Parlamenttikirjasto

tiistai 7. elokuuta 2007

Täällä eduskunnassa ja Pohjantähden alla

Kesälomalla päätin vihdoin lukea Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla –trilogian. Aikaisemmin olin lukenut ykkösosan, mutta siihen se oli jäänyt, koska en silloin heti saanut kakkososaa käteeni. Nyt nimipäivälahjana saatu koko trilogian sisältävä pokkariversio odotti lomalaista. Ja tulihan se luettua. Tai ahmittua.

Suosta, kuokasta ja Jussista kaikki alkaa. Linna vyöryttää lukijan eteen kymmeniä henkilöhahmoja ja kolme sukupolvea hämäläisen Pentinkulman elämää. Lukiessani kiinnitin huomiota eduskunnan rooliin kirjasarjassa. Pentinkulman paikalliset tapahtumat kytkeytyvät kansallisiin kysymyksiin, joita vasta perustettu eduskunta käsitteli. Paikallinen vaalityö, järjestötoiminta, poliittisten puheiden retoriikka, poliittinen kirjallisuus ja lehdistö, eduskuntavaalit ja valtajakaumat, sosialistien ja porvariston pitkä kamppailu on kuvattu uskottavasti.

Yrjö Varpion elämäkertakirjan "Väinö Linnan elämä" sekä lyhyen televisiodokumentin, Väinö Linna lähikuvassa (1962), mukaan Linna käytti eduskunnan pöytäkirjoja lähdeaineistona kirjaa kirjoittaessaan. "Pohjantähteä kirjoitettaessa tarvitaan myös lähdeaineistoa. Nämä ovat eduskunnan pöytäkirjoja. Niissä kuvastuu sen ajan historia, jota minä kuvaan." Linna lainasi pöytäkirjat Tampereella naapurina asuneelta Veikko Sinisalolta, joka puolestaan oli saanut ne kansanedustajaisältään Väinö Sinisalolta. Dokumentissa Linna näyttää toimittajan mieliksi tutkailevan vuoden 1921 pöytäkirjoja. Kyseinen dokumentti löytyy ekstrana ainakin Akseli ja Elina –elokuvan DVD-julkaisusta.

Pohjantähdessä esiintyy keskeisinä henkilöhahmoina kaksi kansanedustajaa, sosialistit Hellberg ja Kivivuori. Hellberg tempautuu tiukasti vuoden 1918 kansalaissotaan ja pakenee lopulta Venäjälle. Maltillisemmasta Kivivuoren Jannesta tulee vasta myöhemmin kansanedustaja. Kolmannessa kirjassa Janne muilutetaan paikallisten lapualaisten toimesta. Linnan elämäkertateoksen mukaan Jannen kommentti romaanin muilutusoikeudenkäynnissä on lähes suoraan lainausta Väinö Tannerin eduskuntapuheenvuorosta vuodelta 1930: "Melkoista luottamusta täytyy nauttia maan korkeimman järjestyksenvalvojan, nimittäin sisäministerin, joka kuitenkin on ottanut juhlavasti vastaan suuren joukon henkilöitä, jotka ilmoittautuivat kyyditsijöiksi, vieläpä valokuvauttanut itsensä heidän kanssaan".

Pentinkulman rovastin vaimon, ruustinna Ellen Salpakarin, repliikkien taustoja Linna on ottanut Varpion mukaan kansanedustaja, rehtori Hilja Riipisen eduskuntapuheenvuoroista. Temperamenttinen Riipinen oli aktiivisesti mukana Lapuan liikkeessä ja IKL:ssä. Riipinen hyökkäsi ruustinnan tapaan sosiaalidemokraatteja vastaan ja puhui paatoksella suomalaisten isänmaallisuudesta ja kommunismin kauheudesta. Riipinen syytti sosiaalidemokraatteja kansalaissodan "kauheasta rikoksesta" ja "kansan sielun ja hengen myrkyttämisestä". Riipisen lempinimi oli "Hurja-Hilja". Liikanimi sopisi kaiketi romaanin Ellenillekin, joka miehensä mielestä on kovin kaunis ulkonevista silmistä huolimatta.

Eduskunnan kirjaston tietokannasta (Selma) löytyy kirjoja Hilja Riipisestä ja Väinö Tannerista.

Jani Stenvall

Ei kommentteja: