kommentti