Neljä ensimmäistä kuukautta – betasta versioon 1.0.4

Reilut neljä kuukautta sitten sain lahjaksi uuden suomalaisen puhelimen. En ollut kovin innostunut puhelimen vaihdosta, koska entinen täytti kaikki tarpeeni, vaikka alkoikin olla huollon tarpeessa. Minua motivoitiin puhelimen vaihtoon vakuuttelemalla: ”Sinun on varmaan helppo oppia käyttämään sitä, kun se on kehitetty nykyisen puhelimesi käyttöjärjestelmän pohjalle.” 

Ensivaikutelma oli miellyttävä – kevyt, mukava muotoilu, käteen sopiva, kivat ikonit ja värit. Puhelimessa oli vai muutama sovellus valmiina. Aloin tyytyväisenä ladata nettikaupoista pieniä ilmaisia ohjelmia, joista ajattelin olevan hyötyä. Ongelmat tulivat vastaan, kun yritin saada vanhasta puhelimesta uuteen mm. osoitekirjan, tekstiviestit, kalenterimerkinnät sekä viritellä sähköpostitilit. Olin epätoivoinen, kun mikään tärkeä ei ottanut toimiakseen. Lahjanantaja lohdutteli: ”Isänmaan asiallahan tässä ollaan. Tämähän on vasta beta-versio.” Sanoin vieväni entisen puhelimeni huoltoon ja ottavani sen takaisin käyttöön, jos se saadaan kuntoon.

Kun entinen puhelimeni tuli huollosta (tietysti tehdasasetuksilla), olin jo niin kiintynyt uuteen puhelimeeni fyysisenä laitteena, etten tuntenut kiinnostusta vanhan puhelimeni virittelyyn. Sen sijaan palautin uuteen puhelimeeni tehdasasetukset ja aloitin kaiken alusta. Tämä toimenpide ratkaisi joitakin ongelmia.  Pian tulikin jo ensimmäinen käyttöjärjestelmäpäivitys, joka korjasi monia asioita. Käyttöjärjestelmä­päivityksiä onkin tullut useita – muutama viikko sitten siirryttiin pois beta-versiosta!

Alkuun olin tosi turhautunut ja ajattelin, ettei tästä tule mitään, tämä puhelin on tarkoitettu nörteille. Pian löysin nettikeskustelut ja -kommentit ja havaitsin, että aivan samanlaisia ongelmia oli muillakin. Katselin netistä puhelimeni käyttöön liittyviä tutorial-videoita ja vinkkejä. Koskaan aikaisemmin en ole tarvinnut niitä uuden puhelimen käyttöönottoon.

Huomasin myös, että saataville tuli koko ajan lisää sovelluksia, jotka oli jo saatu toimimaan uudessa käyttöjärjestelmässä. Eräässä lehtikirjoituksessa sanottiin osuvasti, että tuntuu kuin muuttaisi uuden asuinalueen ensimmäiseen taloon, seinät ja katto ovat pystyssä, vesi ja sähkö toimivat, mutta ympäristö on vielä rakennustyömaana ja palvelut rajoitetut. Olen havainnut, että tämä rakennustyömaa tulee kaiken aikaa valmiimmaksi! Jokainen uusi päivitys korjaa ongelmia ja tuo uusia ominaisuuksia. Täytyy vaan itse aktiivisesti seurata asioita ja asentaa uudet versiot.

Jo useamman kuukauden olen ollut tyytyväinen puhelimeni palveluihin – kaikki minulle tärkeät sovellukset toimivat. Eri suuntiin menevät sipaisutkin, joilla käyttöliittymää käytetään, ja joita alkuun piti harjoitella, sujuvat niin kuin ne olisivat olleet aina käytössä. Takana on nyt neljä kuukautta yhteistä taivalta: epätoivoa, uuden oppimista ja oivaltamisen iloa. Edessä on vielä varmasti monta uutta ja mielenkiintoista asiaa. Olen vakuuttunut, että kyllä suomalaiset osaavat tehdä ja kehittää puhelimia!

Leena Karjalainen

Tavoite- ja kehityskeskustelut Eduskunnan kirjastossa

Eduskunnan kirjastossa on jälleen käyty vuosittaiset tavoite – ja kehityskeskustelut. Keskusteluissa on mukana kolme tärkeää osa-aluetta: tavoitteista sopiminen, kehittymissuunnitelma ja suoritusten arviointi. Näistä kolmesta henkilökuntaa kiinnostaa luonnollisesti eniten suoritusten arviointi, koska sillä on suoraa vaikutusta henkilön palkkaukseen. Esimiehen näkökulmasta keskusteluissa tärkeintä ovat tavoitteet ja kehittyminen.


Eduskunnan kirjastossa olemme sopineet, että ennen henkilökohtaisia keskusteluita käydään tiimien ryhmäkehityskeskustelut. Ryhmäkehityskeskustelussa ytimessä on ryhmän osaamistilanne ja –tarpeet, suoriutuminen ja tavoitteet. Tavoitteena on korostaa yhteisöllisyyttä, me –henkeä. Ryhmässä sovitaan ja priorisoidaan yhdessä tulevan kauden tavoitteet. Tämä on myös valmistautumista henkilökohtaiseen kehityskeskusteluun. Ryhmäkehityskeskustelussa voin esimiehenä kertoa isommalle joukolle samanaikaisesti esimerkiksi strategioista nousevista pitkän ajan tavoitteista.  Samalla saan arvokasta tietoa siitä, mikä henkilökunnan näkökulmasta meni edellisenä vuonna hyvin ja mihin tulisi jatkossa kiinnittää huomiota.


Esimiehenä minulla on tärkeä rooli strategian sitouttajana ja viestijänä. Haluaisin kytkeä tavoitteet, niin ryhmän kuin henkilökohtaiset, strategiaan. Näin strategia elää aidosti toiminnassamme eikä se jää kuolleeksi kertaponnistukseksi. Yksittäisen työntekijän näkökulmasta strategia näyttää usein kaukaiselta asiakirjalta, jolle on hankala löytää yhtymäkohtaa jokapäiväisessä työssä. Ymmärrän tämän hyvin. Eduskunnan kanslian yhtenä strategisena päämääränä on eduskunnan valtiosääntöisen toiminnan ylläpitäminen ja kehittäminen, jonka eteen Eduskunnan kirjaston tai arkiston yksittäisen työntekijän voi olla vaikeaa tuntea normaalina työpäivänä työskentelevänsä. Esimiehenä minulla onkin suuri vastuu strategian avaamisessa. Voin vaikkapa viestiä, että arkistotiimin tehtävä on tukea ydintehtävien toteuttamista saattamalla eduskunnan asiakirjallista tietoa kaikkien saataville.


Tavoite- ja kehityskeskusteluiden toisessa vaiheessa käydään henkilökohtaiset keskustelut. Esimiehenä vastuullani on tarjota ylempää saadut tavoitteet siten, että ne vastaavat tiimiläisten perustehtäviä ja vieläpä luovat mahdollisuuden kehittää ja laajentaa heidän osaamistaan. Tavoitteiden asettaminen on yllättävän vaikeaa ja tavoiteasetannassa on helppo tehdä virheitä. Alaiselle voidaan asettaa sellainen tavoite, jonka toteutumiseen hänellä on liian vähän mahdollisuuksia vaikuttaa. Asetettu tavoite voi olla irrallaan esimiehen omista tavoitteista, jolloin esimies voi priorisoida vuoden aikana muita tavoitteita. Kehittämistyössä myös aikahorisontti voi olla väärä. Tavoitteet pitäisi osata pilkkoa sopivan kokoisiksi osiksi.


Mitä enemmän aikaa tavoitteiden miettimiseen ja asettamiseen laittaa, sitä helpompaa seuranta ja erityisesti suorituksen arviointi myöhemmin on. Tavoitteisiin tulisi myös palata pitkin vuotta ja tarvittaessa tehdä niihin päivityksiä.


Kehityssuunnitelmien jälkeen onkin edessä ”enää” suorituksen arviointi. Annan jatkuvasti palautetta arkipäivässä, mutta tätä vuosiarviointia kuitenkin odotetaan.  Henkilökohtaisen suorituksen arviointi onkin tärkeä osa esimiestyötä. Tässä on nimensä mukaisesti kyse yksittäisen työntekijän henkilökohtaisesta osaamisesta ja hänen työnsä tuloksista. Eduskunnassa henkilökohtaisen suoriutumisen arvioinnin pääkriteerit ovat tuloksellisuus, ammatinhallinta ja toiminta työyhteisössä. Perusteita arvioidaan viisiportaisella asteikolla. Suoritusarviointiin kuuluu itsearvio ja esimiesarvio sekä esimiehen ja alaisen yhteinen keskustelu arvioinneista. Yleensä yhteinen sävel arvioinneista löytyy varsin kivuttomasti. Molemminpuolinen rehellisyys on arviointikeskustelun onnistumisen ehdoton edellytys.


Mielestäni tavoite- ja kehityskeskusteluiden eräs mielenkiintoisimmista osioista on ihmisten ura- ja kehityssuunnitelmista keskusteleminen. Esimiehenä minulla on tärkeä rooli toimia alaisen kehittymisen sparrarina ja valmentajana. Näissä keskusteluissa pyrinkin haastamaan alaisen ottamaan vastaan uuden tehtävän, joka on hänen mukavuusalueensa reunalla. Näissä haasteissa pärjääminen tuo onnistumisen elämyksiä sekä esimiehelle että alaiselle.


Jari Suutari, 21.3.2014

Politiikka ja Big data

Internetin, sosiaalisen median ja erilaisten sovellusohjelmien sisältämään valtavaan informaation määrään on tavallisesti suomenkielessäkin viitattu englanninkielisellä termillä Big data.
Kun ihminen tekee haun Googlesta, hänen käyttämänsä hakusanat tallentuvat hakukoneen tietokantaan. Tallennettuna on valtavia määriä raakadataa, josta erilaiset ohjelmat ja data-analyytikot laskevat tilastoja ja tekevät erilaisia mallinnuksia. Tämän seurauksena jokainen Googlen käyttäjä saa luettavakseen juuri omaan käyttäjäprofiiliinsa sopivia mainoksia.

Raakadatan hyödyntämiseksi ja jalostamiseksi kehitetään jatkuvasti erilaisia tiedon louhinnan ja analyysin teknologioita. Muutama vuosi sitten arvostetussa luonnontieteellisessä aikakauslehdessä Nature  ilmestyi artikkeli, jossa Googlen tutkijat kertoivat pystyvänsä ennakoimaan ja mallintamaan flunssaepidemian leviämistä paremmin kuin kliinistä työtä tekevät lääkärit. Kun ihminen tuntee flunssan oireita, hän hakee Googlesta tietoa sellaisilla hakusanoilla kuin ”päänsärky” tai ”nuha.”  Sairastunut ihminen tekee näitä hakuja jo ennen kuin menee lääkäriin. Laskemalla flunssaan liittyvien hakusanojen määrän lisääntymistä tietyllä maantieteellisellä alueella tehdyissä hauissa, Googlen tutkijat pystyivät seuraamaan sairauden leviämistä huomattavasti lääkäreitä nopeammin ja paremmin.  

Kenneth Cukier ja Viktor Mayer-Schoenberger ovat  Foreign  Affairs –lehdessä julkaisemassaan erinomaisessa artikkelissa The Rise ofBig Data (3/2013) väittäneet, että Big Data muuttaa käsityksemme maailmasta. Suhtautuminen tietoon muuttuu kolmella eri tavalla, kun käytettävissä on valtavia määriä digitaalista dataa. Ensinnäkin tiedon analysointi muuttuu. Tilastotieteessä on perinteisesti käytetty pieniä koeryhmiä ja otoksia, jotta saadaan tarkkoja tuloksia. Tähän ei enää ole tarvetta, koska suuren datamäärän käyttäminen tuo lopulta parempia tuloksia kuin pienten näytteiden analysointi. Toiseksi tulee luopua vaatimasta kaikelta datalta ehdotonta tarkkuutta ja virheettömyyttä. Kun dataa on käytettävissä lähes loputtomia määriä, pieni epätarkkuus voidaan hyväksyä. Kolmanneksi voidaan luopua pyrkimästä selittämään asioiden kausaalisia syysuhteita. Kun käytettävissä on paljon dataa, ei tarvitse enää tietää, miksi jokin asia tapahtuu. Tärkeämpää sen sijaan on se, mitä tapahtuu. Analysoimalla Big dataa on mahdollista löytää eri asioiden välisiä suhteita ja todennäköisyyksiä, vaikka niiden perimmäistä syytä ei tiedettäisikään.

Yritykset pyrkivät yhä enemmän hyödyntämään Big dataa ymmärtääkseen paremmin asiakkaitaan ja kohdentaakseen markkinointiaan tarkemmin. Väitän, että Big data tulee seuraavien vuosien aikana muuttamaan myös poliittista toimintaa. Puolueet saavat raakadatan louhinnalla käyttöönsä aivan uudenlaista tietoa äänestäjien arvoista, käyttäytymisestä ja mielipiteistä.

Tänä päivänä poliittisten asenteiden kehitystä seurataan tavallisesti mielipidetutkimuksilla. Ne perustuvat yleensä siihen, että haastateltaviksi valitaan koko kansan ominaisuuksia (ikä, sukupuoli, koulutus, tulot ym.) mahdollisimman tarkasti kuvaava pieni otos, esimerkiksi tuhat henkilöä. Haastattelujen tulokset yleistetään koskemaan koko kansaa, jolloin voidaan päätellä, että esimerkiksi 30-vuotiaat akateemisesti koulutetut yliopistokaupunkien naiset äänestävät todennäköisesti kokoomusta tai vihreitä.

Data-analyytikot voivat kuitenkin tulevaisuudessa saada mielipidetutkimuksia huomattavasti tarkempia tuloksia analysoimalla ihmisten Facebook – tykkäyksiä, Twitter – verkostoja ja Google –hakuja. Pienen otoksen sijaan analysoitavana on Suomenkin kaltaisella pienellä kielialueella satoja miljoonia hakusanoja ja klikkauksia. Big datan louhinta antaa mahdollisuuden selvittää, millä todennäköisyydellä kuntosalilla viihtyvä kalliissa omistusasunnossa asuva kasvissyöjämies äänestää sosialidemokraatteja. Big datan avulla voidaan analysoida erilaisten ominaisuuksien välisiä todennäköisyyksiä huomattavasti laajemmin kuin perinteisissä haastattelututkimuksissa. Suuri datan määrä antaa mahdollisuuden tehdä myös tehdä hyvin yksityiskohtaisia ristianalyyseja (kasvissyönti-kuntosali- sosialidemokraatit) sellaisista ominaisuuksista, jotka eivät käy ilmi pienestä otoksesta. 

Googlen hakusanat muodostavat tietokannan, jota analysoimalla voidaan paljastaa politiikan heikkoja signaaleja. Olen aivan varma siitä, että esimerkiksi perussuomalaisten nousu näkyi Googlesta tehdyissä hauissa ennen kuin mielipidetutkimuksissa. Tony Halme valittiin eduskuntaan vuonna 2003. Kun vaali-iltana haastateltiin asiantuntijoita, kaikki olivat hyvin yllättyneitä hänen valinnastaan. Hänen läpimenonsa olisi todennäköisesti kuitenkin ennakolta nähty, jos olisi analysoitu Googlen hakuja:  ”Tony Halme”  hakusanan käyttö kasvoi huomattavasti ennen vaaleja.

Suuresta datamäärästä voidaan myös luoda erilaisia poliittisia korrelaatioita. Suomessa ei aikaisempaan tapaan enää kiinnitytä poliittisiin puolueisiin vaan liikkuvien äänestäjien määrä on jatkuvasti kasvanut. Tutkimalla puolueaktiivien sosiaalisten mediaverkostojen (ml. Facebook –ystävät, Twitterin seuraajat, Whatsapp – kumppanit) kehitystä voitaisiin todennäköisesti päätellä, mitkä poliittiset ratkaisut saavat ihmiset jättämään puolueen – tai kiinnittymään sen tukijaksi entistä tiiviimmin. Hallituksen päätös ansiotulojen verojen korotuksesta todennäköisesti vaikuttaisi eri tavalla kokoomuksen ja vasemmistoliiton kansanedustajien Facebook – ystävien määrään ja tykkäyksiin. Jos mitään muutosta näissä muuttujissa ei olisi, se osoittaisi poliittisen ratkaisun olevan huomattavasti vähemmän merkittävän kuin tavallisesti on luultu.

Big datan louhinta antaa puolueille mahdollisuuden myös poliittisen markkinoinnin täsmentämiseen. Yhdysvalloissa Googlen silmälasien käyttäjiltä välittyy tietokantoihin esimerkiksi jatkuvaa dataa ihmisten liikkumisesta. Kun näitä sijaintitietoja yhdistetään poliittisia mielipiteitä kuvastavaan dataan, voidaan luoda maantieteellinen mallinnus siitä, miten tietyn puolueen kannattajat liikkuvat ja kulkevat kaupungissa. Los Angelesissa tällaista Big datasta jalostettua tietoa hyödynnetään esimerkiksi puolueiden varainkeräyksissä.

Big datan myötä voidaan laskea uudella tavalla poliittisia todennäköisyyksiä ja korrelaatioita. Data-analyy-tikoille kiinnostavia ovat eri ominaisuuksien väliset, usein yllättävätkin suhteet. Big data on esimerkiksi paljastanut, että poikalapsen syntyminen muuttaa vanhempien poliittista käyttäytymistä eri suuntaan kuin tyttölapsen syntymä. Poikalapsen synnyttyä vanhemmat alkavat usein korostaa aikaisempaa enemmän oikeistolaisia arvoja. Tyttölapsen syntymä sen sijaan saa vanhemmat äänestämään aikaisempaa vasemmistolaisemmin.

On selvää, että Big datan hyödyntämiseen liittyy monia vaaroja esimerkiksi ihmisten yksityisyyden kannalta. Kuten kaikki teknologian muutokset, Big data voi olla joko uhka tai mahdollisuus. Todennäköisesti se on molempia.  Jatkuvasti laajeneva digitaalisen informaation määrä luo uusia mahdollisuuksia hyödyntää tietoa, mutta samalla ihmisten yksityisyyden piiri kapenee.

Timo Turja

 

Muutama sananen ulkomaisen oikeuskirjallisuuden hankinnasta

Eduskunnan kirjasto toimii oikeudellisen aineiston julkisena keskuskirjastona Suomessa. Kirjastolla on laajat kokoelmat sekä virallisaineistoa, että oikeuskirjallisuutta painetussa ja sähköisessä muodossa. Lähtökohta on hankkia sellaista aineistoa, jota eduskuntatyössä tarvitaan.

Eduskunnan kirjaston kokoelmiin hankitaan kattavasti kotimainen oikeudellinen aineisto. Aineisto luetteloidaan Selma-kokoelmatietokantaan, johon voi verkossa tehdä aineistohakuja. Aineisto luetteloidaan myös kotimaisen oikeuskirjallisuuden -tietokantaan. Kyseessä on virtuaalinen viitetietokanta, joka listaa Suomessa julkaistuja, Suomea koskevia sekä suomalaisten kirjoittajien oikeustieteellisiä artikkeleita ja kirjoja. Tietokannasta löytyy kotimainen oikeuskirjallisuus vuodesta 1982 alkaen ja se jatkaa painettua kotimaisen oikeuskirjallisuuden bibliografiaa, Bibliografia Iuridica Fennicaa.

Ulkomaisen oikeuskirjallisuuden osalta kokoelmiin hankitaan aineistoa tiettyjen hankintaperiaatteiden mukaisesti. Painopistealueita hankinnassa ovat valtiosääntöoikeus, EU-oikeus, kansainvälinen oikeus, oikeuspolitiikka sekä vertaileva oikeustiede. Kokoelmiin valitaan kuitenkin myös esim. siviili-, rikos- ja prosessioikeudellisista kirjallisuutta ajankohtaisista aiheista.

Maantieteellisesti Pohjoismainen aineisto on ollut, ja on edelleen keskeistä juridisen kirjallisuuden hankinnassa. Kokoelmaan valitaan myös paljon Euroopan unionin jäsenvaltioissa, sekä Yhdysvalloissa julkaistuja kirjoja. Tämän lisäksi yritämme hankkia asiakkaillemme aineistoa myös meidän näkökulmasta eksoottisemmista oikeusjärjestelmistä. Tavoitteena on tarjota käsikirjoja ja perusteoksia, joiden avulla asiakas voi muodostaa alustavan käsityksen ao. maan oikeusjärjestelmästä ja sen eri oikeudenaloista.

Pari uutuusteosta Kiinan oikeudesta

Vastikään lisäsin asiasanat kahteen Kiinan oikeutta käsittelevään uutuusteokseen. Inside China’s Legal System on Kiinan oikeusjärjestelmää ja oikeudenaloja kuvaileva englanninkielinen teos. Kirjan alussa on oikeushistoriallinen osio kiinalaisen oikeuden eri vaiheista nykyjärjestelmän syntyyn vaikuttaneista poliittisista ja filosofisista suuntauksista. Kirjassa kerrotaan tämän jälkeen Kiinan tuomioistuinlaitoksesta, poliisista ja lakimieskunnasta. Kirjan viimeisessä osiossa käydään läpi Kiinan siviilioikeuden, rikosoikeuden ja hallinto-oikeuden pääpiirteet.

Toinen uutuusteos on China and ILO Fundamental Principlesand Rights at Work. Kirja on syntynyt Suomen Akatemianrahoittaman tutkimusprojektin ja Helsingin yliopistolla järjestetyn seminaarin tuloksena. Kirja on artikkelikokoelma jossa Kiinan työoikeuden kehitystä ja Kiinan oikeuden suhdetta Kansainvälisen työjärjestön, ILO:n sääntelyyn käsitellään eri näkökulmista. Artikkeleiden tekijöinä on sekä suomalaisia, että kiinalaisia tutkijoita.

Kiinnostavaa valtiosääntöoikeuden alalta

Hankimme kokoelmaamme paljon koti- ja ulkomaista valtiosääntöoikeudellista kirjallisuutta.  Uutuusteoksista voisi tässä mainita esim. teoksen Constitutional Review in Europe – A Comparative Analysis. Teoksessa vertaillaan eri maiden ratkaisuja perustuslaillisuuden valvonnassa. Esillä on mm. Suomen perustuslakivaliokunnan kaltainen parlamentin toimesta tapahtuva valvonta sekä valtiosääntötuomioistuinten toimesta tapahtuva perustuslakikontrolli.

Toinen kiinnostava teos on Kaarlo ja Kaius Tuorin kirja The eurozone crisis: a constitutional analysis. Kirja on valtiosääntöoikeudellinen analyysi eurokriisistä ja sen eri vaiheista.

Lopuksi

Eduskunnan kirjaston uutuusteoksia voi seurata RSS-syöttein tai toimitetusta uutuusluettelosta. Kannattaa myös muistaa, että kirjastolle voi tehdä hankintaehdotuksen julkaisusta, jonka haluaisi hankittavan Eduskunnan kirjaston kokoelmaan. Hankintaehdotuksessa tulisi ilmoittaa julkaisun mahdollisimman tarkat tiedot ja mielellään perustella miksi kyseinen kirja tulisi hankkia. Hankintaehdotukset antavat meille arvokasta tietoa asiakkaiden tiedontarpeista. Ja ilahduttavaa on, että kirjaston profiiliin sopivien kirjojen osalta olemme myös useimmiten pystyneet asiakkaittemme toiveet toteuttamaan!

Erika Bergström

Kiinan oikeutta koskevaakirjallisuutta Eduskunnan kirjastossa

Perustuslaillisuuden valvontaakoskevaa kirjallisuutta Eduskunnan kirjastossa

Finanssikriisiä koskevaa kirjallisuutta Eduskunnan kirjastossa

EU-verkostojen opintomatka Viroon 27.1-29.1.2014

Osallistuin suomalaisten EU-verkostojen mukana opintomatkalle Tallinnaan ja Rakvereen tammikuun lopussa.  Verkostoihin kuuluvat nykyään EU-tallekirjastot (lähinnä yliopistokirjastot) sekä maakuntaliittojen EU-tietokeskusten edustajia. Aiemmin niihin kuuluivat myös Ulkoministeriön Eurooppa-tiedotukset sekä Team Europen edustajat (asiantuntijaluennoitsijoita). Toiminnassamme korostuvat verkostokoulutuspäivät kerran vuodessa, vuosikokous, sähköpostiviestintä sekä ajoittaiset opintomatkat komission hyödyllisinä pitämiin kohteisiin. Tämänkin opintomatkan järjesti Euroopan komissio.

Matkamme ohjelma koostui erilaisista luennoista ja vapaamuotoisista keskusteluista liittyen EU-kysymyksiin erityisesti Viron näkökulmasta.

Ensimmäisenä iltana Erkki Bahovski kertoi meille toukokuun tulevista EU-vaaleista Virossa.  He odottavat reilusti yli 40%:n äänestysvilkkautta vaaleissa. Ensimmäistä kertaa on myös venäjänkielinen ehdokas vahvasti tulossa valituksi yhtenä kuudesta virolaisesta EU-parlamenttiin.

Komission edustuston päällikkö Hannes Rumm kertoi puolestaan Viron ja EU:n suhteen ajankohtaisista aiheista. 67% virolaisista sanoi kyllä vuonna 2004 Euroopan unionin jäsenyydelle. Kannatus on edelleen samaa luokkaa.  Venäjä ei ole suhtautunut EU:n voimakkaaseen kannatukseen Virossa kovin myönteisesti. Viro on myös nettosaaja EU-varoista.  15% maan budjetista on EU-rahaa. Sen sijaan Rummin mukaan virolaiset poliitikot eivät ole erityisen kiinnostuneita EU:sta.  Kuitenkin 70% virolaisista kannattaa eurovaluuttaa. Näin ollen  haluavat olla mukana EU:n ytimessä euron ja Schengen-sopimuksen myötä.

Viro sai ensimmäisen EU-virastonsa 1.12.2012, jolloin eu-LISA niminen virasto aloitti toimintansa Tallinnassa. Saimme kuulla viraston toiminnasta antoisan luennon. Virasto on perustettu EU-asetuksella 1077/2011. Sillä on toimipiste myös Ranskassa ja Itävallassa. eu-LISAn päätehtävä on taata korkeatasoiset IT-järjestelmät Euroopan unionin sisällä. Erityistä painopistettä suunnataan rajakontrolliin, viisumipolitiikkaan (Schengen), sormenjälkiin yms. Lisää viraston toiminnasta eu-LISA:n verkkosivuilla.

Viron sosiaali- ja terveysministeriön virkamies Häli Tarum esitteli meille puolestaan maastamuuttoa Virosta muualle. Heti aluksi Tarum totesi, että migraatiota tapahtuu nimenomaan Virosta poispäin, vetovoimaa Viroon päin ei juuri ole. Paluumuuttajia toivotaan jatkossa enemmän takaisin Viroon.

Hyvänä puolena maastamuutolle mainittiin se, että työmarkkinoille tulee tilaa työvoimalle. Työttömyys vähenee, mikä on hyväksi maan taloudelle. Huonoja puolia luonnollisesti ovat, että väestö vähenee sekä tietyille sektoreille tulee ongelmia.

67% emigranteista suuntaa Suomeen. Miehet siirtyvät naisia enemmän ulkomaille. Erityisesti rakennusalan työntekijät siirtyvät muualle, etenkin Suomeen. Parempi palkkaus on suurin syy maastamuuttoon. Suomen lisäksi muuttoliike suuntautuu etenkin Iso-Britanniaan ja Norjaan.

Matkamme viimeisenä esityksenä saimme nauttia Länsi-Virumaan maaherran Einar Vallbaumin esityksestä omasta maakunnastaan Rakveren kaupungissa. Vallbaum esitteli maakunnan elinkeinorakennetta, yrittäjyysmahdolllisuuksia, yleensäkin maakunnan talousnäkymiä. Luennon jälkeen saimme tutustua Rakveren kuuluisaan linnaankin  opastetun kierroksen muodossa.

 

Tommi Peuhkurinen

Paluu Aurorankadun tiloihin lähestyy

Olemme olleet evakossa Postitalossa pian kaksi vuotta. Eduskuntakiinteistöjen peruskorjaus on nyt etenemässä siihen vaiheeseen, että pääsemme tämän kevään aikana palaamaan Aurorankadun tiloihimme. Kirjavarastojen siirrot ovat jo käynnissä.

Muutto Postitalosta alkaa maaliskuun lopulla. Aurorankatu 6:ssa avaamme toukokuun puolivälin jälkeen. Kirjasto tulee olemaan kiinni muuton ajan. Ilmoitamme tarkan sulkuajan viimeistään kahta viikkoa ennen sulkeutumista.

Väliaikaistilamme Postitalossa ovat olleet pienemmät kuin eduskuntakiinteistössä, joten paluu Aurorankadulle merkitsee kirjastossa kävijöille väljempiä olosuhteita. Aurorankadun peruskorjatuissa tiloissamme on lukusali, tutkijainsali ja koulutustila sekä useita asiakastietokoneita ja työskentely- ja lukupisteitä. Esteettömyyttä tukee kerrosten välille käyttöön tuleva asiakashissi. Kerromme uudistetuista tiloistamme myöhemmin tarkemmin.

Eduskunnankiinteistöjen peruskorjaus on kestänyt jo useita vuosia ja tavoitteena on sen valmistuminen vuoteen 2017 mennessä, joka on Suomen itsenäisyyden juhlavuosi.

Seuraa muuttotiedotteitamme kirjaston verkkosivuilla ,Facebookissa  ja Twitterissä!

Sirkka-Liisa Korkeila