Yksi kirjastossa tarvittavista taidoista on kyky osata lukea ja luoda ymmärrettäviä ohjeita. Ei pelkästään kirjaston käyttämiseen – laitteiden käyttöohjeita tarvitsevat sekä virkailijat että asiakkaat. Joskus ohje on laitevalmistajan tuotos, toisinaan sitten taas ei. Esimerkiksi omatoimikäyttöön tarkoitettuun mikrofilmilaitteeseen ei valmista ohjetta ole ollut.
Ohjeen laatiminen on vaativaa etenkin silloin kun ei ole kyse vain laitteesta ja raudasta. Ohjelmistoilla voi yhden asian tehdä usein monella tavalla tai toimintoja on enemmän kuin ketään kiinnostaa. Tai kiinnostaisi, jos olisi selkeä ohje. Ohje voi olla sanallinen tai kuvien ja tekstin yhdistelmä. Pelkästään kuvallisten ohjeiden klassikko on arabimaihin suunnatun särkylääkkeen ohje. Surunaama – lääke suuhun – hymynaama. Piirtäjältä unohtui että heikäläiset lukevat oikealta vasemmalle.
Kesälomastani osa kului ohjeita katsellen. Lapseni eivät pikkuisina leikkineet puupalikoilla patterin välissä, pelkästään. Legoja kertyi aikaa myöten muovilaatikoittain. Lasten kasvaessa laatikot täytyi siirtää ahtaista lastenhuoneista pois. Ensin varastoon, sitten kirjahyllyn päälle. Mies niitä murhaavasti mulkoilee, että noi pois. Juu juu, kunhan olisi aikaa. Katsos kun palikat on lajiteltava ennen kuin on mahdollista rakentaa.En ole rakentelussa eilisen teeren poika, mutta Lego-ohjeen kuva-kuvalta seuraaminen voi olla perin turhauttavaa. Tulee mieleen etsi viisi virhettä -tehtävä: kaksi kuvaa, toisessa on jotain enemmän kuin ensimmäisessä, mutta mitä? Eri malleja kootessa näkee ohjeiden evoluution. Parhaimmillaan ohje kertoo selvästi vaihe vaiheelta mitä lisätään ja minne sekä luetellaan kaikki setissä tarvittavat osat. Hyvää ohjetta on ilo käyttää. Oliko rakentelu sitten ajanhukkaa, aikuinen leikkimässä? Ainakin meillä oli tyttären kanssa hauskaa.
Ohjeiden tekijä ei aina huomaa samoja asioita kuin niiden käyttäjä. Yksi keino parantaa ohjeiden laatua on niistä saatava – rakentava – palaute.
Raija Hietala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti