Varastokirjaston kokoelmapolitiikka – kansallinen kokoelmapolitiikka

Mitä aineistoja kannattaa Varastokirjastossa tai Suomessa ylipäätään säilyttää? Voivatko kirjastot jatkossa lähettää Varastokirjastoon mitä tahansa? Miten kehittää kokoelmayhteistyötä kirjastojen kanssa? Miten hyödyntää kirjastojen asiantuntemusta kansallisessa kokoelmatyössä? Miten taataan metadatan säilyminen? Nämä kansalliseen kokoelmayhteistyöhön vaikuttavat kysymykset kutsuivat Varastokirjaston syyssymposiumiin 21.9.2012.

Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Varastokirjaston välisissä tulosneuvotteluissa on keväällä 2012 sovittu, että Varastokirjasto uudistaa aineistojen vastaanottopolitiikan pelisäännöt lokakuuhun 2012 mennessä. Pelisääntöjen toimeenpano käynnistetään 2013.

Aineiston vastaanotto Varastokirjastossa on ruuhkautunut. Varastoitavaksi toimitettua aineistoa on ollut runsaasti ylittäen kirjastoilta saadut ennakkoarviot. Symposiumin keskusteluissa arvioitiin ruuhkien voivan vielä lisääntyä, jos erikoiskirjastoja edelleen lakkautetaan tai niiden toimintaa supistetaan. Edelleen jää arvailujen varaan, miten yliopistouudistus vaikuttaa yliopistokirjastojen toimintaympäristöön – lisääntyykö tällä sektorilla aineistopoistojen tarve?

Varastokirjasto näkee avuksi tilanteeseen suunnitelmallisuuden lisäämisen aineiston vastaanotossa ja myös aineiston lähettämisessä. Vastaanotossa hyvin valmistellulle aineistolle annetaan käsittelyssä etusija. Lähettävien kirjastojen toivotaan puolestaan toteuttavan siirtoja suunnitelmallisesti ja perustellusti. Kirjastojen tulisi ennen lähetystä arvioida, onko tarjotun materiaalin säilytys Kuopiossa tarkoituksenmukaista. Vai olisiko aineistolla vain niin pieni arvo ja käyttöaste, että käyttötarve tyydyttyisi kaukolainaamalla sitä ulkomailta.

Kaavailuissa haetaan harkitsevaisuutta Varastokirjastoon aineistoja lähettävien kirjastojen siirtopolitiikkaan. Lähtökohtana on, että kansalliseen kokoelmapolitiikkaan vaikuttaminen, Varastokirjastoon lähetettävä materiaalin valitseminen, tapahtuisi lähettäjäorganisaatioissa, joissa on asiantuntemusta siirrettävän aineiston aihe- ja tieteenaloista ja empiiristä tietämystä käyttäjäkunnan tarpeista. Suunnitelmien käytännön toteutus tarvitaan vielä tarkempaa pohdintaa. Rakenteeseen on esimerkiksi hahmoteltu kirjastojen päätöksenteon tueksi kokoelmayhdyshenkilöiden verkostoa.

Tarkempia tietoja Varastokirjaston suunnitelmista on odotettavissa lokakuun loppupuolella.

Kaarlo Mäkelä

 

 

 

Pohjoismaisen oikeusvertailun työkaluja

 

Lainvalmistelussa pohjoismaisella yhteistyöllä on pitkät juuret. Esimerkiksi 1960- ja 1970-luvuilla monia lakeja valmisteltiin yhteisissä pohjoismaisissa komiteoissa. Vaikka lakeja ei enää samalla tavalla valmistella yhteiskomiteoissa, ovat Pohjoismaat edelleen erittäin tärkeä referenssiryhmä kotimaisessa säädösvalmistelussa. Hallituksen esitysten kansainvälisessä vertailussa Ruotsi, Norja ja Tanska ovat lähes poikkeuksetta mukana.


Pohjoismaisen aineiston tärkeys heijastuu Eduskunnan kirjaston hankintapolitiikkaan ja palvelujen suunnitteluun. Kirjaston kokoelmissa on runsaasti pohjoismaista aineistoa, sekä virallisaineistoa että ostettua kirjallisuutta. Säädöslähteiden hausta on tiedonlähdeoppaita, pohjoismaisiin palveluihin ja verkkosivuille on linkkejä ELKI-linkkitietokannassa ja tiedonhallintakoulutusta järjestetään erikseen pohjoismaisista säädöslähteistä.

Virallisaineistoa, oikeuskirjallisuutta ja oikeudellinen Zeteo-palvelu

 

Kokoelmien virallisaineistoja ovat säädöskokoelmien ja valtiopäiväasiakirjojen lisäksi, esim. tuomioistuinten vuosikirjat. Ruotsalaiset SOU-mietinnöt ovat erittäin kysyttyä ja lainattua aineistoa, vaikka mietinnöt löytyvätkin nykyään verkosta, uudemmat Regeringskanslietpublikationer sivustolta ja vanhemmat skannattuina Kungliga biblioteket -kansalliskirjastonverkkopalvelussa.

Pohjoismaista oikeudellista kirjallisuutta on hankittu ja hankitaan jatkuvasti kokoelmiimme. Uusista teoksista voisi mainita esimerkiksi Norjan työoikeutta kuvailevan kattavan teoksen Arbeidsmiljøloven vuodelta 2011 ja Bo Svenssonin ja Johan Daneliuksen osakeyhtiölain kommentaariteoksen Aktiebolagslagen: kommentar och lagtext vuodelta 2012.

 

Eduskunnan kirjastoon on hankittu myös käyttöoikeus ruotsalaiseen Zeteo-palveluun.  Zeteo on oikeudellinen verkkopalvelu joka sisältää mm. lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa, oikeuskäytäntöä ja oikeudellisia kommentaariteoksia. Zeteossa on erittäin hyvät hakumahdollisuudet ja hakutuloksia on mahdollista lajitella monella eri tavalla. Palvelu on asiakkaidemme käytössä kirjaston lähiverkossa: Zeteoon tutustuminen edellyttää siis, toisin kuin esim. ELKI-linkkitietokannan käyttö, käyntiä Eduskunnan kirjaston tiloissa.

 

Pohjoismaiset verkkolähteet ELKI-linkkitietokannassa

ELKI on Eduskunnan kirjaston ylläpitämä tietokanta johon on kerätty maksuttomia ja luotettavia linkkejä hallinnon, oikeuden ja politiikan aloilta. Palvelun linkit ovat järjestetty aiheittain ja maittain sekä asiasanoitettu käytettävyyden lisäämiseksi. ELKI-linkkitietokanta on verkossa, joten sen käyttö edellyttää vain Internet-yhteyttä.

 

Aihe- ja maakohtaisen jaottelunsa johdosta ELKI on erinomainen portti oikeusvertailevan aineiston hakuun. Esimerkiksi norjalaisia säädöksiä kaipaava tiedonhakija voi valita ELKI:in oikeudellisista linkeistä otsikon säädöksiä ja tämän jälkeen klikata vasemman laidan maaluettelosta Norjaa. Tuloksena ELKI tarjoaa Lovdata-palvelun joka on Norjan Finlexiä vastaava säädöstietopankki sekä Oslon yliopiston ylläpitämän portaalin johon on viety englanninkielisiä käännöksiä norjalaisista säädöksistä.

 

Apua tiedonhakuun

Pohjoismaisten säädöslähteiden käytöstä on tehty tiedonhakuoppaita kirjaston verkkosivuille. Näiden käytännönläheisten oppaiden avulla pääsee hyvin alkuun pohjoismaisten säädösten haussa. Pohjoismaisista  säädöslähteistä ja Zeteo palvelusta järjestetään myös kaikille avoin, maksuton asiakaskoulutus 13.11.2012 Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa. Henkilökohtaista apua tiedonhakuun saat tietopalvelultamme joka palvelee arkisin klo 9-16. Tietopalveluun voit olla yhteydessä puhelimitse tai sähköpostilla tai tulla paikan päälle käymään. Vi står till din tjänst, också på svenska, välkommen!

Erika Bergström

Ylihärmästä Egyptiin

 

Eduskuntatalon kiveen on hakattu koko maailma.

Rakennuksen suunnitellut arkkitehti J.S. Siren (1889-1961) oli kotoisin Pohjanmaalta, Ylihärmästä.

 Kesän alussa sain eduskuntaan vieraaksi nuoren suomalaisen muusikon. Hän kertoi sukunsa olevan peräisin myös Ylihärmästä. Hänen vanhempiensa kotitalo sijaitsi aivan Sirenin naapurissa.

Arkkitehti Siren kävi usein naapurinsa luona. Kerran hän istui näiden tuvassa ja tuijotteli hetken sen kattoa. Sitten hän tokaisi naapurilleen: ”tällaisen katon teen myös eduskuntaan.”

Nähtyään eduskunnan valtiosalin katon vieraanani ollut muusikko totesikin sen muistuttavan hämmästyttävällä tavalla vanhempiensa kotitalon kattoa.

Näin luova mieli toimii. Tarkastelemalla ympäristöä, imemällä vaikutteita ja yhdistämällä niistä jotakin aivan uutta. Eduskuntatalon arkkitehtuurissa klassiset ihanteet kohtaavat art decon, italialainen marmori kotimaisen graniitin ja kansalliset symbolit antiikin perinteen.

Eduskuntatalossa Suomi kohtaa maailman, Ylihärmä Egyptin.

Vuonna 1922 Egyptissä löydettiin faarao Tutankhamonin hauta. Tämän löydön myötä länsimaiseen arkkitehtuuriin ja taiteeseen tuli paljon egyptiläisiä vaikutteita. Niitä näkyy myös eduskuntatalossa.

Kun katsot eduskuntatalon julkisivua Mannerheimintien puolelta, näet talon molemmilla sivuilla sisäänkäynnit. Ne ovat aivan kuin sisäänkäyntejä egyptiläiseen hautakatakombiin.

 

 

 

Timo Turja

 

 

 

 

 

 

 

Helsinki – suurten tapahtumien kaupunki

Kaksi sataa vuotta Suomen pääkaupunkina toiminut Helsinki isännöi elokuussa kirjastoalan kansainvälisen suurtapahtuman, IFLA-konferenssin. Osallistujiksi odotetaan 3 000–4 000 kirjastoalan ammattilaista maailman joka kolkalta. Eduskunnan kirjaston vastuulla on parlamenttikirjastojen IFLA-prekonferenssin järjestäminen 8.–10. elokuuta 2012.

Konferensseja ja suurtapahtumia järjestetään Suomen pääkaupungissa tavan takaa, mutta mikä mahtaa olla suurin Helsingissä järjestetty kansainvälinen tapahtuma kautta aikain?

Kansainvälisen suurtapahtuman kriteereiksi on opetusministeriössä määritelty osallistujien määrä, osallistujapohjan laajuus, tapahtuman medianäkyvyys sekä vaikuttavuus. Itsenäisyyden alkuvuosikymmenet Suomi oli verrattain suljettu saareke, jonka kansainväliset yhteydet olivat vähäisiä. Vuoden 1940 kesäolympialaiset Helsingissä jouduttiin tunnetuista syistä peruuttamaan.

Vuonna 1952 saatiin uusi mahdollisuus. Kesäolympialaisilla Suomi todisti lännelle riippumattomuuttaan Moskovan etupiiristä, vaikka Neuvostoliitto oli mukana mittelöissä ensi kertaa. Helsingin olympiakisoihin otti osaa 4 925 urheilijaa 69 maasta. Kisaturistien määräksi olympiakesänä on arvioitu noin 90 000. Toista tuhatta (1 156) kansainvälistä reportteria saapui Helsinkiin. Suoraa lähetystä kisatapahtumista välitettiin maailmanlaajuisesti radion kautta. Kansakunta puhalsi kisoissa yhteen hiileen ja Suomi-kuva kirkastui maailmalla.

Seuraava vastaavan kokoluokan tapahtuma osui kymmentä vuotta myöhemmäksi, kesälle 1962, jolloin Helsingissä vietettiin Maailman nuorison ja ylioppilaiden VIII rauhan ja ystävyyden festivaali. Siihen osallistui noin 12 000 ulkomaista vierasta, jotka edustivat 137 maata tai kansallisuutta. Tiedotusvälineistä oli paikalla 880 toimittajaa, mutta turisteja saapui vain tuhatkunta. Ulkomaiset radio- ja televisioyhtiöt tallensivat festivaalitapahtumia, mutta suomalaiset tiedotusvälineet suhtautuivat nuorisojuhlaan penseämmin. Festivaali miellettiin osaksi Neuvostoliiton johtaman suurvaltablokin propagandaa, joka haluttiin sivuuttaa vaieten.

Helsinki on sittemmin isännöinyt mm. vuoden 1975 Ety-huippukokousta ja yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuja (1983: 1355 urheilijaa 135 maasta; 2005: 1688 urheilijaa 191 maasta). Nuorisofestivaalin suuruisiin osallistujamääriin ei ole enää ylletty. Jos vertaillaan kansainvälisten suurtapahtumien vaikutusta, olympiakisat ja Ety-huippukokous olivat ilman muuta festivaalia merkittävämpiä tapahtumia sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Suomen historian suurimpiin kansainvälisiin tapahtumiin kuulunut Helsingin nuorisofestivaali tunnetaan yhä huonosti. Sitä voi pitää kulttuurisen kylmän sodan huipentumana Suomessa, sillä juhlintaan osallistui poikkeuksellisen suuri määrä sosialististen maitten nuoria. Lännessä pelättiinkin neuvostovaikutuksen levittäytymistä puolueettomiin maihin, mitä patoamaan saapui Helsinkiin toista sataa tehtävään koulutettua amerikkalaisnuorta. Festivaali ympärille kehkeytynyt kylmän sodan jännite purkautui festivaalivastaisina nuorisomellakoina juhlan alkupäivinä.

Haasteista huolimatta kulttuuria, urheilua ja ajankohtaiskeskusteluja yhdistellyt festivaaliohjelma saatiin toteutettua suunnitellusti. Kun amerikkalaiset vastustajat tarjosivat vielä omaa vaihtoehtoista ohjelmaansa, Helsingin kulttuuritarjonta oli festivaaliviikolla ennennäkemättömän monipuolinen.   

Helsingin olympiakisoista on nyt kulunut 60 ja nuorisofestivaalista 50 vuotta. Kymmenpäiväinen juhlaviikko käynnistyi 28. heinäkuuta 1962. Saa nähdä, kumpi kansainvälisistä suurtapahtumista Suomessa muistetaan ja kumpaa kernaammin muistellaan.   

Joni Krekola

Lisätietoja: Joni Krekola: Maailma kylässä 1962 – Helsingin nuorisofestivaali. Like, Helsinki 2012.       

Verkkopalveluja uudistamassa

Eduskunnassa käynnistettiin maaliskuussa projekti sekä eduskunnan julkisen verkkopalvelun että intranetin uudistamisesta. Tavoitteeksi asetettiin uudistetun julkisen verkkopalvelun käyttöönotto alkuvuodesta 2013.  

Hanketta varten perustettiin internet-, intranet- ja hakupalvelu-työryhmät sekä tekninen työryhmä. Itse osallistun internet-työryhmän työskentelyyn. Kevään aikana keskityttiin tavoitetilan määrittelyyn. Tavoitetilan määrittely toteutettiin workshop-työskentelynä, minkä lisäksi pidettiin pienempiä työpalavereja. Lisäksi työryhmät kokoontuivat ja työstivät tietoja ja luonnoksia konseptin tuottamista varten. 

Uudessa verkkopalvelussa tavoitellaan uudenlaista konseptia ja uusia ideoita siitä, minkälainen parlamentin verkkopalvelun tulisi olla. Myös visuaalinen ilme uudistuu. Lisäksi verkkopalvelun sovellusalusta vaihtuu ja tapa julkaista, näyttää ja ylläpitää sisältöjä muuttuu. 

Tavoitteena on uudistaa myös Eduskunnan kirjaston julkinen verkkopalvelu. Uudistuksen yhteydessä kirjaston verkkosivusto pyritään saamaan entistä kiinteämmäksi osaksi eduskunnan verkkosivuja. Kirjaston osalta verkkopalvelun uudistaminen on vasta alkuvaiheessa. Käynnistämme verkkopalvelumme uudistamisen kokoamalla kirjaston verkkosivuihin liittyviä toiveita ja ideoita verkkopalvelukyselyllä. 

Jotta saisimme uudistetusta verkkopalvelustamme mahdollisimman hyvin käyttäjien toiveita ja tarpeita vastaavan, käytämme suunnittelussa apuna osallistavia ja käyttäjäkeskeisiä menetelmiä. Verkkopalvelukyselyn lisäksi toteutamme suunnittelutyöpajan, johon toivomme käyttäjiä keskustelemaan kanssamme siitä, minkälaisia palveluja verkkosivuille toivotaan. Lisäksi järjestämme käytettävyystestejä.

Toivomme, että vastaisit verkkopalvelukyselyymme. Kyselyn yhteydessä tiedustelemme myös halukkuuttasi osallistua suunnittelutyöpajaan ja käytettävyystestiin - osallistujille on luvassa pieni palkkio. Suunnittelutyöpaja on tarkoitus toteuttaa alkusyksystä, käytettävyystestit myöhemmin syksyllä. 

Kaikkien verkkopalvelukyselyyn vastanneiden kesken arvotaan elokuvalippuja. Kyselyyn vastaaminen tapahtuu anonyymisti.

Tervetuloa vaikuttamaan Eduskunnan kirjaston verkkopalvelujen kehittämiseen!

Lisätietoja: Eduskunta uudistaa verkkopalveluitaan ja avoimen datan rajapintoja

Leena Karjalainen

Mietteitä muutosta

Kirjaston muutto Postitaloon on suoritettu loppuun menestyksellisesti! Tosin näin Juhannuksen aikoihin asiakastyöasemien asennus on vielä kesken, KAVA-työaseman (kansalliset auditovisuaaliset aineistot) ADSL-yhteys on vielä hakusessa jne. Mutta käytetyin Aurorankadun lukusalin ja avokokoelman aineistot ovat asiakkaiden käytettävissä Postitalon (Asema-aukio 4H:n) neljännen kerroksen tiloissa; vanhempi suljetun varaston aineisto on sijoitettu etävarastoon, josta sen saa tarvittaessa käyttöön muutaman päivän viiveellä.

Henkilökunnan asettuminen uusiin tiloihin on sujunut odotetusti. Suurin osa tuntuu viihtyvän, joku on jo tosin ehtinyt vaihtaa työhuonetta;  Aurorankadun työvälineitä ja kalusteita on ollut kateissa ja asiakaspalvelupisteen  toteutus "hakee vielä lopullista muotoaan". Joka tapauksessa tilat ja fasiliteetit ovat entisiä pienemmät ja kirjaston siijainti väliaikaistiloissa vuoden 2014 asti  vaatiii joustavuutta sekä henkilökunnalta että asiakkailtamme.  Mutta kyllä näissäkin tiloissa pystymme asiakkaidemme peruspalvelut (lukusalia ja taukotilaa lukuunottamatta) hoitamaan. Lohdutuksena kuitenkin, että puolitoistavuotta kuluu nopeasti ja remontoiduissa Aurorankadun tiloissa pystymme palvelemaan entisiä ja uusia asiakkaitamme entistä paremmin ajanmukaisissa tiloissa.

Muutto sinällään on ollut mielenkiintoinen tapahtuma. Olen kuvannut ja videoinut sitä pitkin matkaa - tosin tuntuu, että juuri "ratkaisevalla hetkellä" en ollut huomannut tai jaksanut ottaa vempainta mukaan. Moni ainutkertainen tapahtuma on tallentunut vain aivolohkoon. Aineistoa on kuitenkin kertynyt muutamia kymmeniä gigabittejä ja niistä voi vielä löytyä helmiä, kun vain ehdin niihin myöhemmin paremmin tutustua.

Omalta osaltani haluan tässä yhteydessä erityisesti kiittää  Kaarloa, Kaisaa ja Minttua, jotka ovat olleet ratkaisevassa roolissa muuton toteutuksessa ja ovat  jaksaneet  olla välittämättä muuton keskellä surraavasta kamerasta.

Tässä postauksessa oleva kuva on niistä työn sankareista (kuvassa vain osa porukasta), jotka hoitivat kirjaston muuttoa fyysisellä tasolla. Kiitokset Petrille, Aarnolle, Markolle, Samille, Ilpolle, Sam:ille ja monelle muulle, joita seurasin kameran takaa!

Heikki Rajala


PS Blogitoimituksen puolesta toivotan hyvää kesää!